Ihmissuhteiden kertakäyttökulttuurista

Ikean uudessa tv-mainoksessa nähdään nainen, joka kävelee kauniisti sisustetussa huoneistossa. Hän astuu  mainosvideossa roskakorin luo, avaa sen kannen ja pudottaa eleettömästi vihkisormuksensa roskiin. Tämän jälkeen hän heittäytyy hymynkare huulillaan sängylle lepäilemään: ”Ihanaa olla kotona!”.

Jäin miettimään mainoksen nähtyäni ihmissuhteita, kertakäyttökulttuuria ja sitä, mitä tämä kertoo meidän aikakaudestamme?  Jos jotain, niin mainos on ainakin rehellinen ajankuva. Tällaisiahan me ihmiset olemme.

Niin kuin huonekaluista, ihmissuhteistakin on tullut sarjatuotantoisia, hankalasti koottavia, halpoja, heikosti kestäviä ja helposti uudella korvattavia. Mitään ei kannata enää korjata, koska on paljon helpompaa hankkia uutta ja heittää vanha menemään.

 

Miksi parisuhdekulttuurista tuli kertakäyttöistä?

Olen ihmetellyt jo pidemmän aikaa – sydän sykkyrällään – sitä, miten ihmisistäkin on tullut kulutushyödykkeitä. Aina tuntuu löytyvän parempaa, uudempaa, hienompaa. Elämä koetaan hyväksi vasta, jos se sisältää vaihtelevia, nopealla sykkeellä vaihtuvia virikkeitä. Alkaa kujanjuoksu, jossa ihminen havittelee jatkuvasi uutta tulematta tyytyväiseksi. Ihmisestä tulee kuin lohikäärme, joka jahtaa omaa häntäänsä.

On vaikeaa olla onnellinen, jos ajattelee, että nurkan takana on jotain vielä parempaa. On myös vaikeaa olla tyytyväinen, jos ei näe ympärillään olevaa hyvää. Syntyy tyytymättömyyden kehä, johon kenenkään ulkopuolisen on kovin vaikea vastata. Vaikka toinen yrittäisi tosissaankin.

Parisuhteen dynamiikassa helppo alamäki tuntuu houkuttelevan enemmän kuin ylämäki, jossa pitäisi tehdä töitä, uudistua ja selviytyä vastoinkäymisistä. Suhde, joka on rakennettu vuosissa, revitään rikki sekunneissa.

Ihan hullua.

 

Kysymys kuuluu – kuka tästä nauttii?

Uskon, että sisimmässään useimmat meistä etsivät kuitenkin rakkautta, hyväksyntää sekä turvallisuutta. Kyllä – myöskin ne kaikista kovimmat tyypit. Ei kenenkään sydän kestä loputtomiin sitä, että se lyödään mustelmille.

Kertakäyttöisyys nakertaa reikiä sieluun ja tekee elämästä repaleisempaa ja vähemmän nautittavaa. Vaikka ihmisillä on tapana perustella itselleen ja muille kepeän elämän etuja, sanat tuntuvat ontoilta. Se mikä näyttää hyvältä, voi tuntua sielussa tyhjältä.

Kokeakseen syvää yhteyttä ihmissuhteissa, pitää kaivautua pintaa syvemmälle – sinne missä aidot tunteet ja teeskentelemättömyys asuvat. Se voi kuitenkin olla vaikeaa, jos ihmisellä ei ole kosketusta omaan itseensä ja jos suhteet ovat enemmän tai vähemmän sarjatuotantoisia.

 

Ihminen on arvokas

Haluan itse rakentaa omia ihmissuhteitani kertakäyttöisyyden sijaan kuin puuseppä konsanaan. Rakkaudella, ajan kanssa ja arvostaen. Niin, että lopputulos kestäisi vuosikymmeniä.  Jos jotain menee matkan varrella rikki, yritän korjata sen parhaalla mahdollisella tavalla.  Toivon, että tämä malli välittyisi myös lapsilleni ja heidän tapaansa kohdella toisia ihmisiä.

Sen minkä olen rakkaudella tehnyt, haluan myös säilyttää kierrättämisen sijaan. On siis selvää, että sitoudun. Haluan kohdella omissa ihmissuhteissani toista arvokkaasti ja merkityksellisesti. Niin että sydämeen jää kertakäyttöistäkin vahvempi jälki ❤️

Kommentit (5)
  1. Toisaalta ennen, pitkien parisuhteiden ollessa valtaosassa, suhteesta ei lähdetty vaikka kaikki olisi ollut pielessä. Se ei ollut sosiaalisesti hyväksyttävää ja eronnut nainen oli huonomaineinen kummajainen. Vaikka akka mätkisi kaulimella tai elämä olisi pelkkää tappelua tai puoliso pelaisi ja joisi kaikki rahat niin liitossa pysyttiin. Itkettiin ja pysyttiin.
    Ei, parempi näin, lyhyet suhteet tai ei suhteita ollenkaan on paljon parempi vaihtoehto kuin huonossa suhteessa yhteisön paineen takia pysyminen. Joku kutsuu sitä kertakäyttökulttuuriksi, minä kutsun sitä ihan terveeksi käytökseksi.

    1. Arvaas mitä? Kirjoitin tämän tekstin osittain siksi, että halusin hölskytellä dikotomista ajattelua 🙂
      Meillä ihmisillä on kummallinen tapa jaotella suhteet pitkiin ja huonoihin ja toisaalta lyhyisiin ja hyviin. Ikäänkuin ensimmäiset vaikeudet toimisivat vedenjakajina?

      Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että susihuonossa suhteessa ei kannata roikkua väkisin. Samaan aikaan uskon, että useimmat parisuhteen ongelmat ovat kyllä ratkaistavissa. Lähteminen ei mielestäni ole ratkaisu sanan varsinaisessa merkityksessä. Se on tapa toimia.

      Tässä tekstissä peräänkuulutin sitä, suhteisiin lähdettäisiin enemmän tosissaan ja vähemmän pinnallisesti kuin nykyään. En usko, että parisuhteiden sarjatuotantoisuus tuo kenellekään onnea? Jos ruoho alkaa näyttää vihreämmältä toisella puolella, kannattaa ottaa kastelukannu käteen ja hoitaa oma puoli kuntoon.

      Enemmän kuin mitään muuta, haluaisin kuitenkin uskoa, että tasapainoisen parisuhteen rakentaminen ei ole ollenkaan niin vaikeaa kuin ajatellaan? Kaikki on kiinni kahden ihmisen tahtotilasta ja rakkaudesta. Niin ja sitoutumisesta siihen, että vaikeuksista selvitään yhdessä <3

      Kiitos, että kävit kommentoimassa! Oli mukava kuulla mitä ajatuksia tekstini herätti sinussa 🙂

      Oikein mukavaa viikonloppua sinulle!

      1. Ja minä vastasin siksi, että tekstisi oli mielestäni yksisilmäinen. Se kuulosti siltä, että kaikki lyhyet suhteet olisivat lyhyitä kertakäyttökulttuurin takia. Näin ei ole ja näköjään olemme tästä samaa mieltä.

        Dikotominen on suomeksi kaksijakoinen.

        Hauskaa sunnuntaita!

  2. Näin se tahtoo olla nykyaikana,joka on hyvin surullista. 😢 Mietin, että miten ihmiset henkisesti jaksavat hypätä suhteesta toiseen. Itse haluan uskoa avioliittoon, jonka vasta kuolema erottaa. 😍 Olen ollut yhdessä mieheni kanssa vähän reilu 20 vuotta ja naimisissa reilu 19 vuotta. 💖 Monenlaisia vaiheita on ollut, mutta pääasiassa melko tasaista. Olen paljon miettinyt, miten paljon minua on siunattu, kun olen saanut näin hyvän miehen! 🙏😍 Toivon sydämestäni, että lapsenikin löytävät hyvän ja kestävän parisuhteen aikanaan. Uskon, että ihminen pohjimmiltaan haluaa pysyvyyttä. Nykyään on luotu sellainen ilmapiiri, että elämää eletään vain kerran, niin kannattaa vaihtaa ja kokeilla, jos suhde tuntuu väljähtyneeltä ja tylsältä. 🤔 Ymmärrän toki, että on myös todellisia syitä miksi ero on ainut vaihtoehto ja on pakko luovuttaa, mutta nyt en puhu siitä.

    1. Kommenttisi sai minut hyvälle mielelle: ihanaa, että joku vielä uskoo avioliittoon ja pysyvyyteen <3

      Mielestäni pohdit tekstissäsi mukavalla tavalla itsekkyyden ja sitoutumisen dilemmaa. Onko siis oikein lähteä, jos suhde tuntuu väljähtyneeltä tai tylsältä? Onko tärkeämpää elää itselleen, vai pitää kiinni sitoutumisestaan?

      En tiedä olenko väärässä jos ajattelen, että parisuhteeseen kuuluu tylsiä ja väljähtyneitäkin hetkiä? Ei kai mikään parisuhde ole pelkkää hattaraa ja ilotulitusta? Mutta onko se syy lähteä? Mielestäni ei! Näkisin, että parisuhteessa pitäisi aina ensisijaisesti työstää asioita ja vasta tämän jälkeen miettiä lähtemistä? Ja silloinkin – kahden ihmisen välisessä avoimessa keskustelussa.

      Uskon että oven onnellisuuteen avaa se, että näkee ja rekisteröi ympärillään olevaa hyvää. Olipa kauniisti sanottu, kun kerroit että sinua on siunattu hyvällä miehellä <3

      Ihanaa viikonloppua ja kiitos kun kävit kommentoimassa!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *