Ensimmäisen tapauskertomuksen jälkeen onkin hyvä kertoa vähän taustoja. Rakkauselämäni ei ole oikeastaan ikinä ollut ruusuilla tanssimista. On ollut narsisti mies, pettävä mies, miehiä, joilla olikin tyttöystävät, mies jolla olikin lapsi JA tyttöystävä, .. Listaa voisi jatkaa pitkälle, mutta koska jokainen sai varmaan ajatuksesta kiinni, jatkan kertomalla lyhyesti tämän syksyn onnistumis- tai enemmänkin epäonnistumissaldosta.

Tapasin tosi mukavan miehen Tinderissä. Asui samassa kaupungissa, pitkä, hyvännäköinen, hyväkroppainen, koulutettu, huumorintajuinen.. Kaiken kaikkiaan aika hyvää poikaystävämateriaalia. Mikä voi mennä pieleen? No mun kohdalla mikä vaan, mutta tällä kertaa tyyppi lähti muutamien treffien jälkeen töihin ulkomaille toiselle puolelle maailmaa, eikä tietoa paluusta ole. Ok. Kiitos taas universumi tästä kohtalon oikusta.

Seuraava vaikutti tosi mukavalta Tinderissä. Kävimme ihanilla treffeillä, hän tarjosi kaiken, meillä oli paljon yhteistä. Oli niin kivaa, että vastoin kaikkia periaatteitani päätin antaa periksi, ja suostuin ensimmäisillä treffeillä menemään hänen luokseen ”iltateelle”, if you know what I mean.. Olin aika innoissani itsekin tästä siihen asti, kunnes tyyppi avasi oven ja valehtelematta en olisi ihmetellyt, vaikka sieltä kämpästä olisi kävellyt pizza vastaan. Niin sotkuista ja likaista, että tällainen aika rennosti siivouksen ottava nainenkin säikähti pahemman kerran. Ja koska asunto ja sen kunto kertoo mielestäni ihmisen luonteesta jotain, päätin perääntyä. Kotona avasin Tinderin ja jouduin tekemään ilkeästi. ”Unmatch” oli illan sana.

Siinä muutama päällimmäisenä mielessä oleva epäonnistuminen. Aloitin tämän blogin, koska näitä on todellakin lisää. Ja tuskin tulee ihan heti loppumaankaan. Jatketaan tästä taas, kun runosuoni pulppuaa ja vituttaa joku tyyppi/oma toiminta/maailma. Yleensä sellainen ajankohta on juurikin tämä virallinen sinkkujen alasampumispäivä, tunnetaan myös nimellä sunnuntai. Kiitos ja anteeksi.