Ladataan...
Tyhjä ajatus

19.2.2019 klo 13.07 meidän tytär syntyi tähän maailmaan. <3

Nyt aion uppoutua suosiolla siihen pelättyyn vauvakuplaan ja palaan blogilinjoille vasta silloin kun siltä tuntuu. Instagramin puolella @saranda.dedolli yritän päivittää pikku hiljaa jo nyt vauvantuoksuisia kuulumisia.

Väliaikaiskuulumiset kuitenkin: synnyttäminen on vaikeaa & elämä on ihanampaa kuin koskaan ennen.

SARANDA
 
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Ladataan...
Tyhjä ajatus

Isäni tekee joka päivä töitä. Seitsemän päivää viikossa, vuoden ympäri, myös jouluna ja muina pyhinä. Pari kertaa vuodessa hän sulkee liikkeensä noin viikoksi ja lähtee lomalle. Sitten hän palaa takaisin ja tekee taas seitsemän päivää viikossa töitä, vuoden ympäri.

En ole koskaan kysynyt, onko isäni intohimoammatissaan. Epäilen, ettei ole. Mutta uskon, että hän tykkää työstään ja hän on siinä tosi hyvä. Ja että yrittäjyys ei ainoastaan sovi hänen (jääräpäiselle) luonteelleen, mutta myös antaa hänelle voimia vaikeimpina päivinä. Silloin tietää, että tekee töitä itselleen eikä voi jäädä laakereille makaamaan, jos meinaa maksaa asuntolainalyhennystä tai välttää konkurssia ja etsiä vähemmän kivempi työ. Työmarkkinat kun eivät ole aina suotuisammat keski-ikäisille maahanmuuttajamiehille.

Viime vuosina omasta työstään tykkääminen on noussut trendi-ilmiöksi. Töissä viihtyminen on todettu parantavan hyvinvointia elämän jokaisella osa-alueella, ja se pitää varmasti paikkaansa. Mutta täytyykö töistä nauttia? Pitääkö jokaisen löytää intohimoammatti?

Mä olen ollut reilu vuoden onnekkaassa asemassa, sillä olen saanut tehdä työtä, jota rakastan. Vastoinkämisiäkin on ollut, kuten jokaisessa rakkaussuhteessa, mutta muuten olen painanut samalla tyylillä kuin isäni: seitsemän päivää viikossa, vuoden ympäri. Myös tällä äitiyslomalla.

Ennen raskautta ajattelin, etten halua koskaan palata työhön, josta en nauti täysillä. Nyt olen eri mieltä, erityisesti jos ehtisin tekemään työn ohella edes harrastustasolla näitä asioita, joista nautin nyt työkseni niin kovasti. Työelämässäkin kun painaa elämän realiteetit, ja sen ympärillä tehdyt päätökset heijastavat arvojamme. Nyt kun tiedän, että minun täytyy ainakin seuraavat 18 vuotta elättää myös joku toinen ihminen, minua ei haittaisi palata vähemmän mukavaan työhön. Tosin en tiedä voisinko ainakaan kovinkaan pitkään tehdä sellaista työstä, jonne v***taisi lähteä joka aamu. Mutta en oleta, että voin elättää itseni tai lapseni aina nykyisellä intohimotyölläkään.

Jo se, että saamme pohtia työn viihtyvyttää on suuri etuoikeus. Muualla maailmassa ei siihen ole aina vaihtoehtoja. Moni joutuu menemään onnettomaksi tekevään ja jopa vaaralliseen työhön joka päivä, ilman viikonloppuja tai lomia. Suomessakaan ei ole mahdollisuus voida töissä aina hyvin. Yksi joutuu maksamaan velkojaan pois kaksinkertaisilla työtunneilla, toisen työpaikalla voi olla seksuaalista ahdistelua, kolmas sairastuu viettäessään kahdeksan tuntia päivässä homeisessa tilassa.

