Vihasin puhua rahasta ennen. Liitin sen automaattisesti siihen että raha on jotenkin vallitsevan tärkeää, ja että mitä enemmän sitä on, sitä parempi. Se etten juurikaan välittänyt kouluttautua hyväpalkkaiselle alalle tai säästänyt säännöllisesti oli eräänlainen kannanottoni siihen että ihminen voi olla onnellinen ilman että raha pyörii kokoajan mielessä tai pankkitilillä.

Viime aikoina tai oikeastaan viimeisen kuluneen vuoden sisällä epävarmuus työelämässä herätti minut säästämään muuhunkin kuin vain seuraavaan lomamatkaan. Ajatus pienestä puskurirahastosta toi mielenrauhan sillä tulevaisuus ei ollutkaan yhtä pitkälle suunniteltu tai varmaa kuten esim. opiskeluvuosina. Opiskelijana tuet ja osa-aikatyön tulot olivat toki pienet mutta ainakin tuet tulivat joka kuukausi ja osa-aikainen työpaikka oli vakituinen.

Edelleen uskon että raha ei tee onnelliseksi, vaan tuo tiettyä turvallisuuden tunnetta josta ihminen voi tulla onnelliseksi. Millainen summa tai palkkanauha tuo sitten ihmiselle turvaa? Se vaihtelee paljon ihmisten välillä. Mä edelleenkin aion valita työni palkan sijaan sisällön perusteella ja vaalin vapaa-aikaani ylityötunneista kieltäytyen, mutta voin tehdä sen turvallisin mielin kyseisellä puskurirahastolla. Mulle se on pari tonnia, toiselle ehkä muutama sata ja kolmannelle jokin viisinumeroinen luku tai enemmänkin. Kukin tyylillään.

Niin mikä oli sitten tärkein rahaoivallukseni? Se, että sillä ei ole väliä kuinka paljon rahaa mulla on mutta sillä on, miten mä hoidan mun raha-asiat. Juuri eilen kerroin tienaavani vähemmän kuin koskaan mutta hallitsen myös raha-asiani paremmin kuin ikinä. Ja loppujen lopuksi se tuo mulle turvallisuuden tunnetta, ajatus siitä että tiedän tuloni ja menoni ulkoa ja osaisin toimia yllättävässä hätätapauksessa. Ei rahan fyysinen määrä.

Ja nyt jos suotte anteeksi, tartun Julia Thurénin Kaikki rahasta -kirjaan, ja luen tätä jo muutamassa päivässä raharaamatuksi leimattua opusta. Odotukset on kovat mutta niin on kyllä Juliakin!

SARANDA

OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Olen keskustellut viime aikoina läheisteni kanssa paljon menestyksestä - vain ymmärtääkseni että se tarkoittaa eri ihmisille eri asioita.

Tajusin että mun silmissä ihminen on menestynyt silloin kun hän tekee sitä mitä rakastaa. Esimerkiksi töissä, jos saa toteuttaa itseään ja hyödyntää omia intohimojaan tai sitten esimerkiksi vapaa-ajalla harrastusten parissa. Kaikki eivät halua intohimotyön joten menestys ei omasta mielestäni todellakaan liity aina uraan.

Yhdistän itse menestyksen automaattisesti myös ihmissuhteisiin: ihmissuhteet voivat olla minulle aivan mieletön voimavara tai sitten iso energiasyöppö. Se, että ymärilläni on ystäviä jotka lannistamisen sijaan tukevat ja joita kohtaan olen toivottavasti samanlainen, tuo minulle menestymisen tunteen. Tähän ei kuitenkaan voi aina itse vaikuttaa, maailmassa on niin paljon yksinäisiä ihmisiä, ja tunnenkin huonoa omatuntoa kun ajattelen tukiverkostona toimivan ystäväpiirini lisäävän menestystäni.

Omassa mittakaavassani olen menestynyt koska olen terveessä parisuhteessa miehen kanssa jota rakastan, mutta ajattelen että menestystä olisi myös se että uskaltaisin lähteä suhteesta jos asiat eivät enää toimisikaan. Tai etten ylipäätään rupeisi parisuhteeseen vain koska pelkäisin olla "yksin". Sitten kun lapsi syntyy, ajattelen että olen menestynyt ja onnistunut äitinä jos hän saa kasvaa tasapainoisessa ja rakastavassa ilmapiirissä, olimme sitten mieheni kanssa yhdessä tai erikseen. Jälleen kerran nämä asiat ovat ristiriidassa sen kanssa että kaikilla ei ole samanlaiset mahdollisuudet lähteä huonosta suhteesta (esim. on taloudellinen tai henkinen riippuvuus toiseen). Todiste siitä että menestymisen mittari on vain oma mittari ja aina verrannollinen omaan elämään ja omiin kokemuksiin.

Olen menestynyt jos osaan ottaa muut ihmiset huomioon ja pyrin elämään vastuullisesti. Yksi ystävistäni sanoi että menestys ei liity millään tavalla siihen mitä muut sinusta ajattelevat, mutta minulle on tärkeää että muut ja minä itse pidän itseäni hyvänä ihmisenä. Toisaalta, koskaan ei voi miellyttää kaikkia, eli se on myös itselleni aika surkea mittari, jolla ei voi koskaan voittaa. Menestynyt ihminen on nimittäin myös mun silmissä se, joka tekee sitä mikä tuntuu itsestään oikealta huolimatta muiden mielipiteistä.

Ennen kaikkea ajattelen olevani menestynyt jos olen onnellinen ja saan rakastaa paljon. Onko menestyminen siis vain synonyymi onnellisuudelle vai enkö vain itse osaa erottaa näitä kahta?

Näen sen aidosti niin että menestys ei liity asemaan, rahaan, ulkonäköön tai materiaan millään tavalla. Jos joku korkeakoulutettu, 10k kuussa tienaava, hyvännäköinen, Eiran miljoonakodissa asuva kirurgi tulee esittelemään itsensä, en osaa ajatella sitä vielä menestyneenä tyyppinä. Jos hän sen sijaan kertoo olevansa onnellinen, viettävänsä harvinaista vapaa-aikaansa läheisten kanssa ja vaikka vapaaehtoistyössä sekä olevansa tyytyväinen omaan päivätyöhönsä, hän on mun silmissä menestynyt. En koskaan voimaannu ihmisten kerskailuista pitkistä työpäivistä, isoista taloista ja paksusta palkkakuitista. Oikeastaan, sellaiset puheet lähinnä vain ahdistavat ja etäännyttävät minut puhujasta jos muuta tarttumapintaa ei ole.

Mä oikeasti ajattelen olevani tällä hetkellä menestynyt, niin itserakkaalta kuin kuulostankin. Tienaan vähemmän kuin koskaan valmistumiseni jälkeen ja olen ihan hukassa urani suhteen, mutta samaan aikaan teen päivittäin sitä mitä rakastan: blogia, liikun mielekkäästi, tapaan rakkaita ystäviä ja perhettäni viikottain ja asun kodissa, jossa mulla on turvallista ja ihanaa olla joka ikinen päivä. Se että kirjani julkaistaan on minulle menestys itsessään koska se on ollut pitkäaikainen unelmani. Unelmani oli kirjoittaa kirja, ei myydä paljon kirjoja, eli vaikka niitä ostettaisiin 0 (tai 1 koska äiti), en kokisi olevani yhtään vähemmän menestynyt.

Mitä ajatuksia teksti tai menestyminen teissä herätti? Oletteko samaa vai eri mieltä?

SARANDA

OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

(Melkein) uusi viikko, uusi vuodenaika... Itselleni myös uusia, kovaa puhaltavia tuulia ihan noiden perinteisen ulkona pauhaavien syystuulten lisäksi. Hiljaiset hemmotteluhetket silloin tällöin pitävät kropan lämpimänä ja pään joten kuten kasassa.

Joskus pelkkä parin minuutin ajatuksella nautittu suihku riittää, toisinaan ja etenkin viikonloppuisin on mukava tehdä asiat pitkän kaavan mukaan: lämmittää sauna, sytyttää kynttilöitä, kuoria ihoa. Joskus olen itse tehnyt hius- ja kasvonaamioita mutta myönnän laiskistuneeni viime kuukausina, ja olen turvautunut hyväksitodettuihin luonnonkosmetiikkatuotteisiin.

Seuraavilla tuotteilla on syntynyt hyvät ainekset kotikylpylään. Kaikki kosmetiikka on saatu blogin kautta.

Eteeristä öljyä löylyveteen

Mielikuvitukseni on hieman rajoittunut eteeristen öljyjen käytön suhteen mutta saunan löylyveteen sitä kyllä läträän. Ja läträämisellä tarkoitan että jo muutamalla tipalla saa ihanan tuoksun aikaiseksi ja hengitystiet taas ammolleen auki. Mulla on käytössä nämä Frantsilan eteeriset öljyt, lempparituoksuni ovat greippi ja mandariini.

Iroha Nature, laadukkaat kasvonaamiot

En todellakaan muista käyttää kasvonaamioita viikottain tai edes kuukausittain mutta kun muistan, valitsen mieluiten Irohan. Sunrise Cosmeticsin valikoima on kasvonaamioidenkin suhteen laaja, mutta kuvassa oleva tuote on nimenomaan syväpuhdistava detox-naamio epäpuhtauksia ja mustapäitä vastaan. Se sisältää uutta suosikkiraaka-ainettani eli aktiivihiiltä (olen jo pitkään pessyt hampaatkin aktiivihiilellä). Iho tuntuu hoidon jälkeen pehmeältä ja puhtaammalta.

Mossan ravitseva vartalovoide (raskausmahaan ja kaikelle muullekin)

Kesällä ajattelin että suihkun jälkeinen rasvaus auttaisi säilyttämään rusketuksen paremmin, nyt ensisijainen tarkoitukseni on ehkäistä mahdollisia raskausarpia edes jotenkin. Googlettelun ja lukuisten raskaana olleiden tuttujeni haastatteluiden jälkeen olen tullut siihen johtopäätökseen että arpia joko tulee periytyvästi tai sitten hyvällä tuurilla ei tule, käyttämättä tai käyttämällä oikeastaan ihan mitä tahansa rasvaa. Siksi olen pysynyt tässä Mossan öljyillä ravitevassa vartalovoiteessa ihanan tuoksunsa ja voimakkaiden antioksidanttiensa takia, toivoen että arvet jäävät minimiin.

Weledan vartaloöljy hierontaan ihmiselle joka ei tykkää hieronnasta

Nyt tulee fakta joka on järkyttänyt monia: mä en tykkää olla hierottavana. Olen kerran käynyt ammattihierojalla eikä kokemus ollut kummoisempi enkä tykkää että kukaan kaveri tai puolisokaan hieroo. Mutta viime aikoina hartiat ovat oikeasti olleet tosi kipeät (kiitos huono ergonomia ja kangaskassi johon tungen ihan koko omaisuuteni ja jota kannan mukanani kylillä aamusta iltaan) jolloin olen pyytänyt miestäni lieventämään tuskaani. Silloin ollaan käytetty Weledan rauhoittavaa, laventerin tuoksuista vartaloöljyä.

SARANDA

OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN