Ladataan...
Tyhjä ajatus

Me lähdettiin ystäväni Jonnan kanssa viikko sitten tiistaina todella aikaisin aamulla Helsinki-Vantaa -lentokentälle, josta lennettiin Munichin lentokentän kautta Lontooseen. Munichissa syötiin herkullinen saksalainen aamiainen ja niin hyvää jäätelöä, että voisin jatkossa aina lentää kyllä sieltä kautta! Hahah, jep, jäätelön vuoksi. Odotus Munichissa oli viisi tuntia, mutta kappas vain kun sekään ei riittänyt meille: vartti ennen koneen lähtöä tajuttiin että oltiinkin odotettu Nepaliin (Nepal-Lontoo, same thing i know) lähtevän koneen portilla, ja Lontooseen lähtevän koneen portti oli ihan eri kerroksessa ja lentokentän toisessa päässä - tietysti pitkän passitarkastusjonon takana. Taidettiin juosta siinä kohtaa kyllä kovempaa kuin koskaan elämämme aikana, ohitettiin ja kaadettiin kumoon jokainen vanha pappa vaikka jokainen solu mussa oli luovuttanut ja kironut, että se kone on mennyt jo.

Onni onnettomuudessa kuitenkin, että jollakin matkustajalla oli joku ongelma ja lennon lähtö viivästyi. Viuuuh. (Mulle on käynyt btw näin aikasemminkin kun olin lähdössä Istanbuliin. Taidan ottaa vähän liian chillisti nää kenttähengailut.)

Anyway, perille päästyämme Lontooseen oltiin aika väsyneitä, ja päätettiin pyhittää loppupäivä sight seeingille. Lähdettiin summa mutikassa kävelee, eikä mennyt kuin muutama minuutti niin oltiin London Eyen kupeessa. Eikä mennyt montaa muutakaan kun alkoi sataa, haha, niin lontoomaista. Rakastuttiin kyl oitis koko kaupunkiin, kohteliaisiin ihmisiin ja mahtaviin goottilaisiin rakennuksiin.

Illan aikana käytiin syömässä, ostamassa jo pieniä matkamuistoja, ruokakaupassa ja varaamassa tuleville päiville lipukkeita eri paikkoihin. Ja napsittiin nää ekat kuvat!

Kuvat kaikki joko itse tai Jonnan ottamia.

Ladataan...
Tyhjä ajatus

Saanko esitellä teille Lontoon parhaimman ostoksen: ruskean maailmankartan, josta raapustaessa kaupungit jossa olet ollut jo, ne muuttuvat vihreäksi.

Laskin, että olen ollut vuoden sisällä 22 kertaa lentokoneessa. 22?! Se on enemmän kuin mitä moni koko elämänsä aikana. Myönnän, että osasyynä on se, että olen lentänyt lähes aina välilaskulla, mutta aika paljon myös se, että olen matkustanut vuodessa aivan hitosti.

Matkustelu nyt vaan tekee minut onnelliseksi. Ai mikä siinä? Uusien paikkojen näkeminen, uusiin kulttuureihin tutustuminen ja uusien ihmisten tapaaminen. Uusien piirteiden löytämistä itsessään ja uusia inspiraationtuulia. Vanha sama kaipuu kokea uutta ja vanha sama ikävä kotiin. Nämä kaikki.

Aloin raapustaa (punnan kolikolla, hehe) kaupunkeja, joihin olen matkustellut (mitään lentokenttäpysähdyksiä tai lapsuusiän paikkoja, joista ei ole tarkkoja muistikuvia ei lasketa), ja tajusin että ei niitä olekaan niin paljon. Suomen, Kosovon ja Australian lisäksi, joiden sisällä olen matkustanut paljon ja monta kertaa, kaupunkeja on vain kahdeksan. Ja vain yksi niistä Euroopan ulkopuolella. Ei se kyllä vähänkään ole, varsinkin kun olen käynyt näissä kaikissa aika lyhyen ajan sisällä, mutta suunta on kyllä vain ylöspäin.

Haluan saada koko kartan vihreäksi.

Kiinnitin sen alkovini sängyn vastapäiseen seinään, ja ajon katsoa sitä joka aamu ja joka ilta. Muutaman kuukauden välein raapustan uusia kaupunkeja, puolen vuoden välein uusia maita ja vuoden välein uusia mantereita. Pankki menee miinukselle ja joudun syömään loppuelämäni nuudeleita, mutta ainakin voin tehdä jotain, mikä tekee minut aidosti onnelliseksi.

PS: Kuusi paikkaa, joissa haluaisin käydä parin vuoden sisällä:
Lappi
Venetsia
Pariisi
Etelä-Afrikka
Grönlanti
New York

Ladataan...
Tyhjä ajatus

Pienet yksityiskohdat asussa.

Aamiainen sängyssä, uusissa lakanoissa.

Pirteänväriset ruusut maljakossa kun ulkona ei ole väriä ollenkaan.

Uusi päivä -maraton. Aah.

Jotain asioita, jotka on ilahduttanut mun aamupäivää. Kello on vasta neljä, ja päivän parhaat asiat on edessä - eli treenit ja Kaunarit, hahaa.

Ladataan...

Pages