Liikaa tekemistä, liian vähän aivotoimintaa

Toisiksi vanhin lapseni on lähdössä ulkomaille kaverinsa perheen mukana, ja koska yhteishuoltajuudesta huolimatta hoidan kaiken yksin, on ollut jokseenkin stressaavaa yrittää miettiä mitä kaikkea tulee ottaa huomioon. Passista lähtien pitänyt lyhyellä varoitusajalla hoitaa asioita, yksin. Samaan aikaan puskee sen luokan aivosumua että meinaa olla haastavaa muistaa mikä on se härveli millä saa juustosta siivuja.

Miten skarpata koululaista huolehtimaan paremmin läksyistä ja tavaroista? Etenkin kun äiti itse on hukannut saman päivän aikana sekä kengät että kaulahuivinsa työpaikalleen. Pitäisi jatkaa remontteja mutta toisaalta lapsen pitäisi jatkaa soittoharrastustaan. Samaan aikaan pitäisi tienata ja olla mahdollisimman paljon lasten kanssa. Haluan saada tutkinnon suoritettua mutta ei voisi vähempää kiinnostaa nykyinen opiskelutapa (hippaa aikuisten kesken sen sijaan että olisin päiväkodissa oikeiden lasten parissa ja saisin siitä palkkaa).

Projekteja on sen kymmenen sorttia, enkä osaa päättää mitä milloinkin jatkaisin. Sitten huomaan aloittaneeni taas uuden. Ja jotta päänvaivaa ei olisi jo riittävästi, pitäisi alkaa miettiä ja tilailla lapsille kevätkenkiä.

Loppujen lopuksi se olen kuitenkin minä itse joka pistää hurrikaanin liikkeelle.

hyvinvointi oma-elama terveys vanhemmuus
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *