Ladataan...
Tyhjä ajatus

Meillä on parin viikon päästä rakenneultra, ja olemme mieheni kanssa päättäneet, että emme aio kysyä lapsen sukupuolta. Se tuntui itselleni alusta asti luonnolliselta ratkaisulta ja mieheni on nykyään samaa mieltä.

Siihen on muutamakin syy. Ensinnäkin en halua ostaa vain vauvan "omaan sukupuoleen" sidonnaisia vaatteita ja tarvikkeita odotuksen aikana. En välttämättä aio ostaa täysin neutraalejakaan vaan itse asiassa just sellaisia jotka sattuvat olemaan meidän mielestä söpöjä, laadukkaita ja käytännöllisiä. (Vanhemmathan päättävät monta vuotta lapsen pukeutumisesta joten tähän on turha sanoa että "entä jos poika ei tykkääkään pinkistä paidasta?". Entä jos poika ei tykkää sinisestäkään tai valkoisesta tai pallo- tai sydänkuvioisesta? Kuka kysyy vauvalta mistä vaatteista se tykkää?) Sitä paitsi tulemme saamaan tosi paljon siskoni pojan vaatteita, joten oli sukupuoli mikä tahansa, lapsemme tulee pukeutumaan niihin.

Uskon aidosti että ostamme näin myös vähemmän tavaraa odotuksen aikana kun emme assosioi alitajunnassamme esim. jokaista röyhelöpaitaa meidän tulevaan tyttöön tai minikauluspaitaa tulevaan poikaan. Kuulostaa ehkä liioitellulta, mutta luulen vahvasti että tämä ratkaisu on myös ekologinen.

Toinen syy on tietysti se että haluamme kuvitella meidän tulevaa lapsiarkea vauvan kanssa "omana itsenään". En tiedä osaanko pukea tätä sanoiksi, mutta jos sukupuoli olisi tiedossa, saattaisin sukupuolineutraalikasvatuksen kannattajanakin sortua miettimään tytön kohdalla että "ihanaa sitten me voidaan pukeutua samantyyppisiin mekkoihin" tai pojan "kiva, miehelleni tulee sitten jalkapalloseuraa". Apua, vaikea kyllä kuvitella että yhdistäisin jalkapallon tai minkä tahansa muun lajin vain yhteen sukupuoleen mutta silti tämän tyyppiset ajatukset välillä hiipii mun mieleen kun mietin että kumpikohan sieltä tulee. Onneksi mietin lapsen sukupuolta harvoin eikä mulla ole mitään "tuntumaa" että kumpi se on.

Kolmas syy on se - joka jälleen sotii sukupuolineutraalisuutta vastaan mutta haluan silti sanoa sen ääneen siitä huolimatta että pidätte mua ihan kamalana ihmisenä: piiiiiieni osa musta "toivoisi" tyttöä. Ja tähän on kaksi, kaikin puolin naurettavaa syytä: naisena ja monen siskon kanssa kasvaneena kuvittelen että osaan kasvattaa tyttöä paremmin (puhua kuukautisista tai ehkäisystä ja niin edelleen), vaikka oikeasti en aidosti uskokaan että oma sukupuoli määrittää yhtään millään tavalla sun kasvatustapojen onnistumisia. Toinen syy on se, että meidän suvun omasta sukupolvesta joka ikinen on saanut pojan, ja olisi mielenkiintoista nähdä että onko kellekään tulossa tyttöä. Kuten sanoin, kaksi tosi noloa syytä, josta haluan tietoisesti etäännyttää itseäni ottamatta sukupuolesta selvää.

Neljäs on se, että luulen suhtautuvani synnytykseen innokkaammin kun lopussa on joku pieni yllätys. "Teille syntyi tyttö/poika" on varmasti tosi mukava kuulla kätilöltä kun etukäteen asiasta ei ole tietoa. Tää on ehkä taas tätä että jos sukupuolella ei ole väliä, niin miksi tuollaisella lauseella ja "lopputuloksella" nyt on mitään merkitystä, mutta ensisynnyttäjänä haluan tarttua jokaiseen psykologiseen helpotukseen kiinni jotta en pelkäisi etukäteen synnytystä.

