Ladataan...
Tyhjä ajatus

En tiedä miten suhtautua syksyn tuloon. Kesän loppumiseen liittyy itselläni aina haikeutta. Nyt myös vähän katumusta siitä ettei voinut elää täysillä alkuraskauden takia, tosin en tiedä voiko katua jotain mihin ei voinut itse vaikuttaa.

Ajan kululle ei voi mitään mutta omalle asenteelle yleensä kyllä. Siksi päätin että nykyään lempivuodenaikani on aina se, mikä on kulloinkin menossa. Jokainen päivä on arvokas, eikä ole mitään järkeä harmitella sitä, että on elossa ja saa kokea syksyn.

En tiedä mikä vuodenaika tänään on. Sellainen, että meressä tarkeni uida, mutta pelkällä lakanalla oli kylmä nukkua. Sellainen, että miehelläni on vapaata ja voimme viettää iltaa yhdessä. Kesäisin ei yleensä huvita mennä elokuviin, mutta tänään haluaisin nähdä Deadpool 2 tai BlacKkKlansmanin. (Oikeasti tekee mieli vain niitä leffanachoja, joita en koskaan tajua ostaa kaupasta.)

Kivaa kesäistä tai syksyistä viikonloppua jokaiselle. Mitä suunnitelmia teillä on? <3

 

 

SARANDA
  
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Ladataan...
Tyhjä ajatus

Viime lauantaina huokaisin syvään helpotuksesta - 12 raskausviikkoa olivat takana ja vauvalla oli kaikki hyvin. Päivittäinen oksentaminen, ainakin puolivuorokautinen pahoinvointi ja lamaannuttava väsymys eivät ainakaan vielä ole väistyneet tieltä, mutta henkisesti tuntuu vahvemmalta ja siltä, että tälle kärsimykselle on (maailman ihanin) syy.

Miltä alkuraskaus tuntuu? Tulin raskaaksi noin kuukausi siitä kun jätin seitsemän vuoden jälkeen e-pillerit pois. En ollut saanut vielä mitään sivuoireita pillereiden jättämisestä joten kuvittelin, että kropallani kestää vielä pitkään ennen kuin se palautuu omaksi itsekseen. Mitään ovulaatioaikaa ei tässä vaiheessa vielä mietitty. Yhdet kuukautiset tulivat välissä ajallaan. Tein raskaustestin kun toisisista ei kuulunut muutamaan päivään (oikeasti olin laskenut vain väärin, kuukautisten piti tulla vasta viikon kuluttua siitä) ja testi näytti vastoin kaikkia odotouksiani positiivista. Olin ihan varma että kuukautisten "myöhästymiseen" oli syynä se, että kroppa hakee omaa luonnollista hormonikiertoaan eikä ainuttakaan raskausoirettakaan ollut vielä ollut, mutta teinpähän testin varmuuden vuoksi. Siksi yllätyin plussaviivasta todella paljon. Mutta vain iloisesti.

Yksi viikko taisi mennä niin, että oireita ei juurikaan ollut, hehkuin onnesta ja päätin, että aion elää superterveellisesti koko raskauden ajan. Kävin juoksemassa joka päivä, ostin apteekista kaikki vitamiinit, tein todella terveellistä ruokaa ja lupasin että pienestä tuoksuherkkyydestä ja rintojen aristelusta huolimatta en anna raskauden haitata elämääni millään tavalla.

Little did I know... Siitä se lähes kahden kuukauden vankeus alkoi: väsymys, johon ei mitkään yö- tai päiväunet auttaneet, herkistyminen kaikille ja kaikesta ja sellainen superhaju, etten voinut astua jalallanikaan ruokakauppaan. Puhumattakaan siitä pahoinvoinnista, jatkuvasta oksentelusta, ruokahaluttomuudesta ja lääkäreissä ravaamisesta. Verenpaine taisi alimmillaan olla 83/55 ja taju lähti jos seisoin yhtään 30 sekuntia pidempään. Painoa tippui kuusi kiloa. Voitte arvata kuinka monta kertaa lähdin tämän aikana sinne lenkille tai tein "terveellistä ruokaa" kotona.

Onneksi tilanne on toisenlainen nyt. Kuten sanoin, pahoinvointi, oksentelu ja (onneksi lievempi) väsymys jatkuvat, mutta moni asia näyttää jo paremmalta. Ensimmäisen kolmanneksen ylittämisen lisäksi siihen on vaikuttanut helteiden hellittäminen. Rakastan kesää ja lämpimiä kelejä mutta se yhdistettynä siihen, ettei vesikään pysynyt alhaalla, tunsin välillä tekeväni kuolemaa. Nyt olen oppinut huonosta olosta huolimatta juomaan ja syömään enkä pelkää lähteä kotoa, kun tunnistan jo omat rajani ja laukussa on pari oksennuspussia mukana. Jos bussissa ei ole ollut istumatilaa, olen pokkana mennyt pyytämään jotakin antamaan paikkansa minulle.

Mitään varsinaisia kipuja ei ole ollut. Kyljissä ja vatsassa on erilaisia ja mulle täysin uusia tuntemuksia, mutta mikään ei ole sattunut. Kaikki nukkuma-asennot ovat mukavia, selkä ei ole kipeytynyt eikä turvotustakaan ole juuri ollut. Ihossa on näppylöitä joita mulla oli ennen pillereitäkin. Vessassa ei tarvitse ravata öisin. Vatsa on kasvanut tasaisesti vaikka "aloituspainoon" on vielä pari kiloa.

Mielialamuutoksiaakaan ei ole ollut. Toki kaikkein huonoimpina päivinä tunsin itseni ihan luuseriksi kun en pystynyt mihinkään, mutta se liittyy omaan perusluonteeseeni, ei hormooneihin.

Inhottavista fyysisistä oireista huolimatta ensimmäinen raskaus on tuntunut tosi ihanalta ja jännittävältä. Tuntuu että on saanut jonkun erityisen kunniatehtävän, pienen ihmeen, josta on nyt jo suuressa vastuussa. Olen joka päivä niin pohjattoman onnellinen, sillä tavalla jolla mikään muu onni ei tuu enää koskaan korvaamaan sitä. Onnen lisäksi läsnä on pelko siitä, että meneekö kaikki hyvin, nyt onneksi vähemmän kun alku on takana. Tietynlainen henkinen pesänrakennusvaihe on jo päällä kun olen tehnyt kymmenen eri listaa jo mahdollisista vauvanimistä ja tarvikehankinnoista, aina mamma-asuista joita aion pukea kun vatsa kasvaa ja äitiysloman rahankäytöstä.

 

 

Samaistuuko kukaan siellä tällaiseen alkuraskauteen? Millaisia alkuraskauksia teillä on ollut?

 

 

Kuvat minusta: Ani Frei, sijainti Ravintola Story

 

 

SARANDA
  
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Ladataan...
Tyhjä ajatus

Viime viikonlopun mökkireissu oli ihana. Olemme käyneet samalla kokoonpanolla ystäväni mökillä siitä asti kun olimme 13.

Mulla oli tälläkin kertaa mukana hame, joka oli mulla päällä silloin ensimmäisenkin kerran 11 vuotta sitten. Nytkin siihen meni lettutahroja ja se tuoksuu savulle.

Ensimmäisellä kerralla olimme tuskin saaneet edes ensipusua vielä, nyt puhuimme lapsista ja ihmettelimme yhdessä raskauttani.

Ensimmäisellä kerralla saunoin bikinit päällä. Tuntui ihan järjettömältä mennä saunaan alasti!

Tällä kertaa vannoimme että opimme jonkun uuden korttipelin, koska olemme pelanneet samoja jo 11 vuotta. Opettelimme kaksikin.

Onneksi voimme nykyään itse ajaa sinne. Säälin ystäväni äitiä joka vei meidät kotiin yksi kesä kun kuuntelimme kirjaimellisesti koko matkan, se koko kaksi tuntia, uutta lempibiisiämme American Pieta. Aina toistona, alusta loppuun, kotiin asti.

Näille reissuille on mahtunut myös latotansseja ja lomaromansseja. Nyt kolme meistä on naimisissa ja loput seurustelee. Tylsää.

Viiniä tai saunajuomia menee yhtä paljon kuin ensimmäisenkin kerran. Eli ei yhtään. Nykyään mennään nukkumaan noin 5 tuntia aikaisemmin.

Nähdään ensi vuonna, silloin kokoonpano saattaa muuttua yhdellä vauvalla mutta tänne on päästävä. Joka kesä.

 

 

SARANDA
  
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

 

Pages