Tärkein oivallukseni johtamisesta: Hanki muutakin elämää!

Kaupallinen yhteistyö: Alma Talent

Olen oppinut johtamaan johtamalla. Aloitin neljätoistavuotiaana ryhmänjohtajana partiossa, parikymppisenä päädyin töissä pomoksi vähän vahingossa – halusin tehdä ja luoda lehtiä, paras paikka siihen oli päätoimittajan homma – ja kun nyt tunnen itseni kohtalaisen hyvin, tiedän sopivani parhaiten johtajaksi enkä oikeastaan haluaisi muuta työkseni tai vapaaehtoistyökseni tehdäkään.

Kun sanon oppineeni johtamaan, tarkoitan tietenkin, että opettelen ja opin edelleen, koko ajan, joka päivä. Oppimiskäyrä lienee nouseva, itsekritiikin määrä on sitä satavarmasti. Mitä enemmän, isommin ja syvemmin johdan, sitä surkeammaksi räpiköijäksi tunnen itseni ajoittain. Jokainen, joka haluaa kehittyä johtajana, tarkkailee nimittäin käytöstään automaattisesti: nyt sanoin kyllä tyhmästi, olis pitänyt olla paremmin läsnä, puhuin liikaa päälle, miksi en tajunnut kysyä tätä. Jatkuva reflektointi on aivan hullun kuluttavaa ja raskasta – mutta kehittävää. Seuraavalla kerralla ymmärtää ehkä toimia toisin, tai noloimmissa keisseissä jopa juosta perään ja ottaa uusiksi.

Pieniä oivalluksia johtamisesta välähtelee päässä melkein päivittäin, mutta jos pitäisi rankata opeistani tärkein, valitsisin tämän:

Hanki muutakin elämää!

Kansanedustaja ei voi jättää työhaalariaan naulaan täysistuntosalin ulkopuolelle, kansanedustaja on koko ajan kansanedustaja, sanoi Antti Rinne viikko sitten uusille edustajille. Johtajan ja poliitikon tehtävissä on paljon samaa, mutta tässä me ollaan – luojan kiitos – erilaisia. Johtajan työrooli on vastuunkantajan ja keulakuvan, mutta töiden ulkopuolella sama tyyppi voi olla ensisijaisesti vaikka metsävaelluksille vetäytyvä erakko, kreisibailaaja tai kaupunginosayhdistyksen aktiivi.

Kannattaakin olla. Johtajan arki on useimmiten niin kokonaisvaltaista ja kuormittavaa, että se vaatii vastapainokseen ihan toisenlaisia ympäristöjä, toisenlaisia ihmisiä ja toisenlaisia jutunjuuria. Johtajankin pitää saada olla välillä joku, joka vain laiskottelee, leikkii, kiukuttelee tai on ajattelematta yhtään mitään.

Itse oivalsin tämän viimeistään silloin, kun vedin pitkät päivät yt-neuvotteluja, tulin kotiin ja ajattelin yt-neuvotteluja, valvoin yöt ja ajattelin yt-neuvotteluja. Jos tapasin tuttuja tai perhettä, puhuin yt-neuvotteluista.

Tajusin, että samaa rallia jatkamalla minusta itsestäni ei jää jäljelle kuin työminä – ja jos se työminä kuluu loppuun, ei jäljelle jää mitään. Aloin sopia teatteritreffejä ja pyytää kavereita ex tempore pullakahville, hankin uuden vapaaehtoistyön, ruksin kalenteriin mökkiviikonloppuja. Sovin ystävän kanssa, ettei puhuta työasioista. Pidin kunnon loman, jonka ajaksi poistin puhelimestani sähköpostin ja työpaikan Slackin. Pakotin itseni priorisoimaan sovittuja kaveritapaamisia, vaikka päälle olisi tullut kuinka kiinnostava työmeno.

Samanlaisessa tilanteessa olin silloin, kun tykkäsin työstäni niin älyttömän paljon, etten malttanut tehdä oikein mitään muuta. Poikaystävä odotti kotona valmiin ruuan kanssa, mutta minä istuin mieluummin toimistolla viilailemassa ja fiilistelemässä. Tästä on melkein kymmenen vuotta, mutta muistan edelleen, milloin meni päivän viimeinen bussi Kampista Munkkivuoreen – silloin kun oli pakko lähteä hetkeksi kotiin nukkumaan.

(Suhde sen poikaystävän kanssa päättyikin sitten aika nopeasti.)

Useimmilla johtajilla on kokonaistyöaika, mutta se ei tarkoita kokonaisen elämän tai kokonaisen minun käyttämistä työhön. Harvalla johtajalla on myöskään sellaista esihenkilöä, joka huolehtisi rajojen vetämisestä ja arjen tasapainottamisesta. Se on tehtävä itse, ja siksi muun elämän hankkiminen ja siitä kiinni pitäminen on johtajan tärkeimpiä taitoja. Jos olet vain johtaja, et jaksa. Jollet jaksa, et voi onnistua johtajana.

En usko, että kukaan voi oppia johtajaksi koulussa tai lukemalla, vaan siinä tarvitaan todellista työssäoppimista. Ja jos on viisaampi kuin esimerkiksi allekirjoittanut, ei paukuttele vain menemään omin päin, vaan säästää kantapäitään ja käyttää apuvälineitä: mentoria, vertaistukea tai vaikka kirjaa.

Ylellä päällikkönä työskentelevä Teija Rantala on kirjoittanut napakan opuksen Pieni kirja johtamisesta (Alma Talent), jonka tarkoituksena on tarjota aloitteleville pomoille kättä pidempää: selkeitä ja sopivan lempeitä neuvoja johtajan roolin ymmärtämiseen ja erilaisissa tilanteissa johtamiseen. Kun luin sen nyt, muistin taas, kuinka yksinkertaista (ja ihanaa!) johtaminen loppujen lopuksi onkaan. Muistin, että olen itsekin oivaltanut johtamisesta monta fiksua juttua, jotka pätevät edelleen ja joita kannattaisi muistella vähän useamminkin.

Mitkä ovat omat tärkeimmät oivalluksesi johtamisesta? Kerro, kiinnostaa kuulla (ja oppia!)! #Oivalluksiajohtamisesta-kamppiksella on myös Instagramissa käynnissä nuorille tarkoitettu kisa, johon osallistumalla voit voittaa paikan aamiaiselle keskustelemaan teemasta yhdessä johtajien kanssa. Siitä lisää täällä!

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *