Vähitellen palataan arkeen

Uskomatonta että tämäkin kesä on kohta jo ohi, menee kyllä aina liian nopeasti. Nyt mieltä hieman parantaa tieto siitä, että talven lomamatka lämpöön on lähempänä kuin koskaan. Kahdesti matkakassani on kaatunut, nyt on kesä painettu töitä raivopäänä enkä aio jäädä makaamaan syksylläkään. Elokuun puolella on vielä kaksi tapahtumaa, baaritöissä nousee viikkotunnit oppisopimuksen myötä ja päiväkodissa sijaistaminen jatkuu tämän viikon perjantaina.

Eilen tehtiin jokakesäinen retki Särkänniemeen, ja vaikka tuohon päivään upposi rahaa viikon etelänmatkan verran, en halunnut jättää sitä väliinkään. Koko kesänä en ole päässyt tekemään juuri mitään muun perheen kanssa koska olen ollut töissä, ja oli vaikea suunnitella mitään kun päivätöissä sai seuraavan viikon työvuorot vasta edeltävän viikon puolivälissä.

Adhd-testeissä meneillään muiden haastatteleminen. Äitini sai paperit täytettäväkseen, ja lopputulemahan on että yksi lomake on kokonaan tyhjä ja toisesta puuttuu puolet vastauksista. Tosin hän nyt taas osasi kertoa heti ettei mulla ole adhd:ta – se kun hänen päässään merkitsee lasta joka juoksee pitkin seiniä. Kerroin tästä psyk.hoitajan luona ja todettiin että kysytään vielä toisenkin läheisen näkökulma. Äidilläni on ollut aina tapana kieltää kaikki; perheessä ei voinut olla täitä vaan hiuksissa majailevat ötökät oli banaanikärpäsiä. Siskoni olisi saanut apua ravintoterapeutilta, mutta ne paperit lensi kotona saman tien roskikseen.

No, ainakin voin itse todeta toimineeni vanhempana aivan päinvastoin, ja lapsille on haettu apua kun sitä on tarvittu, oli sitten kyseessä herkkyys tai atooppinen iho. Lähipiirissä on ollut toinenkin tapaus, joka kielsi lapsensa avuntarpeet pitkään ja lapsi sai apua vasta kun vanhemmalla ei ollut enää muita vaihtoehtoja eikä välttely onnistunut.

Mielenkiinnolla odotan millaisia lapsia ja vanhempia tulen kohtaamaan päiväkodilla, osa porukasta kun on vaihtunut viskareiden siirryttyä eskariin. Mietin tuossa yksi päivä, että tämä on harvoja työpaikkoja jonne menen hyvillä mielin ja josta myös lähden hyväntuulisena. Johtuneeko sitten osittain siitäkin, etten tee tätä vuodesta toiseen kokopäiväisenä. Kun saan itse päättää milloin ja mitä työtä teen, en tunne ahdistusta. Onneksi on se mahdollisuus.

hyvinvointi tyo lapset oma-elama
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *