LUKUSUOSITUS: KUINKA OLLA PIITTAAMATTA P*SKAAKAAN

Valonkantaja

 

Henkisen hyvinvoinnin tueksi löytyy kirjallisuutta hyllyriveittäin. Teosvalikoimasta löytyy yhtä lailla ajatuksia herätteleviä helmiä, kuin kevyeen selailulukemiseen kelpaavaa hömppää. Tänään haluaisin esitellä kirjan, joka on kirjoitettu sellaisella paatoksella, että se ravistelee hereille syvempäänkin tiedostamattomuuden tilaan valahtaneen lukijan. Toisin kuin monet elämäntapaoppaat, tämä kirja ei pyydä sinua "löytämään itseäsi" - päinvastoin! Teos potkaisee virkistävällä tavalla itsekritiikin ja omien arvojen punnitsemisen tielle. Olkaapa hyvät - Mark Manson -  ”Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan”.

 

Mansonin kirjaa on myyty maailmalla yli 2 miljoonaa kappaletta, ja se on käännetty 20 eri kielelle. Kuuntelin itse tämän kirjan ensin äänikirjana, mutta koska se oli äärimmäisen kiinnostava, halusin vielä oman kappaleeni kirjahyllyyn. Uskon ja toivon, että otan se sieltä käteeni vielä monta kertaa. Bongasin kirjan syksyllä myös Amsterdamin lentokentältä myydyimpien kirjojen Top Vitosesta. Mansonin ajatukset tuntuvat nyt juuri uppoavan monenlaiseen lukijakuntaan.

 

Kirjan nimen ei kannata antaa johtaa harhaan: teos ei opeta välinpitämättömyyttä, vaan nimenomaan oikeisiin asioihin keskittymistä! Manson kuvailee itse asiaa näin: ” Se, että ei piittaa paskaakaan, tarkoittaa, että katsoo elämän vaikeimpia ja pelottavimpia haasteita silmästä silmään, eikä jää tuleen makaamaan.” Hieno ajatus! Koska elämää ei voi koskaan hallita, on järkevämpää opetella elämään sen kanssa sopusoinnussa.

 

Kirjassa käsitellään monia elämäntyytyväisyyteen vaikuttavia tekijöitä. Tarkastelun kohteeksi päätyvät mm. onnellisuus, kärsimys, valinnat, epäonnistumiset ja jopa kuolema. Mansonin tapa käsitellä teemoja on virkistävän erilainen kuin perinteisissä elämäntapaoppaissa. Hän kertoo tarinoita omasta elämästään, ja myöntää reilusti olleensa hukassa. Kirja onkin kirjoitettu kaikille, jotka tuntevat olevansa jollain lailla rikkinäisiä, väsyneitä tai muuten vain kadoksissa. Manson sanoo kirjassaan oivaltavasti: "Jos minulta kysytään, älä löydä itseäsi. Äläkä koskaan kuvittele tuntevasti itseäsi. Silloin voi kasvaa ihmisenä ja löytää itsestään uusia puolia".

 

Mansonilla on mielenkiintoisia ajatuksia siitä, miten nykyajan rajattomat mahdollisuudet tuottavat ihmisille tyytymättömyyttä. Olemme ikään kuin menestyksemme uhreja. Samaan aikaan kun vauraus ja vaihtoehdot lisääntyvät, kasvavat myös masennus, ahdistuneisuushäiriöt ja muut mielenterveyden pulmat. Mansonin mukaan ongelma löytyy nimenomaan siitä, ettei enää kykene hahmottamaan mikä elämässä on olennaista? Vapauttava oivallus saattaakin löytyä sitä kautta, että yksinkertaisesti hyväksyy epäonnistuvansa toisinaan, sekä myöntää olevansa keskinkertainen. Ei tarvitse olla ainutlaatuinen, eikä elää extraonnellista elämää. Keskiverto elämä on erittäin ookoo!

 

Mansonin kirjassa kohtaavat mielestäni mukavalla tavalla järjen-, sekä kokemuksen ääni. Manson tietää selkeästi mistä puhuu, kun pyytää kääntämään katseen oman itsen suuntaan, jos elämään alkaa kasaantua vaikeuksia. Hänen mielestään muiden ihmisten tai olosuhteiden syyttelemisen sijaan kannattaa miettiä, voisiko sittenkin itse olla väärässä? Kirja kehottaa monessa yhteydessä rehelliseen vastuunottoon sekä ongelmanratkaisuun. Ja jos ongelma on liian iso ratkaistavaksi kerralla, on hyvä yrittää saada aikaan edes osaratkaisu. Pääasia on, että lähtee liikkeelle ja aloittaa jostain. Manson heittää myös rohkeasti ilmoille ajatuksen siitä, että ongelmien ratkaisemisen kautta saattaa löytyä portti myös onnellisuuden löytymiseen.

 

Manson kirjan kenties keskeisin teema on tiivistetty seuraavasti:  ”Älä piittaa paskaakaan on kiteytys, jonka tarkoitus on auttaa kohtuullistamaan elämälle asetettuja odotuksia ja valitsemaan, mikä on tärkeää ja mikä ei. Tällainen pohdinta johtaa käytännönläheiseksi valaistumiseksi kutsumaani tilaan. Se ei ole mitään epämääräistä hönkäilyä ikuisesta auvosta ja kärsimyksen katoamisesta – käytännönläheinen valaistuminen tarkoittaa oman näkemykseni mukaan sitä, että tulee sinuiksi kärsimyksen ajoittaisen välttämättömyyden kanssa. Hyväksyy sen, että tekipä mitä tahansa, elämään kuuluu aina epäonnistumista, menetyksiä, katumusta, kuolemaakin. Kun tottuu elämässä vastaan tuleviin paskamyrskyihin (ja niitähän riittää), muuttuu tavallaan voittamattomaksi jonkinlaisella henkisellä ruohonjuuritasolla. Kivun voi selättää vain, jos opettelee sietämään sitä.”

 

Vahva lukusuositus tälle!

 

 

 

Kommentit

Kirsi Johanna

Minäkin lueskelin tätä kirjaa hetken, mutta se piti palauttaa kirjastoon ennen kuin ehdin syventyä. Olen ollut pitkään vähän ärsyyntynyt self help -kirjallisuuden viestistä keskittyä omaan napaan niin, ettei millään muulla ole väliä. Itse tällaisena ainakin wannabe-aktivistina harmittaa, jos onnea etsitään omasta napanöyhdästä. Siksi tämä kirja kuulosti ja vaikutti aika raikkaalta. Jos jengi ei koko ajan keskittyisi hankkimaan itselleen täydellisintä olemisen tapaa, ehkä aikaa ja voimavaroja riittäisi myös maailman epäkohtien parantamiseen?

Valonkantaja
Valonkantaja

Hei hae ihmeessä kirja kirjastosta takaisin lukuun! Kaikenlaista opintokirjallisuutta ja self help'piä on tullut itsekin luettua läpi, ja tämä hakkaa kyllä mennen tullen monta muuta opusta! Oon sitä mieltä että meidän ihmisten pitäisi olla paljon armollisempia itseämme ja muitakin kohtaan, eikä edes yrittää tavoitella täydellisyyttä. Oon sanonut aikaisemmin, ja sanon sen uudestaankin: epätäydellinen elämä on erinomaisen hyvä lähtökohta onnellisuudelle!

Wannabe-aktivistisuus on hienoa, hatunnosto sille! Maailma tarvitsee lisää sinunkaltaisia ihmisiä, jotka ajattelevat kollektiivisesti myös muiden hyvinvointia <3

Kiitos kun kävit kommentoimassa!

Jenniiii (Ei varmistettu)

Mulle suositeltiin tätä, koska oon sellanen henkilö, joka piittaa ihan liikaa. Kaikesta. Työkaverien mielipiteistä, Iltalehden kommenttiosiosta, Facebookin keskusteluryhmistä, vaikka mistä. Olen kuunnellut kirjaa ehkä puoliväliin saakka ja mielenkiintoiselta vaikuttaa. Pakko kyllä myöntää, että vaikka self help-kiinnostaa, en juurikaan ole lukenut sitä ennen tätä. Oon niin samaa mieltä siitä, että harva haluaa olla keskiverto ihminen, kun mediassa ovat pinnalla vaan huipputyypit, jotka ovat tehneet vaikka mitä hienoa. Niiden rinnalla oma tavallinen elämä voi vaikuttaa aika tylsältä. Mutta joo, kirjassa on kyllä tosi hyviä pointteja, jotka antaa ajattelemisen aihetta.

Valonkantaja
Valonkantaja

Tsemppiä kuunteluprojektiin! Tämä on sellainen kirja, jonka sanomaa kannattaa varmaan kuunnella vähän kerrallaan - ja sitten pohtia mikä on sellaista joka puhuttelee omaa itseä? Jos et ole ennen lukenut self help'piä, niin osuit sitten kerralla kultasuoneen :) Mansonin tapa kirjoittaa ja pohtia asioita on vähintäänkin mielenkiintoinen ja omintakeinen. Toivotaan, että kun kirja alkaa olla kuunneltu, olet saanut näkökulmaa siihen, mihin elämässä kannattaa satsata <3

Kiitos kun kävit kommentoimassa!

Kommentoi