Ladataan...
Tyhjä ajatus

Tasan kolme kuukautta sitten Venetsiassa, Italiassa

Tämä postaus on niille, jotka haluavat pehmyyttä iltaan, kuvottua romantiikan yliannostuksesta tai vaihtoehtoisesti löytää do it yourself -lahjaideaa omalle rakkaalle/jollekin muulle itselleen tärkeälle ihmiselle. Mulla ja mun poikaystävällä sattui olemaan eilen puolvuotispäivä - joku päivä kirjoitan hauskasta tavasta, jota sitä juhlittiin niin saatte samalla menovinkin omiin merkkipäiviinne.

Nämä kuusi kuukautta ovat olleet ylivoimaisesti elämäni parhaat. On ihan uskomatonta, että näin lyhyessä ajassa (ja siis paljon tätä aikaisemmin) voi tuntua näin vahvalta ja varmalta. Lahjaksi keksin kirjoittaa kokonaisen vihkon sivuihin kaikki syyt, miksi poikaystävääni rakastan. Ostin Suomalaisesta Kirjakaupasta 100-sivuisen nahkakantisen vihon, johon kirjoitin jokaiselle sivulle syyn miksi rakastan poikaystääväni. En pysähtynyt hetkeksikään miettimään, mitä sivuihin kirjoitan vaan annoin mennä ja kirjoitin ne ensimmäiset päähän juolahtaneet asiat - kuulostivat ne sitten kuinka hassuilta tahansa. Ennen kun huomasinkaan, vihko oli täyteen kirjoitettu, ja ymmärsin, ettei sata, tuhat tai edes miljoona sivua tule koskaan riittämään kuvaamaan kuinka paljon poikaystävääni rakastan.

Rakastan sua, koska kunnioitat mua ja kaikkia ihmisiä ja asioita, jotka on mulle tärkeitä.

Rakastan sua, koska tuot mulle jäätelöä. Ja kukkia.

Rakastan sua, koska saat mut nauramaan.

Rakastan sua, koska katsot mun kanssa Game of Thronesia, vaikka olet nähnyt jokaikisen jakson aikaisemmin, ja
esität jokaisessa juoneenkäänteessä yllättynyttä etkä ikinä spoilaa niitä etukäteen.

Rakastan sua, koska oot erinomainen kuvaaja.

Tällaiseen lahjaan ei mene rahaa oikeastaan yhtään, ja jos sen tekee täydellä sydämellä, ei edes aikaa. Parhaimmillaan lahjansaaja voi liikuttua jopa kyyneliin. ;)

Mun mielestä on todella tärkeää muistaa sanoa läheisilleen, että rakastaa heitä. Vielä parempi on lisätä joskus, että miksi rakastaa. Kerran päivässä olisi hyvä kertoa - niin omalle sydänkäpyselle kuin äidille tai ystävällekin - vaikka ensimmäisen mieleen tulevan syyn miksi he ovat sinulle tärkeitä. Rakastan sua, koska vastaat aina puheluihini. Rakastan sua, koska et ole koskaan myöhässä. Rakastan sua, koska heität tyhmää läppää ja se saa mut kikattamaan vielä tyhmemmin. Varsinkin pareille se rakastan sinua -lause voi joskus tuntua todella automaattiselta, ja jos siihen lisää jonkun syyn perään, on pakko ikään kuin sijoittaa ajaustakin siihen.

Rakkauden täyteistä sunnuntaita, ihanat.

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Saranda

Ladataan...
Tyhjä ajatus

Olen vasta viime aikoina oikeasti taonnut kallooni, että oli asiat sitten kuinka kesken tai huonosti tahansa, elämä on tässä ja nyt. Ei ensi matkalla, palkkapäivänä, kesäpäivänä tai silloin kun saan ne kengät joista oon ikuisuuden haaveillut tai erinomaisen tenttiarvosanan. Oon just nyt niin onnellinen kun voin vain olla olemalla läsnä tänään.

Siis joo todella siirappimaista ja jonkun mielestä kenties utopista tässä suorituskeskeisessä yhteiskunnassa ja pimeässä maassa, jossa lomat ja lyhyt kesä tuntuvat olevan niitä asioita, joita odotetaan hetki siitä asti kun edellinen päättyy. Haluan silti kokeilla ja päästä tästä ajatustavasta eroon, ja musta on tulossa päivä päivältä parempi (kera monen lipsahduken haha).

Tänään tavallisena perjantaina erityisen kivaa on ollut:

♥ Kiiretön aamiainen

♥ Salitreeni, joka jäi aika lyhyeen - mutta hei, se olikin vain yksi keino päästä saunaan.

Jazon Mrazin 3 Things, kuunnelkaa. Kulkee käsikädessä näiden mun amatöörifilosofioiden kanssa

♥ Koulutehtävä, jonka sain vihdoin ja viimein valmiiksi ja palautuskansioon. Hallelujah tämäkin päivä koitti

♥ Se, ettei satanut.

♥ Kirje syöpäsäätiöltä. Tuli taas hyvä mieli lahjoittamisesta

♥ Uudella autolla kruisailu

♥ Puhelut molempien mummien ja ukin kanssa ympäri maailmaa

♥ Sydämenmuotoiset vesimelonipalat, tui

♥ Taloussuklaa, jonka muru kävi hakemassa kesken Kauniiden ja Rohkeiden

Game of Thrones, joka miellytti selkeästi molempia sukupuolia edellistä enemmän

♥ Ja ylipäätään se, että on kainalo mihin käpertyä näiden fantastisten sarjojen eteen (Kaunarit sarkastisesti, vaikka oonkin koukussa)

♥ Se, että mulla on aikaa ja mahdollisuus kirjoittaa tätä blogia joka kerta kun haluan, ja että niin moni ihana ihminen lukee tätä ja kommentoikin!

Mä muuten suosittelen kirjoittamaan tällaista listaa joka päivän lopussa, vaikka tai oikeastaan erityisesti kun on huonolla tuulella. Yleensä kivojen asioiden kaivaminen tuo väkisin hyvän mielen ja syy huonotuulisuuteen unohtuu.

Mä alan tekemään nyt falafel-pyöryköitä, joista tulee varmaan aika pahoja haha.

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Saranda

Ladataan...
Tyhjä ajatus

Kroatiassa sijaitseva Plitvicen kansallispuisto on äänestetty monta kertaa yhdeksi maailman kauneimmaksi paikaksi. Se on perustettu v. 1949, ja se on kuulunut UNESCO:n maailmanperintöluetteloon vuodesta 1979 asti. Me näimme sen tänä kesänä.

Tai ainakin osan siitä. Reppureissulla ei suju asiat aina kuten Strömsössä, ja sinäkin päivänä, jonka olimme varanneet vain Plitvicelle, oli niin monta turhaa säätöä. Loppujen lopuksi puistossa, jossa on 16 järveä ja lukemattomia vesiputoksia, oli aikaa olla vain kolme tuntia. Tässä vaiheessa oli selvää että pisin, kahdeksan kilometrin reitti, oli poissuljettu. Sen sijaan tarpoimme (hieman ärsyyntyneenä) pari lyhyempää.

Tuo päivä oli mulle pieni pettymys, enkä osaa tarkkaan kertoa miksi. Plitvice oli ehdottomasti näkemisen arvoinen, muttei kuitenkaan välttämättä maineensa veroinen. Mielestäni se muistutti kovasti Suomen metsää, mutta upeine vesiputouksineen. Olen nähnyt (taas: omasta mielestäni) kauniimpia paikkoja ympäri maailmaa, Euroopassakin. Harmitti aivan sairaasti - ei edes se, että ehdottomasti yksi reissumme must-see paikkaan oli aikaa tutustua vain kolme tuntia - vaan se, että puistoa ei ehtinyt fiilistellä kunnolla edes sen lyhyen aikaa. Kuvienottoonkin jäi rajallinen aika. Olisin itse saanut siitä enemmän irti - sen kolmenkin tunnin aikana - makaamalla jonkin järven rannalla, omia eväitä syöden, kuunnellen hurjien vesiputouksien ja 120 eri lintulajin laulua. Onneksi tarmokkaimpien ystävien ansiosta näin kuitenkin ison osan puistosta, vaikkakin juosten.

Vaikka oma kokemus olikin mitä oli, jos olette Kroatiassa, käykää ihmeessä täälläkin. Mutta varakaa aikaa - paljon. Katsokaa bussiaikataulut - tarkkaan.

Haluan linkata teille vielä erään blogin, Fiilistelijän pilvilinnoja, jossa on oma postaus Plitvicestä. Uskon, että saatte sieltä positiivisemman ja totuudenmukaisemman kuvan puistosta - ällistyttävien kuvien kera.

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Saranda

Pages