Ladataan...
Tyhjä ajatus

Tuntuuko teistäkin että vuoden ensimmäinen kuukausi on kiitänyt ohi nopeasti? Kuvittelin että viimeinen kokonainen raskauskuukausi matelisi, mutta tässä helmikuun kynnyksellä en tahdo millään käsittää mihin kaikki tämä aika on kulunut. Vastahan vietimme uutta vuotta viileässä saunassa (älä kysy).

No okei, pikku hiljaa palaa muistoja mieleen myös tästä kuusta. Ensimmäiset rennot päivät, kun minä ja suoritusmentaliteettipuoli minussa olivat äitiyslomalla. Seesteistä olotilaa kesti ehkä viikon tai puolitoista, kunnes alakulo valtasi mielen. Kuukausi alkoi tuntumaan vain edellisen vuoden jatkumolta enkä saanut sellaista oikeaa uuden vuoden käynnistystä, jota tammikuussa niin kovasti aina kaipaan.

Mieltä painoi myös huoli vauvan kasvusta, joka onneksi osoittautui tarpeettomaksi lääkärin vastaanotolla. Lepoa lääkäri määräsi kuitenkin lisää, ja sain viettää aikaa kotona aviomieheni, tänne itään asti vaivautuvien ystävieni ja laatusarjojen (Grace & Frankie, Sorjonen, This is Us, kertokaa lisää hyviä!) kanssa. Lepomääräys osui itse asiassa hyvään ajankohtaan, sillä ehdin myös päivittämään kirjan käsikirjoitusta parempaan uskoon.

Sitten oli myös Turku-viikonloppu, joka hymyilyttää varmasti koko loppuvuoden. <3

Tässä kuukauden kuusi luetuinta postausta. Millainen kuukausi teillä on ollut?

 

 

 

SARANDA
 
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Ladataan...
Tyhjä ajatus

Tiedättekö kun on oikein ihastunut johonkin poikaan eikä saa sitä pois mielestä? sanoi ystäväni Minna 13-vuotiaana kun olimme hänen (nykyään tietysti hänen vanhempiensa) luona juomassa teetä.

Tiedetään, sanoivat yhtä ääneen neljä pöydän ääreen kokoontunutta ystävää.

Se on sun tyhjä ajatus. Kun sulla ei ole mitään mietittävää, sä mietit vain sitä.

Ajattelen usein, että miksi valitsin juuri ystäväni keksimän, ihastumiseen viittaavan fraasin blogini nimeksi. Vielä useammin ajattelen, että olisipa mahtavaa jos blogini nimi olisi niinkin selkeä ja asiallinen kuin oma nimeni tai jotakin enemmän tätä blogia kuvaavaa. Joskus olen pohtinut ääneen jopa blogin nimen vaihtamista, jolloin joka kerta joku kuuloetäisyydellä ollut on huutanut EIIIII!

Tyhjä ajatus on kulkenut pitkän matkan eikä loppua onneksi näy. Onneksi en ole vaihtanut blogin nimeäkään. Silloin tällöin häpeän tätä, mutta niinhän häpeämme välillä aika monia muitakin rakkaita asioita elämässämme...

 

 

PS: Tässä vielä viime viikon postaukset:

Mitä tehdä Turussa? Esimerkiksi ei mitään

Yhteinen harrastus puolison kanssa - hyvä vai huono asia?

Jokapäiväiset valinnat, jotka tekevät arjesta parempaa

Ilmianna Suomen paras kirpputori! (tänne kaivataan edelleen hyviä kirpputorisuosituksia ympäri maan)

Milloin raskaudesta kuuluu kertoa muille?

 

 

SARANDA
 
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Ladataan...
Tyhjä ajatus

Marraskuulta unohtuneet asukuvat. Silloin vatsa tuntui jo tosi isolta. <3

 

Me jaettiin Ferhatin kanssa raskausuutisemme läheisimmille öö noin suurin piirtein heti. Itse asiassa saman tunnin sisällä kun kerroin raskaudesta Ferhatille, ajoimme jo hänen äitinsä ja veljensä luokse kertomaan heille. Seuraavana päivänä eräissä illanistujaisissa paljastin asian kahdelle ystävälleni, ja sen jälkeisenä aamuna ensin brunssilla rakkaimmille tyttöystävilleni ja sieltä menin vanhempieni luokse kertomaan koko perheelleni.

Blogissa ja muille ystäville kerroimme viimeistään 9. raskausviikolla. Ympärivuorokautinen pahoinvointi ja 101 muuta raskausoiretta vaikuttivat kaikkiin kesämenoihini sekä siihen miten jaksoin päivittää blogia. Tuntui luonnolliselta olla rehellinen aiheesta jo alussa, enkä innostuksesta malttanut odottaa pidempään. Ajattelin myös, että jos keskenmeno osuisi omalle kohdalle, kokisin tärkeäksi kirjoittaa siitäkin.

Muutama läheiseni varoitteli, että kannattaa odottaa vähintään siihen 12. raskausviikkoon asti. Ymmärrän, että he ajattelivat vain minua ja mahdollista surua ja pettymistä, jos raskaus menisi kesken. Ja ehkä jos niin olisi tapahtunut, olisi harmittanut, etten kuunnellut heitä. Sitä ei voi (onneksi enää) tietää.

Yleinen nyrkkisääntö taitaa olla se, että raskautta on hyväksyttävä julkaista ensimmäisen kolmanneksen jälkeen. Kaikki ennen sitä tuntuu liian intiimiltä asialta jaettavaksi ja kaikki sen jälkeen "myöhäiseltä". Itse hämmästelen, että näinkin henkilökohtaisesta asiasta on tehty kirjoittamattomia sääntöjä. Mun mielestä jokainen saa kertoa raskaudesta - tai olla kertomatta - juuri silloin kun itse kokee sen parhaaksi.

Ymmärrän toki, että joskus raskausuutisen kanssa täytyy "kikkailla" työpaikkanäkökulmasta. Surullista, että meillä on sellainen yhteiskunta ja työpaikkakulttuureja, jossa meidän naisten on pelattava aina varman päälle. Voi olla että tein itsellenikin huomaamatta hallaa työelämässä kun kerroin asiasta niin aikaisin. Oon miettinyt myös sitä, kuinka helppoa somessa (ja esim. mahdollisten yhteistöiden osalta) on lokeroida että "toi on nyt se raskaana oleva bloggaaja". Mutta (omassa) lifestyle-blogissa se on mulle ihan ok. Onhan raskaus tämänhetkisen elämäni dominoivin vaihe, eikä tule kestämään ikuisesti.

 

 

Mitä mieltä olette? Onko teistä olemassa jokin tietty aika kun raskaudesta kuuluu kertoa muille?

 

 

Tekstiin linkitetyt postaukset:

Päivä kun sain tietää olevani raskaana (ja kuinka kerroin miehelleni, että hänestä tulee isä)

Miltä alkuraskaus tuntuu?

 

 

SARANDA
 
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Pages