Ladataan...
Tyhjä ajatus

Vuodessa voi moni asia muuttua. Kun mietin viime heinäkuuta, en edes muista siitä paljon. Koko kesä meni tietyssä sumussa... Mielentilat olivat alakulo tai ahdistuneisuus, lempipaikka olohuoneen sohva tai yksin metsässä, silloin kun jaksoin sinne lähteä. Töissä oli kamalaa ja oma suunta kaukana hukassa.

Vieläkin lempipaikkani ovat sohva ja metsä, mutta energiaa riittää myös ystäville, työlle, liikunnalle ja luovuudelle. Elämä ei ole täydellisestä ja itse asiassa moni asia voisi huolettaa ja masentaa, jos mielentilani olisi samanlainen kuin vuosi sitten. Sen sijaan olen toiveikas, sinnikäs ja olen keksinyt yllättävän positiivisia ratkaisuja uhkaavillekin tilanteille.

Loppujen lopuksi niin moni asia on mielestämme kiinni. Ajatuksistamme, tunteistamme ja tietoisuudestamme. Herkästä ja aliarvostetusta, kovin vähän huomiota saavasta, mielestämme.

Pidä siis pääkopastasi huolta - helli sitä, puhu sille kauniita, puhu muille, hanki apua. Sijoita mieleesi koska se on arvokkain pääomasi.

Pienillä askeleilla voi moni asia muuttua jo vuodessa. Tuskin kukaan on yhtenä päivänä masentunut ja herää seuraavana päivänä pelkällä aurinkoisella energialla. Se on prosessi joka vie aikaa, joskus paljon enemmän kuin vuoden. Mielenterveydestä täytyy huolehtia koko elämän. Mutta uskon - tietenkään yhtään kenenkään henkilökohtaista tilannetta väheksymättä - että lähes kuka tahansa voi parantua masennuksesta, stressistä tai mistä tahansa mielenterveyttä raastavasta ongelmasta.

Lue myös:

Kuinka hallitsen ahdistusta?

Näin pääsin yli masennuksesta

 

 

SARANDA
  
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Ladataan...
Tyhjä ajatus

Hei ihanat! Mitä teille kuuluu? Miten teidän viikonloppu on mennyt? Mä oon perjantaista asti kriiseillyt sitä että mulla ei oo mitään fiksua sanottavaa. Keskiviikon lentopostaus vei mun viikon deep thoughts -energian ja oon kyllä tosi iloinen millaisen vastaanoton se sai. Kommenttiboksissa käydään (suurimmaksi osaksi :D) rakentavaa keskustelua ja väittelyä lentämisestä ja ekologisesta elämäntavasta. Postaukseen pääset tästä.

No, jos ei mitään syvällistä niin sitten jotain "pinnallista" ja yleisiä kuulumisia. Sellaisiakin on välillä mukava kirjoittaa. (Entä lukea? :D) Mä aloitin mun viikonlopun perjantaina aamu-uinnilla ja vesijuoksulla Stadikalla ja vitsi se on kyllä parhaimpia tapoja käynnistää päivä. Oon käynyt siellä tänä vuonna huomattavasti vähemmän mutta se johtuu siitä että oon uinut tänä kesänä paljon meressä ja järvessä. Käyn Stadikalla nykyään vain toimistopäivisin, muuten kun teen töitä kotoa, käyn pulahtamassa mereen. Ei kylmässä vedessä tietenkään saa samanlaista treeniä aikaseksi mutta se on mulle käytännöllisempää, ympäristölle ystävällisempää ja ainakin aineenvaihdunnalle varsinaista herkkua.

Perjantaina oli tosiaan sitten töitä ja töiden jälkeen käytiin ystäväni kanssa Taste of Helsingissä. Ja hei ruokafestarit jatkuvat vielä tänään! Nämä kuvatkin liittyvät festareihin niinkin läheisesti että mulla oli yllä tuo sama hame ja se muistutti mua siitä että oh shit, mulla on vielä Australiasta jakamattomia kuvia. Asukuvia ei tuolla voinut ottaa kun tuuli oli niin kova ja kietaisuhameen ansiosta kaikki Byron Bayn majakaa katsomaan tulleet näkivät myös vaaleansiniset alushousuni.

Lauantaina heräsin itsekseni jo neljältä enkä saanut enää unta. Tein töitä lounasaikaan asti jolloin lähdin käymään vanhemmillani. Mun pikkuveli joka oli puoli vuotta vaihdossa palasi perjantaina kotiin, ja oli tosi ihanaa nähdä häntä. Toki hän tuli Suomeen meidän häihin, mutta tuntuu niin mukavalta että hän on "lopullisesti" kotona - ja että (hullu sekoboltsi) perheemme on taas koossa.

Iltapäivästä hoidin pari meiliä vielä, luin uusinta Trendiä Uutelan kanavalla ja kävin mieheni kanssa juoksulenkillä kun hän palasi töistä. Illalla lähdin viettämään ystäväni syntymäpäiviä. Meillä oli vanha lukiojengi kasassa, yksi ystäväkin tullut ulkomailta kesäksi Suomeen ja ilmassa leijui sellaista "vitsi, koko kesä vielä edessä" -fiilis. Ja oikeesti koko kesähän on vasta edessä!

Mun mies on aika hot *liekki-emoji* <3

 

Tänään päivä alkaa työn sijaan aamiaistreffeillä ystävien kanssa (siinä on jotain tosi sadomasokismia että on sunnuntaina keskustassa liikenteessä ennen kuin kahvilatkaan ovat auki). Muuten koitan hoitaa päivällä kaikki rästityöt pois alta jotta huomenna voi aloittaa mahdollisimman puhtaalta pöydältä.

 

 

Ihanaa sunnuntaita. <3

 

 

PS: TÄHÄN Epic Foods -arvontaan voi osallistua vielä tänään! Instagramissa myös nimimerkillä @saranda.dedolli

 

 

 

SARANDA
  
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Ladataan...
Tyhjä ajatus

Vaikka olen parantunut masennuksesta, masennusaiheisia postauksia pyydetään yhä. Olen jonkun aikaa miettinyt että mistä näkökulmasta siitä kirjoittaisin - se aika kulki tavallaan tietyssä sumussa enkä rehellisesti muista niistä kuukausista paljookaan. Kaikki silloiset kirjoittamani postaukset tuntuvat melkein jonkun toisen henkilön kirjoittamalta.

Yksi postausaihe kuitenkin tuli mieleeni:

Miten olisin välttänyt masennuksen - vai olisinko välttänyt ollenkaan?

Viime kesänä huomasin olleeni todella uupunut työhöni. Päivät eivät olleet tavallista pidempiä, mutta vastuullani oli niin laaja työtehtävä, että lähdin joka päivä hyvin stressaantuneena kotiin. Yhtenäkään iltana ei ollut sellainen tunne, että olisi tehnyt riittävästi eikä yhtenäkään aamuna ollut metrossa sellaista oloa, etteikö työpaikalla odottaisi kasa epämiellyttäviä ja jo kauan keskeneräisinä seisoneita papereita. En saanut öisin nukuttua, tein töissä paljon virheitä, olin todella kiukkuinen työkaveri ja tämä kaikki heijastui tietysti vapaa-aikaan: luovuus oli kateissa, olin väsynyt ja täysin innoton.

Samoihin aikoihin eräs itselleni läheinen ihminen kuoli ja olin yhtäkkiä uupunut ja surullinen. Tuntui että omassa olotilassa ei ollut enää mitään hyvää jäljellä.

Syksyllä työtehtäviäni uudelleen järjestettiin ja työtaakka helpottui, mutta se oli siinä vaiheessa ehkä vähän liian myöhäistä. Ne vähäisetkin työt ahdistivat ja huomasin eläneeni kokoajan yli energiavarojen. Oli aika maksaa itselleni velat takaisin, jäin sairaslomalle masennuksen takia ja annoin itselleni kunnolla aikaa parantua ja käsitellä asioita.

Mutta niin - itse aiheeseen ja otsikkoon. Olisinko voinut välttää masennuksen? Hyvä spekuloida näin jälkiviisaana, mutta ehkä joitakin asioita olisin voinut tehdä toisin: olisin voinut keskustella esimiesteni kanssa ajoissa ja riittävän selkeästi olotilastani ja työmäärästäni. Olisin voinut puhua enemmän myös lähipiirilleni. Mutta kun on uupunut, on välillä myös uupunut ajamaan omia oikeuksia tai jakamaan omia tunteita.

Muihin asioihin en olisi voinutkaan vaikuttaa - ystäväni olisi kuollut joka tapauksessa.

Joskus masennus on vain hiton huonoa tuuria, aivan kuten monet muutkin sairaudet eikä siihen voi läheskään aina vaikuttaa.

Vertailun vuoksi: en ole ollut tänä vuonna enää masentunut, vaikka tässäkin vuodessa on ollut vastoinkäymisiä; epävakaa työtilanne ja sitä kautta taloudellista epävarmuutta ja maailman rakkaimman ukkini kuolema. Olimme ukkini kanssa todella läheisiä ja hänen poismenonsa surettaa minua edelleen joka päivä, mutta ei aiheuta masennusta.

Kuten sanoin, jälkiviisaana on helppo puhua kaikenlaista... Ja asiaa ihan oikeasti vaikeuttaa se, etten muista viime vuoden syksystä paljon mitään. 

Kommenttikenttä on vapaa jos aihe mietityttää tai haluat purkaa omia kokemuksiasi. <3

 

 

SARANDA
  
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Pages