Vuosi sitten olin pohjalla

Tyhjä ajatus

Vuodessa voi moni asia muuttua. Kun mietin viime heinäkuuta, en edes muista siitä paljon. Koko kesä meni tietyssä sumussa... Mielentilat olivat alakulo tai ahdistuneisuus, lempipaikka olohuoneen sohva tai yksin metsässä, silloin kun jaksoin sinne lähteä. Töissä oli kamalaa ja oma suunta kaukana hukassa.

Vieläkin lempipaikkani ovat sohva ja metsä, mutta energiaa riittää myös ystäville, työlle, liikunnalle ja luovuudelle. Elämä ei ole täydellisestä ja itse asiassa moni asia voisi huolettaa ja masentaa, jos mielentilani olisi samanlainen kuin vuosi sitten. Sen sijaan olen toiveikas, sinnikäs ja olen keksinyt yllättävän positiivisia ratkaisuja uhkaavillekin tilanteille.

Loppujen lopuksi niin moni asia on mielestämme kiinni. Ajatuksistamme, tunteistamme ja tietoisuudestamme. Herkästä ja aliarvostetusta, kovin vähän huomiota saavasta, mielestämme.

Pidä siis pääkopastasi huolta - helli sitä, puhu sille kauniita, puhu muille, hanki apua. Sijoita mieleesi koska se on arvokkain pääomasi.

Pienillä askeleilla voi moni asia muuttua jo vuodessa. Tuskin kukaan on yhtenä päivänä masentunut ja herää seuraavana päivänä pelkällä aurinkoisella energialla. Se on prosessi joka vie aikaa, joskus paljon enemmän kuin vuoden. Mielenterveydestä täytyy huolehtia koko elämän. Mutta uskon - tietenkään yhtään kenenkään henkilökohtaista tilannetta väheksymättä - että lähes kuka tahansa voi parantua masennuksesta, stressistä tai mistä tahansa mielenterveyttä raastavasta ongelmasta.

Lue myös:

Kuinka hallitsen ahdistusta?

Näin pääsin yli masennuksesta

 

 

SARANDA
  
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Kommentit

Annika Miettinen

Toi on kyllä niin totta! Mieli voi olla sekä paras ystävä että pahin vihollinen! Ihanaa että voit nyt paremmin! <3

Saranda
Tyhjä ajatus

Hyvin sanottu muuten! Ja kiitos paljon ihana. :)

Sydän huokaa

Voi kun pystyisikin ajattelemaan noin positiivisesti. Se on vaikeaa masennuksen keskeltä. Hienoa, että olet selvinnyt! 

Saranda
Tyhjä ajatus

Oon tosi pahoillani siitä mitä käyt läpi nyt. Toivotan sulle paljon positiivisia päiviä ja paranemisia. <3

smagardi
astu harhaan

<3 <3 <3

Saranda
Tyhjä ajatus

Oot paras. <3

Berriesforbreakfast

Pystyn samaistumaan niin moneen asiaan, mistä kirjoitit, itse myöskin masennuksesta selvinneenä. Ihanaa, että sinullakin menee paremmin <3. 

Saranda
Tyhjä ajatus

Välillä on lohdullista kuulla ettei omat ajatukset oo jotain ihan heprankuuloista. :D Kiitos kommenttistasi ja oon myös tosi iloinen et säkin voit paremmin. :) Ihanaa kesää. <3

Saila / Kohtisuora (Ei varmistettu) https://kohtisuora.com

Ihanaa, että voit paremmin ja ihanaa, että olet kirjoittanut näistä asioista avoimesti &lt;3 Sitä me juuri tarvitsemme, avoimuutta, empatiaa ja tukea toisiltamme. Kiitos siis kirjoituksistasi!

Saranda
Tyhjä ajatus

Kiitos kommenttistasi, lämmitti sydäntä. <3 Ihanaa viikonloppua! :)

Adama Sofia (Ei varmistettu) https://youtu.be/jMYUFndprU4

Ihana teksti ja ihana sinä! Oon niin onnellinen sun puolesta, että sulla on nyt hyvä olla ️ Tiivistit myös niin hyvin mun ajatukset, vuosi sitten oltiin ihan eri fiiliksillä myös ja nyt on hyvä olla.

Saranda
Tyhjä ajatus

Mäkin oon iloinen meijän kummankin puolesta. <3 Niin kiva kommentti. <3

Töissä psykiatrialla (Ei varmistettu)

On hienoa kuulla, että olet toipunut noin hyvin! Viimeinen kappale kuitenkin särähti pahasti korvaan - "kuka tahansa" psyykkisesti sairastunut tai sairastava ei ole lähtökohdiltaan yhtä hyvässä tilanteessa ja siksi tie hyvään vointiin voi olla valtavan paljon kivisempi ja tavoitteet olisi tärkeää voida asettaa realistisemmiksi. Kaikkia voidaan auttaa ja jokaisen tilanne voi helpottua, mutta totuuden nimissä kaikkien masennukset (puhumattakaan muista psykiatrisista sairauksista) eivät lopullisesti parane. Vaikka kuinka ajattelisi positiivisesti.

Saranda
Tyhjä ajatus

Olet varmasti ihan oikeassa. Lisäsin nyt alkuun sanan "lähes", varmaan todenmukaisempi. :)

Ihanaa viikonloppua. <3

Psykologi (Ei varmistettu)

"että lähes kuka tahansa voi parantua masennuksesta, stressistä tai mistä tahansa mielenterveyttä raastavasta ongelmasta."

On ikävää, että rinnastat masennuksen, stressin ja muut mielenterveysongelmat jotenkin ihmisten tahdonalaisiksi taudeiksi.
Suurin osa mielenterveysairauksista ei parane koskaan. Hoitoprosessi usein tähtää siihen, että ihminen oppii elämään sairauden kanssa. Siihen ei auta positiivinen ajattelu tai etelänmatkat ja metsäkävelyt. Siihen tarvitaan terapiaa tai lääkkeitä, usein molempia.

Mielestäni on mahtavaa että puhutaan mielenterveysongelmista avoimesti. Niitä ympäröivä "hullun" leima katoaa vain kun ihmiset alkavat avoimesti kertoa ongelmistaan ja mahdollisista parantumisistaan.

En tiedä onko sinulla diagnosoitu masennus vai olitko uupunut. Vaikutat ihmiseltä joka vaatii itseltään kovin paljon ja on tottunut antamaan kaikkensa. Aikuisuuden kynnyksellä nuoret suorittajat usein uupuvat tajuttuaan, ettei oikeassa maailmassa kaikkea voikaan suorittaa täydellisesti ja asiat ei aina mene oman mielen mukaan.
Mutta itselläni särähtää korvaan ajoitus, "vuodessa kyllä paranee masennuksesta" . Harvemmin valitettavasti masennuksesta toivutaan vuodessa. Mielen normaalitilaan palaaminen on monien vuosien prosessi, tilaan jossa ihminen ei enää pelkää jotkaista väsymystä tai unettomuutta masennusoireiksi. Usein siitä ei edes parannuta vaan masennus kulkee toverina läpi elämän. Ihminen vain sopeutuu elämään sen kanssa. Silloin pelkkää positiivisuutta uhkuvat blogit ja tahdon voimalla parantuneet ihmiset ovat myrkkyä. Käytännössä silloin sanot masentuneelle, että hän, kuuluu siihen epäonnistuneiden vähemmistöön joka ei *halunnut* tarpeeksi parantua ja sen takia vieläkin tarpoo mustassa suossa.

Saranda
Tyhjä ajatus

"On ikävää, että rinnastat masennuksen, stressin ja muut mielenterveysongelmat jotenkin ihmisten tahdonalaisiksi taudeiksi." Avaatko vähän että missä kohtaa tekstiä sanon näin? Koska en todellakaan ajattele näin. Musta myös tuntuu että luit jotain ihan muuta postausta koska en myöskään sanonut että "vuodessa voi kyllä parantua masennuksesta" vaan että vuosi sitten voin huonommin ja että vuodessa moni asia voi muuttua. Ja nimenomaan korostin että siihen menee usein paljon pidempäänkin. Ole hyvä ja lue siis teksti uudestaan vähän eri asenteella. :)

On diagnisoitu keskivaikea masennus.

Psykologi (Ei varmistettu)

Palasin tekstisi pariin uudella asenteella kuten toivoit.
Haluan alkuun sanoa etten millään muotoa tarkoita väheksyä ongelmaasi tai sinun henkilökohtaista paranemisprosessia. Ymmärrän, että sinun on ollut varmasti raskasta julkaista elämääsi positiivisuutta uhkuvassa blogissa, joka ei julkisesti saisi olla pelkkiä tummuuden sävyjä ja väsymystä tai haluttomuutta.

On hieman hassua avata sinulle sinun kirjoittamaa kirjoitusta mutta, koska pyysit minua avaamaan niin ole hyvä:
"On ikävää, että rinnastat masennuksen, stressin ja muut mielenterveysongelmat jotenkin ihmisten tahdonalaisiksi taudeiksi." Avaatko vähän että missä kohtaa tekstiä sanon näin?"

Noh, itsekin sanot tekstissä näin "lähes kuka tahansa voi parantua masennuksesta, stressistä tai mistä tahansa mielenterveyttä raastavasta ongelmasta."
- Lähes kuka tahansa- *lähes* määreenä tarkoittaa ilmeisesti tässä tapauksessa enemmistöä (vrt. "lähes sata"- on enemmän kuin puolet mutta vähemmän kuin kaikki)
- masennuksesta, stressistä - Molemmat toki diagnosoituja sairauksia mutta niiden niputtaminen yhteen on hieman outoa. Stressi lääketieteellisessä mielessä on useimmiten akuutti stressireaktio jolloin oireet alkavat yllättäen ja ihmisestä riippumattomista syistä (https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/Diagnoosi-tietohak...) tai traumaperäinen stressireaktio. (https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/Diagnoosi-tietohak...)
Molemmat stressireaktiot ovat vakavia mutta hyvin erilaisia häiriöitä. Siinä missä akuutista stressireaktiosta *lähes* kaikki toipuvat on traumaperäistä stressireaktiota sairastavat erittäin vaikean ja monivaiheisen hoitopolun edessä.
Diagnosoiduilla stressireaktioilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että vähän stressaa, kun töissä on YT: t tai pitää suunnitella häitä.
Masennusta on juurikin niin monenlaista kuin on sairastajaakin. Joillain keskivaikea masennus vaatii yhdistelmähoitoa (terapia+lääkitys) ja pitkää sairaslomaa tai mahdollisesti jopa hetkellistä osastohoitoa tilanteen pysäyttämiseksi. Toisille riittää rauhoittuminen ja itsereflektio. Molemmat yhtä valideja tapoja mutta eivät kuitenkaan verrattavissa toisiinsa millään muotoa.

-mistä tahansa mielenterveyttä raastavasta ongelmasta - Mistä. Tahansa ?!?
Muun muassa skitsofrenia, kaksisuuntainen mielialahäiriö, kroonistuneet syömishäiriöt, pakko-oireinen käytös ovat kaikki mielenterveyttä raastavia ongelmia joista ei voi parantua. Koskaan.
Hoitoprosessi tähtää ensin hyväksyntään ja sen jälkeen oireiden kontrollointiin. Sairaus ei onneksi nykypäivänä Suomessa enää ole automaattinen kuolemantuomio mutta on hassua väittää, että niistä voisi tahtoessaan parantua. Ethän menisi epileptikolle tai diabetes potilallekaan sanomaan "kyllä se siitä, pidät vaan huolta itsestäsi paremmin niin *lähes* kuka tahansa voi parantua"

ullla (Ei varmistettu)

En vieläkään ymmärrä että missä kohtaa tekstiä saranda väittää että masennuksesta voi tahtoessaan parantua?

Osaatko lukea? (Ei varmistettu)

" lähes kuka tahansa voi parantua masennuksesta"

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei Saranda pitkästä aikaa! Oli kyl aika samaistuttava teksti. On ollu ihana huomata kuinka viimeisen vuoden aikana itkut on vähentyny, kaupassa käynti on taas kivaa, sohva on ahistava isoina annoksina, liikkuminen kuulostaa kivalta ajatukselta ja kaikista parasta on et ystävistä saa energiaa eikä se vaan vie kaikkea energiaa.

Mulla pohja oli kolme vuotta sitten ja siitä kesästä en muista muuta ku työt. Se onki ollu ainoa asia mikä on pitäny mut järjissään ja antanu syyn nousta sängystä joka aamu. Pahemminki ois siis voinu olla ku jaksoin kummiski nousta joka aamu, vaikka illat meni voimattomana ja eristäytyneenä..

Vasta tänä keväänä sain energiaa mennä terapiaan ja sain kyl niin paljon isoja askelia otettua nopeasti. Ihanaa ku jaksaa taas hymyillä aidosti ja olo on hyvä. En haluu luopuu tästä enää koskaan!

Vööra (Ei varmistettu)

Oho jäi nimi laittamatta, veera täällä siis mooi! :D

TrainingBug
Training Bug

Täällä kans yks masennuksesta hiljattain toipunut (tai voiko siitä todella koskaan oikeasti toipua, enemmänkin saada taukoa) ja samaistun kyllä tuohon, ettei oikein edes muista, mitä viime kesänä tapahtui. Oma toipuminen useamman vuoden sairastamisen jälkeen tapahtui silleen nipsnaps tuossa vuodenvaihteessa, ja edelleen tuntuu kummalta, että todellako nämä siivet nyt taas yhtäkkiä kantaa.... Mutta tuli iloinen mieli kuulla, että saat kokea voivasi paremmin. Tsemppiä elämän aalloille! <3

Lue lisää minusta blogistani Training Bug

Kommentoi