Tällaisia perusteluja. Odotan rakenneultraa niin paljon koska siinä saa todella arvokasta tietoa sikiön voinnista. Onko hän kasvanut tasaisesti, vieläkö hän on muutaman päivän laskettua aikaa isompi? Missäköhän kohtaa synnytyksen tapaankin vaikuttava istukka on? Voikohan istukka olla edessä vaikka olen tuntenut liikkeet viikkokausia niin selvästi? En malta odottaa että näen onko hänen sormensa pitkät kuten äidillään (viime kerralla hän esitteli niitä niin ylpenä!) tai ovatko hänen asentonsa yhtä hullunkurisia. En milään malta odottaa. <3

 

 

Mekko: Anna Ruohonen (saatu)

 

 

SARANDA
 
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Ladataan...
Tyhjä ajatus

Moikka! Mä vietän tänään pitkästä aikaa vapaapäivää melkein kaikesta työstä. Siksi päätin julkaista vain kuukausittaisen koosteen luetuimmista postauksista uuden varsinaisen tekstin sijaan. Huomennahan on vasta syyskuun viimeinen päivä, joten en tiedä tulevatko postaukset näin vähän hassussa järjestyksessä mutta menköön. Hassu saa ollakin aina välillä. (Huomisen postaus-spoiler alert: liittyy lapsemme sukupuoleen ja siihen, että aiommeko kysyä sitä seuraavassa ultrassa.)
 
Ps. Jos haluatte tietää, vapaapäivän agendassa on herääminen vasta silloin kun siltä tuntuu (check), juoksulenkki myös vapaapäiväänsä viettävän mieheni kanssa, ihana iltapäivä siskonpojan kanssa ja illalla serkkuni syntymäpäiväjuhlat. Viimeisessä ohjelmanumerossa on luvassa tietysti kakkua ja uuden, pienen ja lutusen koiranpennun tapaaminen. Itkettää jo nyt!
 
 

Kuukauden luetuimmat postaukset

Ensimmäiset raskauskuvat ja päivän äitiysajatukset
 
Kirjoitan kirjan - nyt oikeasti
 
 

Musta ei tuu koskaan sellaista naista
 
7 x tässä asiassa mielipiteeni on muuttunut
 
 

Kolme sairasloma päivää ja 101 ajatusta
 
#onkopakkojaksaa - työuupumuksesta seurasi masennus
 
 
 
Lue myös: 

Tammikuun luetuimmat postaukset

Helmikuun luetuimmat postaukset

Maaliskuun luetuimmat postaukset

Huhtikuun luetuimmat postaukset

Toukokuun luetuimmat postaukset

Kesäkuun luetuimmat postaukset

Heinäkuun luetuimmat postaukset

Elokuun luetuimmat postaukset

 

 

SARANDA
 
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

 

Ladataan...
Tyhjä ajatus

Oon niin iloinen kun viikon päästä saan herätä lämpimään aamuun, sellaiseen jossa voin juoda kiirettömästi mummin kanssa kahvia ja jossa päivän polttavin kysymys on että missä syömme tänään illallista. Siellä odottaa tällä kertaa kaksi isoäitiä mutta kahden isoisän hautapaikat, joten uskon että iloa sekä vähän suruakin riittää.

Kosovossa saan aina ajatukset kuin itsestään oikeisiin perspektiiveihin. Muistan taas mikä tässä elämässä on olennaista: läheiset, puhdas ruoka ja läsnäolo.

Herään Kosovossa myös aina siihen kuinka naurettavan hyvin mulla on asiat: olen saanut ilmaisen koulutuksen ja passin, jolla voin matkustaa lähes mihin tahansa maailmalla eikä mun tarvitse koskaan miettiä saanko seuraavana päivänä syödäkseni. Tapaan siellä päivittäin mun ikäisiä ja mun näköisiä, ihan yhtä kykeneväisiä nuoria naisia joiden elämät ovat kulkeutuneet ihan toiseen suuntaan kuin minun, yksinkertaisesti vain huonon tuurin takia.

Ravistelun ja rentoutumisen lisäksi odotan kuitenkin eniten yhtä asiaa: sitä, että saan viettää yhdeksän päivää 24/7 mun siskonpojan kanssa! He siis asuvat täällä Suomessa ja näen heitä vähintään viikottain mutta oikeesti, se että hän on mun ulottuvissa saman katon alla ihan kokoajan... Sekoan onnesta. Ja paikan päällä sekoan sitten siitä häslingistä ja sotkusta, ja haluan varmaan yliannostuksesta palauttaa meidän tulevan vauvan. (No tsoukki tsoukki.) Yleensä kun lähden Kosovosta olen aina tosi surullinen kun oma mummini joutuu jäämään, mutta tällä kertaa lähdön tuskaa helpottaa varmasti vähän se, että saan mun lempityyppini mukaan.

 

 

Kuvat aikaisemmilta Kosovon reissuilta

 

 

SARANDA
 
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Pages