Mutta vaikka saakin valita, tekeekö työkseen, jotain mitä rakastaa, kaikki eivät välttämättä valitse sitä. Jollekin rittää, että töissä ei ole vastenmielistä ja että itseään voi toteuttaa vapaa-ajalla. Moni intohimotyö valitettavasti tarkoittaa myös sitä, että töitä viedään kotiin tai työpäivät venyvät pitkiksi, ja jollekin on ensisijaisen tärkeää, että ero työn ja vapaa-ajan välillä on selkeä.

Nykyinen keskustelu luo paineita siitä, että töistä täytyy nauttia. Jos töissä on "vain" mukavaa tai mukiinmenevää, se ei riitä. Täytyy hakea sellaista työtä, jossa voi kehittää itseään ja toteuttaa omia syvempiä kiinnostuksen kohteita, työskennellä vain aidolla palolla.

Onneksi saan itse toistaiseksi työskennellä tuolla aidolla palolla. Ja kuka tietää, ehkä tilanne jatkuu myös äitiysloman jälkeen tai pidemmällekin työuralle. Mutta tulevaisuudessa mulle riittää mainiosti myös "vain" mukava työ - jota pidän itsessään jo suurena rikkautena.

 

 

Mitä mieltä te olette: täytyykö töistä nauttia?

 

 

SARANDA
 
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Ladataan...
Tyhjä ajatus

Olisin voinut käydä enemmän kahvilla kavereiden kanssa, koska näin onnelliseksi se minut tekee. <3

 

"Jälkiviisaus on vaiva, jolla tarkoitetaan ihmisen taipumuksia jäädä pohtimaan vanhoja tilanteita ja miettimään, oltaisiinko siinä voitu välttää kulku päin persettä, tai edes hidastaa kulkunopeutta merkittävästi. Jälkiviisautta harrastavatkin etupäässä, köyliöläiset, epävarmat, neuroottiset, pikkutarkat, pakkomielteiset, besserwisserit ja silkastaan vittumaiset idiootit."

Lähde: Hikipedia

 

Asiat, jotka olisin voinut tehdä viime vuonna toisin...

1. Olisi pitänyt olla kirjakustantamoon aikaisemmin yhteydessä eikä kirjoittaa puolikasta kirjaa ilman mitään varmuutta sen tulevaisuudesta. Olen saanut kustantamolta niin arvokasta apua, sellaista josta olisin taatusti hyötynyt jo aikaisemmin.

2. Ja siihen liittyen: Olisi pitänyt hakea kirjan kirjoittamiseen apurahaa. Luin Julia Thurénin postauksen parisuhdekirjasta ja vähän kirpaisi kun tajusin, että olisin voinut itsekin hyötyä muutamasta ylimääräisestä tonnista. En olisi välttämättä koskaan saanut niitä mutta eipähän niiden hakemisesta haittaakaan olisi ollut. Saako tähän väliin kiroilla?

3. Ei olisi pitänyt ostaa ne kaikki häämekot...

4. Enoni häissä isoäitini oli kirjoittanut kauniin puheen ja hän toivoi, että ottaisin sen videolle. Kun hän astui mikin eteen puhumaan, olin niin vaikuttunut ja liikuttunut, että unohdin koko kuvaamisen. Heti puheen jälkeen hän kysyi sainhan sen nauhalle, ja kun nolona myönsin unohtaneeni koko asian, hän ei yrityksestä huolimatta osannut peittää pettymystään. Tänään niistä häistä on tasan vuosi ja edelleenkin soimaan itseäni, etten muistanut kuvata puhetta.

5. Olisi pitänyt tehdä enemmän töitä TAI levätä enemmän. Ironista, eikö? En osaa päättää kumpaa olisi kannattanut tehdä enemmän! En tiedä kadunko äitiyslomalla vauvanhoitopuuhissa enemmän sitä etten työskennellyt "varastoon" (rakentanut vahvemmin brändiä, luonut suhteita, tienannut ja siten säästänyt rahaa) vai sitä etten nukkunut myöhään aina kun pystyin. Noo, sen näkee varmasti pian!

 

 

 

SARANDA
 
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

 

Pages