Miks kaikki strateginen on niin vaikeaa?

Meikäläisellä on tapana vitsailla, että jos päätöksenteko järjestöissä tuntuu joskus monimutkaiselta, hitaalta ja kankealta, pitää mennä käymään kirkollisessa kokouksessa. Se tuntikausia kestävä loputtomien monologien sarja, yksinkertaisissakin kokouskäytännöissä hapuilu, täydellinen kunnianhimon puute ja kokonaisuuden kannalta aivan turhien pikkujuttujen loputon vatkaaminen asettaa oman organisaation tuskat nopeasti mittakaavaan. Järjestöjohtaminen tuntuu taas ihanan selkeältä ja helpolta!

Tällä viikolla olen saanut poikkeuksellisesti osallistua sekä seurakuntaneuvoston että yhteisen kirkkovaltuuston kokouksiin, joten verenpaine on pysytellyt reippaissa lukemissa. Huonoista kokouskäytännöistä voisin kirjoittaa Kansojen historian veroisen saagan, mutta yksi piirre ylittää raivostuttavuudessaan kaiken muun: väärä keskustelun taso. Hallituksen ja etenkin valtuuston kokouksessa sen pitäisi olla strateginen – eli ihan sanakirjamääritelmänkin mukaan keskeinen, merkittävä, tärkeä. Strategiaa koskeva, sen kannalta tärkeä.

Nyt voipi tulla jollekulle yllätyksenä, mutta esimerkiksi seminaarin tarjoilut, pyöräreittikartat, verhojen väri, omat ja oman lapsen muskarikokemukset tai työntekijöiden kesälomat eivät ole strategisen tason asioita. Silti niitä kaikkia on käsitelty viime aikoina eri hallitusten tai valtuustojen kokouksissa, joihin olen osallistunut – erityisesti kirkossa, mutta myös järjestöissä. Yleensä niitä on käsitelty vieläpä huomattavalla intohimolla ja antaumuksella. Eikä kokouksen puheenjohtaja ole muuten kertaakaan keskeyttänyt keskustelua tai edes todennut sen kuuluvan jollekin toiselle foorumille.

Väännän tämän nyt ratakiskosta:

Jos haluat mieluummin vaikuttaa arjen työhön ja keskustella yksityiskohdista, hae työntekijäksi tai vapaaehtoishommiin, toteuttajaksi.
Jos haluat mieluummin vetää isoja linjoja, päättää resurssien jakamisesta ja ohjata toimintaa tiettyyn suuntaan, hakeudu ylimpään johtoon: hallitukseen tai valtuustoon.

Molempia et voi samassa organisaatiossa tehdä. Piste.

Ja miksikö tästä turhautuneena ulvahtelen? Siksi, että kaikki ikkunaverhoista ja muskareista keskustelemiseen käytetty aika ja huomio on pois niistä asioista, joista päättämään meidät on esimerkiksi kirkon luottamustehtäviin valittu. Siksi, että silloin päättäjät eivät kanna vastuuta, jota heidän kuuluisi kantaa, vaan tepastelevat toteuttajien tontilla heidän työtään häiriten. Siksi, että jos viralliset vallankäyttäjät eivät itse käytä heille kuuluvaa valtaa, sitä käyttää kyllä joku muu.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *