Ladataan...
Tyhjä ajatus

Mä olen usein kritisoinut vartaloani peilistä. Tuntenut olevani ruma muhkeiden reisieni tai tiukoista hameista pullottavan pömppikseni takia. Poistanut kuvia kamerasta kun kädet ovat näyttäneet paksuilta ja ilmoittanut painoni pari kiloa alakanttiin jotta se olisi painoindeksissä vielä normaalin lukeman puolella.
 
Silti en ole koskaan ajatellut olleeni erityisen kriittinen omaa ulkonäköäni kohtaan, enkä ole kokenut että satunnaiset päänsisäiset läskikommentit olisivat vaikuttaneet itsetuntooni sen koommin. Olen ajatellut sen olevan tässä yhteiskunnassa normaalia, ja että olen erityisen armollinen itseäni kohtaan jos vertaan monien ystävieni sisäisiä taisteluja. Ja niistä johtuvia syömishäiriöitä. Itselläni on ollut "vain" huonoja päiviä silloin tällöin jolloin oma ulkonäkö ei ole miellyttänyt ollenkaan.
 
En sitten tiedä mitä kaikkea olisin voinut saavuttaa jos olisin hiljentänyt sen ensimmäisenkin itsekritiikin. Tuskin ainakaan tämän vähempää.

Havahduin pari päivää sitten siihen, että olen ollut raskaana yli seitsemän kuukautta enkä ole kertaakaan sen aikana ajatellut ulkonäöstäni mitään negatiivista. Ja se on pitkä aika se, tällaiselle kohtalaisen "armollisestikin" ajattelevalle naiselle. Mutta sen ei pitäisi olla pitkä aika kellekään. Kenenkään ei pitäisi seitsemään kuukauteen tai seitsemään vuotenkaan haukkua omaa ulkonäköä. Itsemme mollaaminen vain tekee meidät onnettomiksi ja saa keskittymään elämässä ihan vääriin asioihin.

Raskausajan lempeys tai jopa tietynlainen välinpitämättömyys omaa ulkonäköäni kohtaan on johtunut siitä, että olen ajatellut naisen vartalon nyt muutenkin muuttuvan raskauden aikana. Tulee uusi muotoja, turvotusta, ehkä selluliittia ja raskausarpiakin. Mutta että se ei haittaa, koska sen tekee "hyvän asian puolesta". Mutta eikö se olisi aina teko hyvän asian puolesta jos haukkumisen sijaan kehuisimmekin itseämme? Tai suhtautuisimme ulkonäköömme edes neutraalisti?

Voin henkisesti niin paljon paremmin kun olen keskittänyt sen negatiivisen energian johonkin muuhun. Haluaisin pitää tästä mielentilasta kynsin hampain kiinni, myös synnytyksen jälkeen.

Trendin tammikuun numerossa on hyvä juttu aiheesta, jossa on haastateltu Rosa Nenosta Pilots Helsingistä. Nenonen käyttää haastattelussa termiä itsemyötätuntoa. Hyvä sana ja hyvä tapa elää elämää, olen todennut.
 
 
 
 

SARANDA
 
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

 

Ladataan...
Tyhjä ajatus

Eilen oli sellainen. Sellainen huono päivä. En ollut nukkunut yli 20 minuutin pätkiä yöllä ollenkaan. Kiukuttelin kuumeessa riutuvalle miehelleni, työnteosta ei tullut aamupäivällä mitään. Lähdin evakkoon uimahalliin ja kahville ystävän kanssa, mutta supistukset keskeyttivät senkin ilon. Kotona odotti aamusta jääneet työt ja pari odottomatonta laskua. En edes vaivautunut kirjoittamaan postausta.

Sitten avasin Kuka sä olet? -postauksen kommentit ja luin ne uudestaan läpi. Sydän täyttyi taas lämmöllä. Mun oli tarkoitus tutustua teihin paremmin mutta taisin tehdä samalla palveluksen itselleni kokoamalla paikan, jonka kommentit tulevat ilahduttamaan minua ehkä loppuelämäni. (Lily, älä koskaan kaadu.)

Kerro säkin kuka sä olet, vastaan kommentteihin edelleen enemmän kuin ilomielin. <3

Tällä hetkellä mieltä painaa parikin asiaa, mutta muuten heräsin oikein hyvällä tuulella. Tänään mennään kavereiden kanssa katsomaan Finnkinon Mysteerinäytöstä. Illalla arvon Instagramissa mukavan luonnonkosmetiikkapaketin. Huomenna (keskiviikkona) pidän Trendin Insta Storyssä Question & Answer -päivän hyvinvoinnista ja etenkin hyvinvoinnista raskaana. Nyt kannattaa pistää siis molemmat tilit seurantaan, eli omani ja Trendin.

Eilen myös yes girl -sivusto julkaisi pohdiskelutekstini raskaudenaikaisesta, toisinaan vähän hullustakin ajatuksenjuoksusta. Tekstin voi lukea kokonaisuudessaan täältä.

Harvoin käy niin että tiistait ovat maanantaita rattoisampia mutta tällä viikolla näin päin. Ja enitenhän siihen vaikuttaa se nukuttu yö, ei siitä pääse mihinkään. Mä oon kuitenkin oppinut sallimaan itselleni huonoja päiviä ja vaikka kokonaisia huonoja viikkoja, jos siltä tuntuu. Välillä on ihan ok rypeä "kurjuudessa" ja itsesäälissä. Ei elämä ole aina auringonpaistetta vaikka ongelmat olisivatkin maailman mittakaavassa minimaalisen pieniä.

Toivotan kaikille mukavaa viikonjatkoa, olette parhaita. <3

 

 

SARANDA
 
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Ladataan...
Tyhjä ajatus

Asteikolla nollasta kymppiin, kuinka paljon pelkäät tulevaa synnytystä? kysyi neuvolaterveydenhoitaja jonkun aikaa sitten. Nolla, vastasi yksi piikki- ja verikammoinen ensiodottaja. Ihan rehellisesti.

Sen jälkeen olen saanut vastata kyseiseen kysymykseen lukuisia kertoja, milloin lukijani tai ystäväni esittämänä. Ja ymmärrän hyvin miksi asia kiinnostaa ihmisiä. Sitä olen yrittänyt itse ymmärtää, että miksi vastaan joka kerta että "ei pelota".

En ole mitenkään blokannut synnytystä mielestäni. Olemme osallistuneet Ferhatin kanssa kahteen eri synnytysvalmennukseen (neuvolan järjestämällä ja yksityisellä). Olen käynyt raskausjoogassa, jossa synnyttäminen on vahvana teemana niin liikkeitä harjottaessa kuin yhteisissä juttelutuokioissa varsinaisen joogatunnin jälkeen. Olen lukenut synnytyskertomuksia, kuullustellut synnyttäneitä tuttujani ja tehnyt h-hetkellä kätilölle annettavan synnytystoivelistan. Kävimme myös äitini avulla Naisten klinikalla tutustumassa tulevaan synnytyssairaalaamme. Sairalaakassikin on muutamaa juttua vaille valmis eteisessä odottamassa.

Mitä muuta voisin tehdä? Koska en ole synnyttänyt aikaisemmin, en tiedä oikein mitä muuta odottaa. Muuta kuin mihin olen henkisesti valmistautunut ja mitä olen kuullut ja lukenut. Siksi pelko ei jotenkin mahdu järkeeni. Miksi ihmeessä pelkäisin jotain minkä kulkua ja lopputulosta en voi millään (tämän enempää) tietää?

Pinnallista tai ei, myös tietyillä kosmetiikkarutiineilla on ollut apua siinä että olen suhtautunut lähestyvään synnytykseen rauhallisesti. Kuten kerroin, olen levittänyt ahkerasti Weledan raskausarpiöljyä vatsan, rinnan ja pakaran alueille aina suihkun jälkeen. Se on päivän suosikkihetkeni. Öljyhieronta on saanut minut miettimään että "teen kaikkeni" jotta raskausarpia ei tule synnytykseen asti, ja jos tulee, niin silloinhan en ole voinut enempää vaikuttaa asiaan.

Nyt rutiineihin on tullut samoista syistä myös Weledan Perenium Massage Oil. Öljyä kuuluu hieroa välilihan alueeseen parantamaan ihon joustavuutta ja suojaamaan välilihaa repeytymiltä synnytyksen aikana. En ollut kuullutkaan tällaisesta öljystä tai apukeinosta ennen kuin joku mainitsi siitä Facebookin Vauva 2019-ryhmässä. Kommenttien perusteella se on suosittu ja varsin toimivaksi todettu tapa. Juuri ennen synnytystä ja tietysti synnytyksen jälkeen alan käyttämään Weledan Nursing Oilia terveellisen imetyksen tueksi.

Synnytysvalmennuksessa pyydettiin kirjoittamaan paperille ylös kolme asiaa, jotka tulevat auttamaan minua synnytyksessä. Helppo nakki, kirjoitin: Luotan itseeni. Luotan Ferhatiin. Luotan suomalaiseen synnytyssairaalaan. Kun tuntee oman kehonsa, kun luotettava tukihenkilö on läsnä ja sijaintina on maailman parhaat synnytysolosuhteet, miksi ihmeessä pelkäisin?

 

 

Lue myös:

Kokemuksia Manipuran raskausjoogasta

Voiko raskausarpia ehkäistä?

 

 

Weledan tuotteet saatu blogin kautta

 

 

SARANDA
 
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Pages