”Ulkomailla asuessa on pakko ottaa vastuu omasta onnesta ja miettiä, mikä tekisi arjesta hyvää.”

ESP:n 29. jaksossa listasimme asioita, joita rakastamme Ruotsissa.

Itselleni “rakkain” asia Tukholmassa elämisessä on se huumaava vapaudentunne, joka on saanut minut uskaltamaan enemmän niin työrintamalla kuin muutenkin. Välillä olen lähes euforisessa tilassa, kun fiilisten sitä, että koko maailma on minulle avoin ja voin ihan tehdä mitä vaan. Se ei sinänsä liity välttämättä juuri Ruotsiin itsessään, vaan voisi yhtä hyvin olla totta jonkun muunkin maan kohdalla.

Maisemaa vaihtaessa vapaus konkretisoituu hyvin vahvasti.

Kotimaan pölyt karistaessa sitä karisti myös kaiken sen, joka siihen asti oli määritellyt omaa arkea Suomessa. Oli sekä helppoa että pakkokin keksiä itsensä ja elämänsä uudelleen, ravistella arjen rutiineita ja tuoda tilalle uusia. Pakko ottaa vastuu omasta onnesta ja miettiä, mikä tekisi arjestani täällä hyvää. Mitään ei anneta valmiina: ei sosiaalisia ympyröitä tai perheen tukiverkkoa, ei lapsuudesta asti rakennettua ymmärrystä siitä, miten yhteiskunta toimii. Nämä samat asiat ovat tietysti myös sen saman kolikon kääntöpuoli, ja johtavat toisinaan huonojenkin fiilisten äärelle.

Kuten Hesarin Pohjoismaiden kirjeenvaihtaja Petja Pelli kirjoittaa tuoreessa kolumnissaan:

”Jokaiselle tekisi hyvää olla jossain kohtaa elämäänsä maahanmuuttaja. Siinä saa kokemuksia, joita valtaväestön edustajan on vaikea kokonaan ymmärtää.”

Kuitenkin, päällimmäisin tunteeni on aina ollut ilo siitä, että olen vapaa menemään, tekemään ja rakentamaan elämästäni juuri minun näköiseni. Koska kukaan täällä ei tunne minua, kukaan ei myöskään odota minulta lähtökohtaisesti mitään. Anonyymiys antaa suojaa tavoitella unelmia rohkeammin. Voin perustaa omaksi ilokseni podcastin tai vaikka kaksi, bändin ja blogin, voin tehdä hullultakin tuntuvia työjuttuja ja harrastaa kaikkea sitä, mitä en ehtinyt vanhojen harrastusten takia Suomessa koskaan kokeilemaan. Asiat voi tehdä samalla tavalla kuin aiemmin, tai vaihtoehtoisesti tehdä jotain ihan muuta.

Maisemanvaihdos auttaa puntaroimaan, mikä omassa elämässä on säilyttämisen arvoista ja mikä lähtee vaihtoon. Toki muiden ihmisten odotuksista voi vapautua tutuissakin ympyröissä, mutta uskon, että minulle sen uskalluksen toi nimenomaan etäisyys siihen ympäristöön, jossa kasvoin.

Kommentit (6)
  1. Pystyn kyllä samaistumaan! Itse asun tällä hetkellä myös Ruotsissa ja sitä ennen olen asunut Suomen lisäksi kahdessa muussa maassa pitempiä aikoja. Maahanmuuttajana on vaikeaa ajoittain, mutta myös hyvin armollista! Se, ettet käyttäydy normien mukaan on paljon anteeksiannettavampaa, kun puuttuu kotikenttäetu. Kokemus myös kasvattaa ja koen olevani henkisesti paljon rikkaampi kuin he, jotka eivät koskaan ole eläneet toisessa maassa.

    1. Kuinka pitkään pitää asua ulkomailla, että ei ole henkisesti köyhä? Vai voiko nuo rikkaudet kuitenkin saavuttaa myös kotimaassa tai ihan matkustelemalla?

      1. Haha, ei varmasti jää henkisesti köyhäksi kotimaassakaan. Rikkauksia on monenlaisia eikä niiden saavuttaminen suinkaan vaadi maastamuuttoa! Säännöllistä itsensä haastamista ja epämukavuusalueelle menemistä kuitenkin, oli se sitten mitä hyvänsä.

        Matkustelu ei silti ole mielestäni verrattavissa toisessa maassa asumiseen, koska asukkaana sitä kohtaa eri tavalla sen arjen, mitä turistina ei koskaan näe.:)

    2. Kiva kuulla, että pystyit samaistumaan! Ja kyllä, kasvattaa todella – kuten varmasti mitkä tahansa ajoittain haastavat asiat tekevät. Sitä on välillä niin kaukana omalta mukavuusalueeltaan ja oppii näkemään ja arvostamaan asioita, jotka eivät ennen tulleet mieleenkään. 🙂

  2. Olen ollut maahanmuuttaja n. 10 vuotta sitten. Se oli ihanaa ja kamalaa yhtä aikaa. Ennen kaikkea se oli äärettömän vapauttavaa. Tajusin monia asioita. Kaksi tärkeintä varmasti: 1. Suomessa on niin paljon asioita, joita en ollut aiemmin tajunnut arvostaa tarpeeksi. 2. Pystyn oikeasti lähes mihin vain, pystyn sopeutumaan ja ”siirtämään” omanlaiseni elämän toiseen maahan ja se voi olla äärettömän mielekästä ja toisaalta ihan yhtä tavallista ja turvallisen tylsää kuin Suomessakin.

    Asuin ulkomailla lopulta n. vuoden ja oli ihanaa myös palata Suomeen. Mutta tuo aika on varmasti istuttanut muhun isoimman uskon siihen että kaikki järjestyy ja että olen oikeutettu elämään just sellasta elämää mitä haluan.

    1. Word! Juuri tämä. Se mieletön voimautumisen tunne, kun huomaa, että sitä onkin aika sopeutuvainen tyyppi ja pystyy elämään missä vaan jos niin haluaa. Ja just tuo, että elämä on ulkomaillakin sitä miksi sitä tekee, pelkästään osoitteenvaihdos ei takaa henkistä kasvua. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *