Ladataan...
Tyhjä ajatus

Kaupallinen yhteistyö: Sukhimatot

Synnytyksen lähestyessä yleisimmät kysymykset johon saan vastata ovat: Miten voit? ja Aiotteko etsiä isompaa asuntoa? Kiitos, voin hyvin ja ei, aiomme jäädä 42-neliöiseen asuntoomme asumaan vauvan syntymänkin jälkeen.

Kaikki minut tuntevat tietävät, että rakastan meidän vuokra-asuntoamme. Vastikään remontoitu pieni kaksio, jossa on mm. uusi keittiö ja kylpyhuone, todella toimivat säilytysratkaisut ja oma sauna. Ennen kaikkea rakastan aluetta, eli Aurinolahtea, jossa asuntomme sijaitsee: kesäisin uin meressä aina toukokuun alusta syyskuun loppuun asti ja talvisin juon useamman kerran viikossa kahvini kivenheiton päässä asuvilla vanhemmillani.
 

Se, että jään jonkun mielestä ahtaaseen asuntoon asumaan, saattaa vaikuttaa itsekkäältä teolta lasta kohtaan mutta oikeasti hän tulee hyötymään siitä eniten. Aurinkolahdessa on luontoa, kaikki palvelut kävelyetäisyydellä, metroasema ja kuten äsken mainitsin, tukiverkosto lähellä. Ja se sauna tulee olemaan tälle äidin mielenterveydelle elintärkeä kun kaikki uusi uuvuttaa. Meidän mieleisten kolmioiden vuokrat ovat täällä päin n. 1300e/kk ja asuntojen ostohinnatkin sen mukaisia. Siispä mielellämme jäämme tähän meille täydelliseen kaksioon jossa vuokra on kohtuullinen, jossa olemme viihtyneet erittäin hyvin ja jonka vuokranantajasta emme ole kuulleet inahdustakaan sitten muutomme jälkeen tammikuussa 2016. Ehkä siinä sivussa onnistumme säästämään siihen ikiomaan täydelliseen asuntoomme Aurinkolahdessa tai lähellä.

Jotkut sanovat että mieli kyllä muuttuu, enkä väitä, etteikö niin tapahtuisi. Mistä sen tietää? Toiset kertovat että kannattaa siis varmuuden vuoksi muuttaa jo nyt, koska vauvan kanssa se ei olekaan niin helppoa. No, muuttaminenhan on aina syvältä, mutta ei se mukavaa ole kyllä raskaanakaan. Ennen kaikkea en ymmärrä ollenkaan tuota mentaliteettia, että pitäisi muuttaa etukäteen JOS tämä ratkaisu ei toimisikaan. Kivempi todeta se sitten käytännössä niin eipähän kaduta, että luopuu jostain mukavasta ja itselleen tärkeästä mahdollisesti turhan jossittelun takia.

Omien intressien lisäksi päätöksenteossa painaa myös ympäristö. Pienemmässä asunnossa on pienemmät lämmityskustannukset (siinä saunasta huolimatta mikäli se on kohtuukäytössä) ja pienempiin neliöihin tekee mieli hankkia vähemmän tavaraa. Olemmekin tarkkaan pohtineet niin sisustus- kuin vauvatarvikkeiden osalta, mitä oikeasti tarvitsemme. Kun muutimme tänne silloin vajaa kolme vuotta sitten, ostimme surutta Ikeasta ja mistä nyt halvimmalla saatiin, mutta sen jälkeen olemme olleet erittäin kriittisiä uusien hankintojen suhteen. Kolme vuotta sitten vastuulliset valinnat eivät olleet päivittäin mielessä kuten tänään ovat.

Yksi kodimme ihanimmista asioista on tämä Sukhimatto. Sukhimatot valmistavat omaperäisiä ja laadukkaita mattoja Nepalissa, Intiassa, Turkissa ja Marokossa niin, että paikalliset käsityöläiset saavat aina kunnon korvauksen tekemästä työstään. Sukhi haluaa varmistaa, että työntekijät saavat hyvän palkan ja että heillä on hyvät työolosuhteet. Mattojen takana on naisia, jotka saavat maansa tulotasoon nähden reilun, jopa monikertaisen palkan. Osa heistä valmistaa mattoja kotoa käsin niin että voi samalla huolehtia lapsista.

Matot valmistetaan aina käsin ja asiakkaan toiveen mukaisesti. Me tilasimme Menkhu-mallisen suorakulmaisen huopapallomaton Nepalista. Väriltään se on yksi lemppareistamme eli turkoosi ja materiaaliltaan 100% villaa.

