Sä tunsit mut aiemmin Markkuna.

                      399771_10150483276269667_1365396825_n.jpg

 

Olen ajatellut sitä paljon. En sillä tavalla, että myöntäisin sen varsinaisesti olevani itselleni ajankohtaista, se vain on jotenkin ”tässä ajassa”. Ei se tietääkseni ystäviänikään riivaa, mutta jossain lähellä se väijyy. Televisiossa, blogeissa, musiikissa, elokuvissa. Jos minulta kysytään, se on yksi tämän vuosikymmenen teemoista; Itsensä uudelleen keksiminen. Ihan tavallinen on jo jotenkin harvinaista. Eihän kukaan nykyään vain käy töissä, maksa laskuja, elä. Keski-ikäiset miehet sössöttävät pöhöttyneinä baareissa pimuille, että meidän bändi breikkaa ihan kohta ja jos joku ei kirjoita iltapuhteella kirjaa tai leffakäsistä, niin se pitää viedä välittömästi lääkärin vastaanotolle. Eikä sitten hyvä tavaton millekään yleislääkärille, vaan erikoislääkärille! Näillä poloisilla on vähän toivoa, jos kuitenkin vielä pystyvät mutisemaan puoliääneen jotain down shiftaamisesta tai maalaistalon kunnostamisesta. Jos en itsekin syyllistyisi näihin ajatuksiin, nauraisin ääneen. No okei, kyllä mä naurankin ja isoon ääneen. Maailma on vinossa, kun normaali ei tunnu riittävän kenellekään.

Mulla ei ole kerrassaan mitään muutosta vastaan. Yleensähän se on kätevästi yhdistetty kehitykseen ja kasvuun, mutta yhtälailla se on myös valtavaa tyytymättömyyttä. Tunne siitä, että joku jossain tekee kaiken paremmin. Täällä blogimaailmassa kuka tahansa voi jättää elämästään joko kaunistellun tai todenmukaisen merkinnän. Lukijan tehtäväksi jää, kuinka paljon lukemastaan uskoo. Rehellisyys ja oman paskuuden myöntäminen koskettaa mua kyllä paremmin ja tänään tämä phocahispidan kirjoitus http://www.lily.fi/juttu/ruoski-itseasi-pode-syyllisyytta-ahdistu jotenkin liikahdutti. Ja anteeksi vajavaisuuteni, en osaa ’istuttaa’ linkkiä nätisti tekstiin, kuten muut bloggaajat. Neuvoja otetaan kiitollisena vastaan. 

Otsikko ei muuten viittaa esimerkiksi siihen, että olisi ollut aiemmin mies, vaan J. Karjalaisen Mennyt mies -biisiin, joka soi silkkaa metamorfoosia. Mutta olisinko mä nyt sitten kuitenkin mieluummin se Markku vaan vai oisko siistimpää olla mystinen Uuden-Englannin nahkamies? 

 

http://www.youtube.com/watch?v=6ym2F3rbKmM

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *