Viiden vuoden suunnitelma: vuosi sen laatimisen jälkeen (osa meni jo pieleen)

Kun jälleen kerran otimme eilen nämä asukuvat vanhempieni etupihalla, muistin nämä kuvat ja postauksen, jonka kirjoitin niiden ympärillä 13 kuukautta sitten: viiden vuoden suunnitelmani.

Kerroin silloin, että pidän seuraavaa viittä (nyt neljää!) vuotta tosi ratkaisevina sen suhteen, millaiseksi elämä muodostuu myös näiden vuosien jälkeen. Ja sellainen tunne mulla on edelleen. Viimeisen vuoden aikana on tapahtunut tosi paljon. Ihan hullua ajatella, että silloista tekstiä kirjoittaessani Ela ei ollut vielä syntynytkään ja nyt odotan hänelle jo sisarusta. Mielettömän jännittävää ja ihanaa mutta se osoittaa myös sen, että toiveet ja suunnitelmat todellakin muuttuvat.

”Unelmoin kahdesta lapsesta, ja toivoisin, että saisimme toisen lapsen seuraavan viiden vuoden sisällä. Vielä en tiedä millaista elämä tulee olemaan tämän ensimmäisenkään kanssa mutta haaveissani raskaudun helposti myös toisellakin kerralla ja lapsillamme on vain muutaman vuoden ikäero.”

Vauvakuume yllätti Elan ollessa jo kolmekuinen ja antauduin sille vihdoin, kun Ela täytti kymmenen kuukautta. Raskautuminen tapahtui tälläkin kertaa hyvin nopeasti (Ela toisella kierrolla, tämä ensimmäisellä). Olin ajatellut, että muutaman vuoden ikäero on sopiva lapsille, sillä siinä välissä ehtii kerätä itsekin energiaa ja nukkua jopa täysiä yöunia, mutta Elan vauvavuosi yllätti helppoudellaan ja päätimme miehen kanssa, että meillä riittää hyvin rahkeet jo nyt seuraavaan kierrokseen. Mulla itselläni on ikäeroa omaan pikkusiskonii 1v ja 4kk ja musta on maailman parasta, että saan tarjota toivottavasti sitä samaa läheisyttää ja sisarusrakkautta, yhteisiä leikkejä ja kauniita muistoja myös meidän pienille.

”Toki kahden lapsen kanssa nykyinen asuntomme olisi jo tosi ahdas, ja siksi toivoisin että ostaisimme kolmion viiden vuoden sisällä. Mielellään jo kahden. En välttämättä haluaisi muuttaa vuokra-asuntoon tässä välissä, mutta se ei olisi mikään suuri pettymys. Seuraavan (ja mielelläni jokaisen loppuelämäni <3) asunnon on sijaittava samassa kaupunginosassa jossa nykyään asumme, ja se on mulle tärkeämpää kuin se, onko asunto oma vai vuokralla.”

Hahaha, omistusasuno in my dreams. Oliko tämä viiden vuoden suunnitelma vai viiden vuoden utopiset haaveet? No ei vais, ihan rehellisesti valinta siirtyä yrittäjäksi vahempainvapaan jälkeen sen sijaan, että olisin mennyt palkkatöihin, on vaikuttanut säästösuunnitelmiimme todella merkittävästi. Sen lisäksi meidänhän piti muuttaa jo nyt isompaan asuntoon, ettei tila kävisi ahtaaksi sitten meille neljälle. Eli muutto tuli paljon suunniteltua aikaisemmin. Sen sijaan sama postinumero säilyi ja Aurinkolahdessa ollaan, ja kuten sanoin jo silloin, se on mulle paljon tärkeämpä kuin se, että ovatko tämä nurkat omat vai toiselta vuokrattu. Sitä paitsi, mistä sen tietää, jos neljän vuoden sisällä ostammekin kolmion täältä! (Taas se utopistinen haaveilu alkoi.)

”Toivon, että ensimmäinen kirjani saisi hyvän vastaanoton ja että seuraavan puoli vuosikymmenen aikana voisin kirjoittaa toisen, ehkä kolmannenkin. Muita varsinaisia urahaaveita mulla ei ole, toki olisi ihanaa jos voisin tehdä työkseni aina sitä mitä rakastan, niin että se olisi perheen laajentamisen ja siihen asunnon säästämistä ajatellen myös taloudellisesti kannattavaa. Voin hyvin kuvitella että yhdistäisin sekä intohimoni kirjoittamiseen että sosionomiammattini, esim. 50-50 -työajalla. Luulen että se kuvio selviää jo tämän äitiyslomapätkän jälkeen.”

Tästä kohdasta mä olen erityisen ylpeä. Koska mun kirja on saanut aivan ihanan vastaanoton, vaikka sen julkaiseminen jännitti enemmän kuin mikään muu asia koskaan. (Enemmän kuin oman lapsen syntymä, uskotteko? Mä tiesin, että mä olisin hyvä äiti, mutta mä en tiennyt että olisinko mä hyvä kirjailija!) Toiselle kirjalle mulla on aihe ja alustavia luonnoksia jo, mutta tällä hetkellä siihen ei riitä aika. Aion suorittaa tämänhetkiset asiakkuudet BETTERissä loppuun ennen äitiyslomaa ja keskittyä äitiysloman ensimmäisinä kuukausina työn puolesta vain blogiin. Senkin jälkeen BETTER tulee taas kirjan edelle, ja ehkä sitten kun vauva täyttää vuoden ja palaan edes osa-aikaisesti töihin, on tilaa taas kirjalle.

Teen tällä hetkellä joka päivä sitä mitä rakastan ja se on yksi elämäni ihanimpia etuoikeuksia. Se on perheen laajentamisen ja talouden puolesta kannattavaa, vaikka en tienaakaan Aurinkolahden omistusasunnon verran. Mutta se ei ihan oikeasti haittaa. Multa ei kuitenkaan puutu yhtään mitään.

”Viiden vuoden kuluttua toivon, että koko perheemme voi hyvin. Että olen edelleen umpirakastunut mieheeni, jonka olen silloin tuntenut kymmenen vuotta. Toivon, että olen onnellinen ja riittävän rohkea tekemään myös sellaisia päätöksiä jotka eivät tue tätä suunnitelmaa, jos ne tuntuvat matkan varrella oikealta.”

Rakastan tätä lopetusta. Että annan itselleni tietoisesti luvan muuttaa elämässä suuntaa, myös silloin kun ne poikkeaisivat alkuperäisistä suunnitelmista tai siitä, mitä yhteiskunta multa odottaa.

Mä olen edelleen rakastunut aviomieheeni, mutta kuten olen kertonut, kriiseiltä ei olla vältytty. Ja se on oikeasti ihan okei. Parisuhteissa kaikilla on välillä vaikeaa mutta vaikeista ajoista päästään yli, yhdessä tai yksin. Eikä kumpikaan ole lopulta parempi tai huonompi vaihtoehto. Mä olen todella onnellinen siitä, miten kulunut vuosi on kehittänyt meidän parisuhdetta mutta myös minua ihmisenä. En näe asioita enää yhtä mustavalkoisina tai lineaarisina. Olen myös uskomattoman onnekas siitä, kuinka Ferhat on tukenut minua kaikkien näiden muutosten aikana. Olen saanut kokea ja seurata, kuinka hän joka päivä, päivä toisensa jälkeen osoittaa olevansa ihan maailman paras aviomies ja isä.

Me voimme kaikki hyvin, juuri kuten toivoin, kohta meidän kuusivuotinen parisuhteemme ja yksivuotias tytär, joka on tekee mun elämästä loputtoman ihanaa, varmasti nyt ja viiden ja viidenkymmenenkin vuoden päästä.

 

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: tyhjaajatus@live.fi

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *