Ladataan...
Tyhjä ajatus

Välillä on ihan tervettä uudelleenjärjestää omia ajatuksia ja pinttyneitä arvoja. Haastaa vanhoja periaatteita ja kurkistaa ulos omasta kuplasta.

Pelkään kuitenkin jatkuvasti että jos kirjoitan blogiin jotain entisestä näkemyksestäni poikkeavaa, sitä tullaan jotenkin kritisoimaan. Yritän kuitenkin taistella tätä pelkoa ja niitä ajatuksia vastaan, jossa bloggaaja tai muu julkinen henkilö ei saisi muka muuttaa mielipidettään. No tottakai saa! Ihan samalla tavalla kuin kuka tahansa muukin.

Missä asioissa mielipiteeni ovat sitten muuttuneet?

- Pohdin viime kuussa Epäsuositut mielipiteeni -postauksessa sitä, että miksi hyvätuloisetkin saavat lapsilisää. Kommentissa käydyn keskustelun ja omassa päässä tapahtuneen pohdinnan jälkeen tulin siihen päätökseen, että tietysti lapsilisät kuuluvat kaikille. On mukavaa että paljon veroa maksavat ihmiset saavat jotain "takaisin" lapsilleen. (Okei no tottakai he saavat jo esim. ilmaisen neuvolan ja koulutuksen mutta myös fyysisesti jotain rahaakin.) Kommenttiboksissa joku mainitsi myös että tulisi valtiolle kalliimmaksi tutkia että kelle lapsilisät kuuluisi ja tarkkailla että kuka tienaa minäkin vuonna riittävästi jotta lapsilisät voitaisiin evätä tai periä takaisin
 
- Säästäminen on kivaa ja kannattavaa, jos muustakin elämästä ehtii nauttia ja jos siihen on mahdollisuus. (Tähän liittyen, juuri pari viikkoa sitten vannoin etten tuu koskaan kiinnostamaan sijoittamisesta mutta oottakaa vaan, ensi vuonna oon jo täällä jakelemassa sijoitusvinkkejä.)
 
- Se, jos kaikkea ei ehdi tekemään päivän aikana ei yleensä ole laiskuutta vaan välillä merkki siitä että päivään on ahdannut yksinkertaisesti vain liikaa tekemistä

- Tauko tekee hyvää: luovassa työssä, urheilussa, jopa parisuhteessa. Muutama vuosi sitten ajattelin että pariskunnat jotka pitävät taukoa, tulevat lopulta päätymään väistämättä eroon. "Ei tosirakkaudessa tarvitse taukoa toisesta." EIPÄ! En oikeasti tajuu miten ahdasmielinen oon joskus ollut...

- Miehen ei todellakaan tarvitse maksaa ensitreffeillä - tai milloinkaan muulloinkaan parisuhteessa. Myöhemmin raha-asiat ovat aina erikseen sovittavissa eikä ole mitään väärää tai oikeaa tapaa hoitaa niitä. (Tai siis oikea tapa on se, joka sopii parille parhaiten ja jossa kumpikin kokee tulevansa kohdelluksi tasa-arvoisesti.) Sinkkuaikoinani jos mies ei olisi tarjonnut ekan kerran kahvit, se olisi ollut mulle tosi paha turn-off
 
- Häät voivatkin olla elämän paras päivä. Olin vähän skeptinen että miten yksi päivä voi muka olla niin ihana, sama tyyppihän se on jonka kanssa oon ollut jo monta vuotta ja tuun toivottavasti olemaan loppuiäni, häitä tai ei-häitä. Jokin siinä on vaan niin taianomaista (sori, en keksi vähemmän kliseisempää sanaa) kun kaikki rakkaat läheiset on saman katon alla juhlimassa omaa rakkautta. Money well spent sittenkin
 
- Maailmalla matkustaminen on edelleen kivaa mutta harvalle "elinehto" tai "en pärjäisi ilman" -juttu. Vähemmälläkin todellakin pärjää, joka ikinen meistä

Missä asioissa sun mielipide on muuttunut?

 

 

PS: Koska maanantai, alla koko edellisviikon postaukset:

Yksi hyvä tapa, kaksi pahaa tapaa

Neljä suosikkituotetta kotikylpylään

Millainen ihminen on menestynyt?

Tärkein rahaoivallukseni

 

 

Mekko saatu Noukilta

 

 

SARANDA
 
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Ladataan...
Tyhjä ajatus

Olen keskustellut viime aikoina läheisteni kanssa paljon menestyksestä - vain ymmärtääkseni että se tarkoittaa eri ihmisille eri asioita.

Tajusin että mun silmissä ihminen on menestynyt silloin kun hän tekee sitä mitä rakastaa. Esimerkiksi töissä, jos saa toteuttaa itseään ja hyödyntää omia intohimojaan tai sitten esimerkiksi vapaa-ajalla harrastusten parissa. Kaikki eivät halua intohimotyön joten menestys ei omasta mielestäni todellakaan liity aina uraan.

Yhdistän itse menestyksen automaattisesti myös ihmissuhteisiin: ihmissuhteet voivat olla minulle aivan mieletön voimavara tai sitten iso energiasyöppö. Se, että ymärilläni on ystäviä jotka lannistamisen sijaan tukevat ja joita kohtaan olen toivottavasti samanlainen, tuo minulle menestymisen tunteen. Tähän ei kuitenkaan voi aina itse vaikuttaa, maailmassa on niin paljon yksinäisiä ihmisiä, ja tunnenkin huonoa omatuntoa kun ajattelen tukiverkostona toimivan ystäväpiirini lisäävän menestystäni.

Omassa mittakaavassani olen menestynyt koska olen terveessä parisuhteessa miehen kanssa jota rakastan, mutta ajattelen että menestystä olisi myös se että uskaltaisin lähteä suhteesta jos asiat eivät enää toimisikaan. Tai etten ylipäätään rupeisi parisuhteeseen vain koska pelkäisin olla "yksin". Sitten kun lapsi syntyy, ajattelen että olen menestynyt ja onnistunut äitinä jos hän saa kasvaa tasapainoisessa ja rakastavassa ilmapiirissä, olimme sitten mieheni kanssa yhdessä tai erikseen. Jälleen kerran nämä asiat ovat ristiriidassa sen kanssa että kaikilla ei ole samanlaiset mahdollisuudet lähteä huonosta suhteesta (esim. on taloudellinen tai henkinen riippuvuus toiseen). Todiste siitä että menestymisen mittari on vain oma mittari ja aina verrannollinen omaan elämään ja omiin kokemuksiin.

Olen menestynyt jos osaan ottaa muut ihmiset huomioon ja pyrin elämään vastuullisesti. Yksi ystävistäni sanoi että menestys ei liity millään tavalla siihen mitä muut sinusta ajattelevat, mutta minulle on tärkeää että muut ja minä itse pidän itseäni hyvänä ihmisenä. Toisaalta, koskaan ei voi miellyttää kaikkia, eli se on myös itselleni aika surkea mittari, jolla ei voi koskaan voittaa. Menestynyt ihminen on nimittäin myös mun silmissä se, joka tekee sitä mikä tuntuu itsestään oikealta huolimatta muiden mielipiteistä.

Ennen kaikkea ajattelen olevani menestynyt jos olen onnellinen ja saan rakastaa paljon. Onko menestyminen siis vain synonyymi onnellisuudelle vai enkö vain itse osaa erottaa näitä kahta?

Näen sen aidosti niin että menestys ei liity asemaan, rahaan, ulkonäköön tai materiaan millään tavalla. Jos joku korkeakoulutettu, 10k kuussa tienaava, hyvännäköinen, Eiran miljoonakodissa asuva kirurgi tulee esittelemään itsensä, en osaa ajatella sitä vielä menestyneenä tyyppinä. Jos hän sen sijaan kertoo olevansa onnellinen, viettävänsä harvinaista vapaa-aikaansa läheisten kanssa ja vaikka vapaaehtoistyössä sekä olevansa tyytyväinen omaan päivätyöhönsä, hän on mun silmissä menestynyt. En koskaan voimaannu ihmisten kerskailuista pitkistä työpäivistä, isoista taloista ja paksusta palkkakuitista. Oikeastaan, sellaiset puheet lähinnä vain ahdistavat ja etäännyttävät minut puhujasta jos muuta tarttumapintaa ei ole.

Mä oikeasti ajattelen olevani tällä hetkellä menestynyt, niin itserakkaalta kuin kuulostankin. Tienaan vähemmän kuin koskaan valmistumiseni jälkeen ja olen ihan hukassa urani suhteen, mutta samaan aikaan teen päivittäin sitä mitä rakastan: blogia, liikun mielekkäästi, tapaan rakkaita ystäviä ja perhettäni viikottain ja asun kodissa, jossa mulla on turvallista ja ihanaa olla joka ikinen päivä. Se että kirjani julkaistaan on minulle menestys itsessään koska se on ollut pitkäaikainen unelmani. Unelmani oli kirjoittaa kirja, ei myydä paljon kirjoja, eli vaikka niitä ostettaisiin 0 (tai 1 koska äiti), en kokisi olevani yhtään vähemmän menestynyt.

Mitä ajatuksia teksti tai menestyminen teissä herätti? Oletteko samaa vai eri mieltä?

 

 

SARANDA
 
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Ladataan...
Tyhjä ajatus

I will never be the women with the perfect hair, who can wear white and not spill on it. - Carrie Bradhsaw

 

Muistatteko Sinkkuelämää-jakson jossa Carrie on ärsyyntynyt (tai no okei, kateellinen) Bigin uuden puolison Natashan täydellisyydestä? Ja kun jakso päättyy niin että Natasha, kaikesta täydellisyydestään huolimatta, tekee kiitoskirjessään kirjoitusvirheen?

Mä ihailen lukemattomia naisia kahdesta syystä. Yleensä heissä ihailemani asiat ovat sellaisia, joissa yritän itsekin kehittyä. Joskus taas ihailen heitä muuten vaan sellaisista piirteistä tai teoista, joita en jaksa edes yrittää itse. Molemmat ihailut ovat mielestäni ihan okei.

Koskaan ei kannata sanoa ei koskaan, mutta usein mietin että musta ei tuu koskaan "jonkin tyyppistä naista". Joko koska en kaikista yrityksistä huolimatta onnistu siinä tai koska en ihailustani huolimatta edes koe omakseni yrittää.

Musta ei tosiaankaan tuu koskaan sellaista naista joka pystyy pitämään valkoista asua tahrimatta sitä. Mä en yksinkertaisesti osaa syödä. Se on vähän noloa mutta oon ihan sujut sen asian kanssa. Kavereitakaan ei (aina) hävetä.

Musta ei tuu koskaan sellaista naista joka kykenee kirjoittamaan joka päivä. Luovuuteni ei vain toimi niin. Haluaisin olla sellainen joka saa 12 tunnin flown jonka aikana en muistaisi syödä tai käydä edes vessassa, mutta sen sijaan tarvitsen jo kahden tunnin tekstin tuottamisen jälkeen tunnin päiväunet.

Musta ei tuu koskaan sellaista naista joka osaa ajaa bikinirajat täydellisesti. Ja vuosiin en ole onneksi edes välittänyt.

Mä en tuu koskaan olemaan sellainen kaveri jota pyydetään taidenäyttelyihin. Kaikki ystäväni tietävät etten ymmärrä taiteesta mitään.

Musta ei tuu koskaan sellaista naista miehelleni, joka tälläytyisi vain hänen takiaan. Enkä tarkoita tälläytymistä seksistisenä asiana vaan ihailen esimerkiksi pariskuntia jotka molemmat laittautuvat kunnolla esimerkiksi yhteisenä treffi-iltana. Oli miten tärkeä ilta kyseessä, jos mun ei tee silloin mieli meikata, mä en meikkaa.

Musta ei tuu koskaan menestyvää urheilijanaista. Oon liian mukavuudenhaluinen.

Mä en tuu koskaan omalta osaltani lisäämään positiivisia mielikuvia naispuolisista sijottajista. En keksi mitään kuivempaa aihetta kuin sijoittaminen. En koskaan vaivautuisi myöskään itse vaihtamaan auton renkaita, ei siksi koska olen nainen vaan koska autot on tylsiä eivätkä ne kiinnosta minua.

(Toisaalta, uskoin vahvasti etten koskaan aio avata ASP-tiliäkään joten kuten sanoin, never say never!)

Musta ei varmaan koskaan tuu sellaista naista, joka onnistuu pysymään tyyneenä kun vastapuoli puhuu syystä tai toisesta syrjivästi. Joskus tyyneydestä voisi olla hyötyä toisen lähtökohdan ymmärtämisessä tai oman näkökulman vakuuttamisessa toiselle, mutta mun verenpaine ei vain malta olla nousematta jos koen vääryttä tai epäoikeudenmukaisuutta.

 

Ollaan onneksi jokainen nainen upeita juuri sellaisina kuin aidosti olemme. Meissä jokaisessa on jotain mitä joku toinen katsoo ylöspäin. Kateuden sijaan ihaillaan ja tuetaan toisiamme erilaisuudesta huolimatta. <3

 

Ps. Tässä vielä sunnuntain kunniaksi koko viikon postaukset:

Suomalaista kestävää syysmuotia

#onkopakkojaksaa - työuupumuksesta seurasi masennus

Kolme sairaslomapäivää ja 101 ajatusta

Ensimmäiset raskauskuvat ja päivän äitiysajatukset

Mistä sunnuntait on tehty?

 

 

SARANDA
 
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Pages