”Nordens Paris” ja elämää Pohjois-Jyllannissa

Istun ruokapöydän ääressä, kuppi kahvia ja läppäri käden ulottuvilla. Pitäisi keskittyä töihin, mutta taustalla pauhaava aamu -TV keskeyttää ajatukseni. Kuuntelen kovaäänistä, riemukkaan kuuloista keskustelua. Olen onnellinen, koska olen viimein alkanut saada selvää tanskan kielestä.

Tänä syksynä tulee kuluneeksi 3 vuotta siitä, kun pakkasimme henkilöauton takapenkille jo osittain ruotsalaistuneet elämämme ja matkasimme Juutinrauman sillan yli Tanskan puolelle. Enpä olisi silloin osannut ajatella, että tänne todella asettuisimme aloillemme. Aalborgiin tai ”Nordens Pariisiin”, niinkuin meillä päin sanotaan.

Aalborg ei varsinaisesti ollut rakkautta ensi silmäyksellä, vaan ennemminkin suhteemme lähti käyntiin niin sanotusti hitaasti lämmeten. Kaupunki tuntui hyvin pieneltä ja sijainti periferialta. Tiedättekö sen tunteen, kun muuttaa uuteen paikkaan, mutta mielessään haikailee vielä sen edellisen perään.

Muutamien viikkojen sisällä aloin kuitenkin nähdä kaupungin aivan uudessa valossa. Värikäs keskieurooppalainen arkkitehtuuri historiallisine rakennuksineen, pikkuiset mukulakivikadut, useat huippu ravintolat, pienet erikoispuodit, leipomot, design ja vintage liikkeet, vehreät puistot, arvostettu yliopisto, kansainvälinen ilmapiiri, vahva kahvilakulttuuri, hyvä taide- ja musiikkitarjonta, moderni ja innovatiivinen kaupunkisuunnittelu. Aalborgin läpi kulkee Limfjord niminen vuono, joka tuo alueelle oman merellisen lisänsä. Vaikka Aalborg on verrattain pieni, on täällä vilkas ja eläväinen kaupunkikulttuuri.

Tanskalaiset ihmiset puolestaan ovat ihanan perhekeskeisiä, huumorintajuisia ja heillä tuntuu olevan sopivan rento ja positiivinen elämänasenne. Arjen pienistäkin hetkistä nautitaan täysin rinnoin, niin kuin kuuluisaan hygge- elämänfilosofiaan kuuluu. Mitään ei oteta turhan vakavasti.

Olen myös hurmaantunut pohjois-jyllantilaisesta luonnosta. Kuvankauniista maaseudusta, puolen hehtaarin metsineen, fairytale -like kalastajakylineen, vanhoine linnoituksineen, viikinkihautoineen ja majakkoineen.

Ajoittain on ollut myös huonoja päiviä, jolloin tekisi mieli pakata kapsäkit ja palata takaisin Suomeen heti seuraavalla lennolla. Kielimuuri, ulkopuolisuuden tunne ja ikävä kalvavat entistä useammin. Samaan aikaan pelkään, että tuntisin oloni yhtä tai jopa enemmän ulkopuoliseksi myös Suomessa.

Havahdun ajatuksistani, kun ikkunaa vasten alkaa ropisemaan normaalia suurempia vesipisaroita. Tänäänhän piti olla aurinkoista? Ehkä tähän mennessä minun olisi jo pitänyt oppia, never trust the Danish weather forecast.

Kommentit (2)
  1. Vilhelmiina H.
    25.6.2019, 15:48

    Oih! Kuulostaa niin ihanalta tämä sun blogi, että sait minusta uuden seuraajan! 🙂 Ja koska rakastan Tanskaa niin <3 Terkut Torniosta sinne Tanskaan!

    1. Heippa Vilhelmiina!
      Kiitos tosi paljon sun kommentista – niin ihana kuulla 🙂
      Paljon terkkuja täältä myös sinne Tornioon!
      -Jenna

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *