Synnytystoivelista

synnytystoivelista.jpg

Esikoisen synnytyksen jälkeen tiesin sietäväni synnytyskipua melko hyvin. Makasin koko synnytyksen ajan selälläni, enkä saanut liikkua. Silti ajatus siitä, että kivulla on alku ja loppu, auttoi supistusten kestämisessä. Mielikuvat vauvan laskeutumisesta synnytyskanavassa jokaisen supistuksen voimasta, tai ajatteleminen supistuksia aaltoina, jotka lähestyvät, saavuttavat lakipisteensä ja loittonevat sitten, auttoi hurjasti.  

Silti kaikki se hämmennys, pelko ja kokemukset siitä, etten hallitse omaa kehoani, asettivat selkeitä toiveita seuraavaan synnytykseeni. Otin synnytykseen mukaani myös doulan, joka varmistaisi, että synnytystoiveitani kuunneltiin. En myöskään halunnut enää kokea yksin jäämisen karmaisevaa epätoivoa. Doula olisi kanssani, vaikkei kätilöt ehtisikään. 

Toiseen synnytykseen valmistauduin muutoinkin paremmin. Otin selvää kivulievityskeinoista. Sain ystävältäni lainaksi gua sha kamman ja halusin kokeilla kaikkea ammeesta, suihkuun ja kuumavesipakkauksiin. Lääkkeellistä kivunlievitykseen turvautuisin sitten, jos sitä koin tarvitsevani. 

Synnytyksessä kuitenkin huomasin, että lämpöpakkaukset ahdisti enemmän, kuin auttoi ja koska ammehuone oli varattu, niin suihku olikin itseasiassa tosi hyvä apu kivunlievitykseen! Virtaava vesi auttoi ihanasti ja supistusten aikana doula vielä tehosti kipua lievittävää vaikutusta suihkuttamalla vettä käsisuihkulla alaselälleni. 

Synnytystoivelista voi pitää sisällään kuitenkin niin paljon muutakin, kuin vain toiveen lääkkeettömästä synnytyksestä! 

Doula koitti synnytyksen aikana hieroa alaselkääni, mutta se ei kuitenkaan tuntunut hyvältä. Tajusin, että vaikka pystynkin ottamaan supistukset vastaan melko hyvin, niin en siedä yhtään koskemista. Doula onneksi oli heti kartalla ja lopetti hieromisen. 

Tarvitsin siis jonkinlaisen synnytysrauhan. Halusin rauhassa vaipua synnytyskuplaani. Vaikka halusin ihmisiä ympärilleni, en halunnut heidän koskevan minuun. Ponnistusvaiheen lähestyessä en välittänyt kauheesti edes jutella. Olin hyvilläni, kun doula neuvotteli puolestani kätilön kanssa, että saisinko ponnistaa suihkuhuoneessa. 

Halusin saada lapsen heti iholle synnytyksen jälkeen. Pesuilla, mittauksilla, tai pukemisilla ei ollut kiire! Ne ehti hyvin tehdä myöhemminkin. Vauva sai hakeutua rinnalle omaan tahtiinsa ja olla siinä niin kauan, kuin halusi. 

Neljänteen synnytykseeni en ottanut doulaa ja se oli pieni virhe. Synnytystoivelistaani noudatettiin kuitenkin hyvin tarkoin! 

Ensimmäistä ja toista lasta odottaessani otin mallia synnytystoivelistaani netistä, mutta neljännen synnytyksen toiveet rakentuivat jo puhtaasti omista kokemuksista. Hyvä synnytyskokemus on itselläni aika pienistä asioista lopulta kiinni. Siitä, että tunnen tulleeni kuulluksi, koen oloni turvalliseksi ja saan vaikuttaa ja päättää omasta kehostani. 

Synnytystoivelista on viesti kätilölle minusta ja toiveistani. Hän ei tunne minua ja toiveitani ennalta. Siksi synnytystoivelista on niin tärkeää tehdä. Kaikkea ei siinä synnytyshötäkässä muista sanoa, eikä aina jaksakkaan. Paperilta toiveet ei kuitenkaan katoa. 

kuva_21.jpg

 

Tässä oma edellinen synnytystoivelistani: 
 
Synnytyksen alkaminen: 

Kaikki synnytykseni ovat alkaneet tähän asti spontaanilla lapsivedenmenolla. Supistukset ovat sen jälkeen hiipineet hiljalleen. Ne eivät ole aluksi kauhean kivuliaita ( paitsi juuri ennen ponnistusvaihetta). Toivon, että pääsen silti ajoissa saliin. Viimeksi pyyntöjäni ei otettu todesta ja lopulta tulikin kiire. Ehdin olla 2 minuuttia salissa, kunnes tyttö syntyi.

Kivunlievitys

En ole aijemmissa synnytyksissä tarvinnut lääkkeellistä kivunlievitystä ja pyydän sitä itse, jos siltä tuntuu. Supistukset ovat ensin lempeitä, mutta huomaan kyllä, kun synnytys alkaa edetä. 

1. Toivon pääseväni suihkuun

2. Haluan kokeilla ammetta

3. En välttämättä kestä koskemista

Hetken ennen ponnistusvaihetta kivut kuitenkin yltyvät. Saatan hätäillä, panikoida ja tuntea jonkinlaista pelkoa. Silloin haluaisin varmasti kaikki mahdolliset kivunlievitykset, mutta tiedän, että se on myöhäistä. Toivon kuitenkin saavani varsinkin tässä vaiheessa rohkaisun sanoja ja olla suihkussa, tai ammeessa, sillä silloin tämä vaihe saattaa olla helpompi ottaa vastaan. 

Ponnistusvaihe

Ponnistusvaiheessa kivut ovat edellisissä synnytyksissä kadonneet. Saatan tarvita kuitenkin apua, jotta osaisin ponnistaa ”oikeilla lihaksilla”.  Yleensä kommentti ”Ponnista, niin kuin kakkaisit” on auttanut mua löytämään oikean ponnistus tavan. (heh! ) Edellisessä synnytyksessä polviseisonta sängyllä, pitäen sängyn päädystä kiinni tuntui parhaalta ponnistus asennolta. 

Vauvan synnyttyä
Vauvan synnyttyä kehoni saattaa täristä. Toivon, että joku pitelee silloin kanssani vauvaa. 
Toivon, ettei pukemisen ja mittaamisen kanssa kiirehditä. 
 

JÄLKEISVAIHE

Jos mahdollista, en halua oksitosiinia, sillä se tekee minut todella huonovointiseksi. Jälkeiset ovat lähteneet edellisissä synnytyksissä painamalla, mutta toivon, että tällä kertaa voitaisiin kokeilla, josko imetys pistäisi vauhtia istukan syntymiseen. 

Synnytykset ovat kestäneet mulla 4-5h. 

Jos vauva joudutaan viemään vastasyntyneiden osastolle 

Jos vauva joudutaan viemään vastasyntyneiden osastolle, niin toivon, etten joudu jäämään heti yksin saliin. Esikoisen synnytyksessä näin kävi ja koin sen hyvin ahdistavaksi. 

Haluan vauvan heti kenguruhoitoon, kun vauvan vointi sen sallii. 

Synnytystoivelistani on vain joukko toiveita, joista täytyy poiketa aina, jos se vauvan kannalta on tarpeellista! 

Jos vauva syntyy täysiaikaisena ja se on muutoin mahdollista, niin haluasin päästä potilashotelliin. 

<3 Riina 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *