Anna ahdistuksen tulla – ja mennä

 

taivas01.jpg

 

Joka päivä olen ärtynyt. Hyvin harvoin tosin koko päivää. Jonain päivinä kiukuttaa herätä ja nousta sängystä, toisina päivinä olen todella turhautunut mennessäni nukkumaan. Melkein joka iltapäivä minua suututtaa, koska olen nälkäinen. Mielen apeaksi saavat myös ikuiset vatsavaivat (IBS), selkäkivut, väsymys, tylsistyminen, väärät vaatteet, ihon veltostuminen, mauton ruoka, ärsyttävät koulukaverit, naukuvat kissat, siivoaminen, laskujen maksu… Lista on loputon ja hyvin arkipäiväinen.

Päivittäin pitää tehdä asioita, jotka ovat jäätävän tylsiä (kuten pyykinpesu) tai jopa vastenmielisiä (kissankakkojen siivoaminen laatikosta). Melkein joka päivä tapahtuu jotain joka saa ärtyneeksi, joskus jopa vihaiseksi. Joskus saatan olla pahalla tuulella ilman mitään järkevää selitystä. Sekin on vaan hyväksyttävä ilman mitään draamaa tai turhaa itsensä syyllistämistä. Olen siis vihdoin sinut asian kanssa! Uusi mottoni onki: anna vitutuksen tulla, olla ja mennä. Ei ole mitään hyötyä tai iloa yrittää vääntää kaikesta aina positiivista. Paljon hedellisempää on hyväksyä se, että myös negatiiviset fiilikset kuuluvat elämään. Ei minulla ole mitään pakkoa tai velvollisuutta olla koko ajan onnellinen tai hullun kiitollinen kaikesta. 

Tämän blogin päivittäminen on jäänyt, koska OCD-oireita on melko vähän tällä hetkellä. Edelleen kännykkä on käytössä ns turvariepuna (naputtelen sinne varmistusviestejä ja lähetän niitä itselleni, esim että ulko-ovi on lukittuna) ja suihkussa on omat rituaalit käytössä. Myös hampaat pitää jynssätä tietyn kaavan mukaisesti. Opiskelen uutta ammattia ja elämä on tasaista sekä turvallista. Minulla on siis suunta, minne olen menossa. 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *