Ladataan...
Tyhjä ajatus

Sain kommentin Päivä mun kanssa -postaukseen siitä että mulla on hyvä itsekuri ja että saan paljon asioita aikaseksi. Se on ihan totta, joka toinen päivä.

Vuosien saatossa mulle on kehittynyt vähän kummallinen mutta varsin toimiva arkirytmi: joka toinen päivä oon aktiivinen ja ahkera, joka toinen annan itseni ylittää aita sieltä mistä se on matalin. Maanantaina saatoin ehkä vähän piiskata itseäni, mutta tiistaina - no, torkutin kaksi tuntia aamulla, lykkäsin töitä että voisin viettää aikaa siskonpojan kanssa (vaikka olin lähdössä seuraavana päivänä hänen kanssa reissuun) ja söin jopa voita ja kananmunia sisältäviä mokkapaloja pikkuveljeni syntymäpäivän kunniaksi. Itsekuri oli aika kaukana tästä kaikesta...

Ehkä tämä oli muistutukseni teille siitä että kaikki ei ole aina sitä miltä se ensivaikutelman tai sosiaalisen median perusteella näyttää. Ja että jokainen ihminen toimii eri tavalla - joku uupuu jo yhdestä hektisestä päivästä viikossa, toinen nauraa sille että mä tarvitsen sen kolme neljä päivää sluibailua. Ihan sama, tää toimii mulla ja tällä jatketaan. Eilen heräsin jo aamuneljältä hoitamaan tiistaina rästiin jääneet työt ja matkustin koko päivän taaperoikäisen kanssa toiselle puolelle Eurooppaa. Tänään päivän to do -listalla on tuoreen leivän hakeminen leipomosta ja neljän teekupillisen juominen mummin kanssa.

 

 

Kuvat: Hanna Kärppä, editointi minä

 

 

SARANDA
 
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Ladataan...
Tyhjä ajatus

Tänään oli sellainen päivä. Heräsin ensimmäisen kerran neljän aikaan aamulla, kuten olen tehnyt koko raskauden aikana joka yö. En tiedä miksi juuri silloin, sillä vessassaakan ei tarvitse käydä. Muutaman minuutin hereilläolon jälkeen tunsin tosi oudon "muljahduksen" vatsan alaosasta. Ajattelin että olen tullut hulluksi ja että vain kuvittelin sen, kunnes hetken kuluttua sama tunne toistui vasemmalla puolella vatsaa. Pakko olla vauvan liikkeitä, en ole koskaan tuntenut vastaavaa. <3

Kun kuudelta soi herätyskello, päätin että torkutan vielä tunnin. Aamupahoinvoinnin ja aamiaisen jälkeen lähdin juoksemaan. Rannalla pydähdyin istumaan, ja mietin kuinka tähän aikaan vuodesta arvostaa kesää niin paljon enemmän. Koska se on loppumassa ja se ei ole täällä aina. Muistin että asioita arvostaa paljon enemmän silloin kun niitä on vähemmän ja onnellisuus perustuu vain arvostamiseen.

Juoksumatkalla kotiin ajattelin miten tulen kääntämään näitä omia "viisauksia" lapselleni albaniaksi kun hän syntyy ja ymmärtää ehkä jo jotain.

Ennen lounasta hain Rootsista raakakakkua ja vein sen syntymäpäiviä viettävälle ystävälleni töihin. Lounasta söin toisen ystäväni kanssa keskustassa, ikisuosikkiani pomodoropastaa Vapianosta. Se on sellainen annos jota haaveilen saavani taas heti kun olen syönyt sen.

Kotimatkalla piipahdin kirjastossa. Tajusin että olen koko kesän lukenut vain lähdekirjallisuutta kirjaani varten. Nyt teki mieli heittää aivot narikkaan, ja lainasin paljon kehutun Vegetaristin (Kang Han).

Kotona olin avaamassa tietokoneen mutta sainkin migreenin näköhäiriöitä. En kärsi päänsärystä mutta "aura" tulee kerran, pari kuukaudessa, nyt raskaana useammin. Läppäri meni kiinni ja nukuin kahden tunnin päiväunet.

Heräsin puoli tuntia ennen mieheni töistä tuloa, kasasin nopeasti tämän postauksen kuvat ja aloin tekemään ruokaa, riisiä ja pakastekasvispullia pinaatilla ja tomaattipyreellä. Niin simppeliä. Laiskottelu sai nyt riittää; kirjoitin pari postausta talteen ja vastasin kiirellisimpiin meileihin. Kävimme mieheni kanssa ottamassa myös kahdet yhteistyökuvat ilta-auringossa, niistä tuli tosi kivoja.

Huomenna enemmän töitä ja vähemmän unta - mutta vitsi tämä oli kiva päivä.

 

 

Mekko: Pietamo (saatu)

 

 

SARANDA
  
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

 

Ladataan...
Tyhjä ajatus

(Pitäisiköhän mun hankkia vaatekaappiin jo jotain muita vaatteita kun jokatoisen postauksen asukuvissa on sama hame...?)

(Ja hitto ärsyttää tuo kirjoitusvirhe otsikossa mutta en voi enää muuttaa sitä muuttamatta koko linkkiä......)

Yksi kokonainen viikko taas takanapäin. Sekin oli pahoinvointitäyteinen ja useampi päivä meni aamusta iltaan sänkypotilaana. Onnistuin kuitenkin kaikesta huolimatta näkemään myös paljon positiivisia asioita ympärillä, ja eilen puhtaisiin lakanoihin käpertyessä ymmärsin että pienten iloisten asioiden summa is all it takes.

Ensimmäinen neuvola

Viikko alkoi maanantaina kahdeksalta aamulla neuvolakäynnillä. Meidän terveydenhoitaja oli mukava ja reilu tunti meni tosi nopeasti ohi. Tottakai olin ottanut tosi paljon selvää raskauteen liittyvistä asioista jo etukäteen, mutta silti uutta informaatiota tuli meille molemmille. Hassu huijarisyndrooma valtasi mut kuitenkin: Mitä jos mä en ookaan raskaana ja oon vienyt turhaan näiden aikaa? Jos ne kaikki raskaustestit vaan näytti väärin? Jos tää mun paha olo johtuu jostain muusta? Entä jos mulle on tullut keskenmeno ja mä en oo vaan huomannut mitään vuotoa? Siis eks nää aio edes tehdä mulle raskaustestin täällä???

 

Teidän onnittelut <3

Olemme saaneet satoja onnitteluja mm. blogipostaukseen, Facebookissa, Instagramissa, InstaStoryssä ja meilitse, ja tohkeissani ja oikeasti ajatuksella olen vastannut jokaiseen. Jokaikinen niistä lämmitti sydäntä. Kiitos valtavasti että saan jakaa tämän onnen teidän kanssa.

Jane the Virgin 4. kausi

Mä olin ihan SHOKISSA kun näin telkkarista että sieltä tulee Jane the Virginin neloskausi! Netflixissä olen katsonut kaikki kolme ja oletin jotenkin että kolmas kausi oli viimeinen. Latasin äkkiä Katsomon puhelimeen ja ahmin koko viikon aikana koko neloskauden alusta loppuun. Sänkypotilaspäivät muuttuivat kertaheidolla jopa mukaviksi.

Kyynel tuli kun tajusin että 17. jakso oli kauden viimeinen ja uutta (ja viimeistä!) kautta voidaan odottaa vasta vuoden 2019 keväällä. Mietin pääni puhki millä tapan aikaa seuraavaksi kunnes aviomieheni muistutti Orange is the New Blackin tulevista uusista jaksoista. Uutta Jane the Virginia katsotaan sitten äitiyslomalla, haha.

 

Siskonpoika

Vähäinen energia on käytetty maailman parhaimpaan tarkoitukseen: siskonpojan kanssa oleiluun. Viime viikolla kävimme uimassa Stadikalla, otin hänen yksivuotiskuvat, juhlimme hänen yksivuotissyntymäpäiviä (<3) ja vietimme kesäpäivän rannalla. Rakastan häntä enemmän kuin mitään muuta maailmassa - apua, entä jos en rakasta omaa lastanikaan niin paljon sitten kun hän syntyy? :D

Kokonainen helppo päivä

Fiilistelin jo Instagramissa miten mukava päivä lauantai oli kun raskauspahoinvointi ja väsymys loistivat lähes kokonaan poissaolollaan: kirjoitin useamman tunnin kertaakaan pöntöllä ravaamatta, kävin kevyesti juoksemassa ja vietin aikaa niin perheen kuin ystävienkin kanssa. Seuraavana aamuna olo oli taas kuin ruokamyrkytyksen uhrilla mutta yksikin helppo päivä takana teki siitä taas paljon siedettävämmän.

Mitä teille jäi mieleen viime viikosta?

 

 

SARANDA
  
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Pages