Vuosi sitten olin pohjalla

DSC_3079.JPG

Vuodessa voi moni asia muuttua. Kun mietin viime heinäkuuta, en edes muista siitä paljon. Koko kesä meni tietyssä sumussa… Mielentilat olivat alakulo tai ahdistuneisuus, lempipaikka olohuoneen sohva tai yksin metsässä, silloin kun jaksoin sinne lähteä. Töissä oli kamalaa ja oma suunta kaukana hukassa.

DSC_3091.JPG

DSC_2933.JPG

Vieläkin lempipaikkani ovat sohva ja metsä, mutta energiaa riittää myös ystäville, työlle, liikunnalle ja luovuudelle. Elämä ei ole täydellisestä ja itse asiassa moni asia voisi huolettaa ja masentaa, jos mielentilani olisi samanlainen kuin vuosi sitten. Sen sijaan olen toiveikas, sinnikäs ja olen keksinyt yllättävän positiivisia ratkaisuja uhkaavillekin tilanteille.

Loppujen lopuksi niin moni asia on mielestämme kiinni. Ajatuksistamme, tunteistamme ja tietoisuudestamme. Herkästä ja aliarvostetusta, kovin vähän huomiota saavasta, mielestämme.

DSC_3042.JPG

DSC_3085.JPG

Pidä siis pääkopastasi huolta – helli sitä, puhu sille kauniita, puhu muille, hanki apua. Sijoita mieleesi koska se on arvokkain pääomasi.

Pienillä askeleilla voi moni asia muuttua jo vuodessa. Tuskin kukaan on yhtenä päivänä masentunut ja herää seuraavana päivänä pelkällä aurinkoisella energialla. Se on prosessi joka vie aikaa, joskus paljon enemmän kuin vuoden. Mielenterveydestä täytyy huolehtia koko elämän. Mutta uskon – tietenkään yhtään kenenkään henkilökohtaista tilannetta väheksymättä – että lähes kuka tahansa voi parantua masennuksesta, stressistä tai mistä tahansa mielenterveyttä raastavasta ongelmasta.

DSC_3101.JPG

Lue myös:

Kuinka hallitsen ahdistusta?

Näin pääsin yli masennuksesta

 

 

SARANDA
  
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Kommentit (23)
  1. TrainingBug
    22.7.2018, 18:24

    Täällä kans yks masennuksesta hiljattain toipunut (tai voiko siitä todella koskaan oikeasti toipua, enemmänkin saada taukoa) ja samaistun kyllä tuohon, ettei oikein edes muista, mitä viime kesänä tapahtui. Oma toipuminen useamman vuoden sairastamisen jälkeen tapahtui silleen nipsnaps tuossa vuodenvaihteessa, ja edelleen tuntuu kummalta, että todellako nämä siivet nyt taas yhtäkkiä kantaa…. Mutta tuli iloinen mieli kuulla, että saat kokea voivasi paremmin. Tsemppiä elämän aalloille! <3

    Lue lisää minusta blogistani Training Bug

  2. Hei Saranda pitkästä aikaa! Oli kyl aika samaistuttava teksti. On ollu ihana huomata kuinka viimeisen vuoden aikana itkut on vähentyny, kaupassa käynti on taas kivaa, sohva on ahistava isoina annoksina, liikkuminen kuulostaa kivalta ajatukselta ja kaikista parasta on et ystävistä saa energiaa eikä se vaan vie kaikkea energiaa.

    Mulla pohja oli kolme vuotta sitten ja siitä kesästä en muista muuta ku työt. Se onki ollu ainoa asia mikä on pitäny mut järjissään ja antanu syyn nousta sängystä joka aamu. Pahemminki ois siis voinu olla ku jaksoin kummiski nousta joka aamu, vaikka illat meni voimattomana ja eristäytyneenä..

    Vasta tänä keväänä sain energiaa mennä terapiaan ja sain kyl niin paljon isoja askelia otettua nopeasti. Ihanaa ku jaksaa taas hymyillä aidosti ja olo on hyvä. En haluu luopuu tästä enää koskaan!

    1. Oho jäi nimi laittamatta, veera täällä siis mooi! 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *