Kaikki sanat on imetty kuiviin, lauseet muodostettu tuhanteen kertaan. Silti jokainen päivä on uusi.

Kaivan sanat esiin yksi kerrallaan, jostain syvältä ja pimeästä. Näppäimistö tuntuu vieraalta sormien alla.

Muistan, kuinka sanat virtasivat kevyesti, hengityksen jatkona.

Pitkään päivät olivat sumua, suoriutumista. Vajosin taas, kuten tapanani on. Vajota ja nousta.

Elämässä tulee hetkiä, jolloin kaiken rajallisuus esitellään raakana ja paljaana. Silloin miettii, mihin haluaa hengenvetonsa käyttää. Mitä haluaa enemmän, mistä voisi luopua. Mihin voi vaikuttaa, mikä vaatii vain rohkeutta.

Kirjoita itsellesi. Kirjoita tiesi suoraksi, ajatuksesi selkeiksi. 

Kirjoita.