Musta tää on täydellinen "vauvamatto" - niin ihanan lämmin, että vauvan voi helposti asettaa sinne makuulleen niin että hän saa ihmetellä maton jännittävää väriä ja tunnustella hauskoja huopapalloja. En malta odottaa että saan otettua kuvan siitä tilanteesta muutaman kuukauden päästä, iih. Vastaavan mallin matostamme saa myös pyöreämallisena.

Nyt on sellainen tunne, etten aio mattoni ostaa enää mistään muualta kuin Sukhimatolta. Sitten kun joskus muutamme siihen isompaan asuntoon, aion tilata perinteisen paimentolaistyylisen ja täysin luonnollisen Ben Ouarain -maton. Sitten kun lapsi on sen ikäinen etten pelkää sen läikyttävän siihen mitään.(Jos sellaista ikää koskaan tulee...)

Jos haluat katsoa videoita Sukhin mattojen tekijöistä, tässä pari suosikkiani: Miten aito Beni Ouarain Berber -matto valmistetaan? ja mattojen sosiaaliset vaikutukset tekijöidensä elämään.

 

 

Mutta hei nyt, kiinnostaisi tietää: onko siellä muita jotka ovat eläneet vauvavuotta kaksiossa? Miten siitä on selvitty?

 

 

SARANDA
 
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Ladataan...
Tyhjä ajatus

Mä olisin kovasti halunnut pamauttaa sunnuntain kunniaksi jonkun positiivisen ja voimaannuttavan postauksen. Statistiikka kertoo, että viihdytte täällä viikonloppuna tavallistakin enemmän, ja haluaisin vastapalvelukseksi siitä antaa teille jotain kunnollista sisältöä.

Olen tällä viikolla juossut pää kolmantena jalkana aamusta iltaan, yrittämässä saada kaikki työt ja noin koko maailman valmiiksi. Nyt kun seuraava isompi etappi elämässä on synnyttäminen, tuntuu että kaikista asioista jotka tulevat muuttumaan sen jälkeen, on otettava täysi ilo irti. Vauvan ajatteleminen on tuonut laajan kirjon erilaisia tunteita mukanaan, ja jonain päivinä tunteet eivät ole pelkästään vaaleanpunaisia hattaroita.

Vaikka odotan vauvamme syntymää kuin kuuta nousevaa, ja raskaus on sujunut alun jälkeen niin hyvin kuin mahdollista, välillä ahdistus puskee päälle. Se ahdistus liittyy aika paljon tähän menneeseen vuoteen, joka on omalla tavallaan ollut huikein vuosi ikinä - mistä edes aloittaisin? Olen matkanut Australiaan ajoissa sanomaan hyvästit rakkaalle isoisälleni, juhlinut kihlajaisia mieheni syntymämaassa Turkissa ja tietysti elämäni ihanimmaksi päiväksi osoittautuneita häitämme Helsingissä. Olen voinut ajallisesti sijoittaa blogiin, olen kirjoittanut ensi vuonna ilmestyvää kirjaani ja rakentanut omaa brändiä. Olen nukkunut ja levännyt enemmän kuin koskaan, parantunut masennuksesta ja tietysti raskautunut tosi helposti, mikä ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys. Tässä kuussa pääsin Kosovoonkin viettämään aikaa molempien isoäitieni kanssa, mikä oli todella mukavaa niin heillekin kuin minullekin.

Mikä sitten ahdistaa? No hitto vie huono omatunto siitä, että kaikesta huolimatta tänäkin vuonna on ollut päiviä kun en ole osannut arvostaa tippaakaan sitä, mitä mulla on. Päiviä, kun olisin voinut kirjoittaa postauksia talteen ja ottaa yrityksiin yhteyttä, mutta sen sijaan vältellyt meileihin vastaamista viikkotolkulla kunnes olen unohtanut ne kokonaan. Koen huonoa omatuntoa siitä, etten jäänyt Australiaan vielä kahdeksi viikoksi kun isoisäni oli vielä elossa. Siitä, etten runsaasta vapaa-ajasta huolimatta ole tehnyt liikunallisesti juuri mitään kehittävää tai mennyt aikaisemmin Kosovoon viettämään edes pidennettyä viikonloppua mummini kanssa.

Nyt tiedän, ettei samanlaisia mahdollisuuksia tehdä töitä, toteuttaa unelmia tai olla läheisteni tukena tule eteen ainakaan moneen vuoteen vauvan syntymän jälkeen. Ja tottakai mä tiedän että elämä tulee muuttumaan eri tavalla ihanaksi kun vauva on täällä. Mutta koska hän ei ole vielä täällä, tuntuu että loppuvuoden on tehtävä ihan kaikki mahdollinen ettei mitään vain jää kaduttamaan sitten äitiyslomalla tai ruuhkavuosina.

Ja vielä yksi bonusasia josta poden surkeaa omaatuntoa: se, että kirjoitan tänne niin paljon jo nyt raskaus- ja vauva-aiheisia postauksia. Ihan kuin kukaan muu olisi muka yhtä kiinnostunut omasta lapsestani ja raskaudestani kuin minä tai korkeintaan puolisoni! Huomiseksikin on tulossa pohdintaa siitä miten aiomme pärjätä vauvan kanssa kaksiossa, mikä tekee sen, että täällä on sitten kolme vauva-aiheista postausta putkeen. Tsiisus! Antakaahan mulle uusia postausideoita, pakko päästä tästä vauvakuplasta hetkeksi edes kurkistamaan oikeaan maailmaan...

Sellaisia ajatuksia tähän aamuun. En yritä edes prepata itseäni ajattelemaan positiivisemmin tänään. Tiedän, että "ongelmani" huonosta omatunnosta, ylisuorittamisesta ja tällä hetkellä kaikesta muustakin on ensimmäisen maailman suruja, ja että todennäköisesti huomenna taas hymyilen kuin Naantalin aurinko, nukun hyvällä mielellä 10 tunnin yöunet ja vastaan vain niihin meileihin, jotka sattuvat mua huomenna kiinnostamaan. Mutta ehkä tänään saan olla kärttyisä...

 

 

PS: Tässä vielä viikon postaukset:

Häät: mitä kaikki maksoi?

Viikon tai koko vuoden morkkis: miksen lahjoittanut omia hiuksiani?

Hidasta, armollista elämää

Reissaaminen ja vegaaninen ruokavalio

Lentäminen raskaana - miten sujui?

Negatiiviset ajatukset raskaudesta osa 1

 

 

SARANDA
 
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Ladataan...
Tyhjä ajatus

Me lennettiin tosiaan Kosovoon lokakuun alkupuolella välilaskulla sinne ja välilaskulla takaisin Istanbulin kautta. En ollut edes ajatellut että raskaana (varsinkaan näin vasta toisella kolmanneksella) tulisi ottaa raskaus lentämisessä huomioon, kunnes törmäsin Facebookin vauvaryhmässä yhteen aloittajaan, joka tätä pohti.

Raskauden kesto, lennon pituus ja oma vointi ratkaisevat pitkälle sen miten mukavaa ja turvallista lentäminen on odottajalle ja sikiölle. Meidän lennot olivat Helsinki-Istanbul -väli n. 4h ja Istanbul-Pristina vajaa 2h. Välissä oli tosiaan alle parin tunnin jaloittelu lentokentällä, mikä ei ollut ollenkaan pahitteeksi, vaikka toki ympäristön ja muuten mukavuuden puolesta suorat lennot ovat usein aina parempi.

Kuten sanoin, homma on aika yksilöllistä. Mun raskaus on mennyt hyvin ja tässä keskivaiheessa niin oireettomasti, etten joutunut lennoilla nousemaan edes vessaan. Kokosin kuitenkin yhteen jotain yleisohjeita mitä tulisi raskaana lentämisen yhteydessä muistaa:

Hoida vakuutukset ja rokotukset kuntoon

Pakkaa käsimatkatavaroihin kaikki tarpeellinen ja vähän ylimääräistäkin, siltä varalta että koneesi on/ovat myöhässä ja lentomatka kestääkin oletettua pidempään, tai matkatavarat häviävät perillä. Muista että kohteessa ei välttämättä saa kaikkea mitä Suomesta saa

Kanna mukana myös mahdolliset lääkkeet

Varaa käytäväpaikka. Pääset nopeammin vessaan ja saat enemmän tilaa

Pukeudu mukavasti, tukisukat olisi hyvä olla

Tarkkaile vointiasi. Ole "itsekäs" jos siltä tuntuu, ja pyydä herkästi apua

Jaloittele aina kun mahdollista

Muista juoda paljon vettä. Mä olen koko ikäni juonut Kosovossa hanavettä mutta sen bakteerikantaan on ollut joskus vaikea tottua. Tällä kertaa en halunnut mitään ylimääräistä vatsakipua joten join vain pullovettä

Huolehdi perushygieniasta vielä tavallistakin tarkemmin

Onko siellä muita raskaana lentäneitä tai joilla on lento vasta edessä? Rehellisesti mua enemmän jännitti lentää mukana olleen 1-vuotiaan taaperon kanssa kuin oma raskaus, haha. Se on ihan oma taitolajinsa se!

 

 

SARANDA
 
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Pages