MUISTETAAN KEHUA MEIDÄN PIENIÄ!

Kevätjuhlan ajankohta on monella lailla vuoden parasta aikaa! Kouluvuosi on saatu päätökseen, luonto on kauneimmillaan ja edessä siintävä kesäloma antaa mahdollisuuden hengähtää edes hetkeksi. Mieli on monella tavalla täynnä kiitollisuutta ja kutkuttavaa odotusta tulevaa kohtaan. Koulun päättymisen aikaan on myös tapana kiittää opettajia, oppilaita sekä vanhempia ja muita koulutyöhön osallistuneita.

Valitettavasti kaikilla kouluvuosi ei kuitenkaan mene ihan nappiin – joku ei selvitä lukukautta edes himaa ripoen ja  toinen jää tyhjän päälle roikkumaan ilman jatko-opiskelupaikkaa. Ei tullut hymytyttö/poika-patsasta eikä stipendiäkään. Muille ilontäyteinen kouluvuoden viimeinen päivä saattaa olla toisille pettymyksiä täynnä. Kovasta yrityksestä huolimatta koulutyö ei ole ehkä kuitenkaan ole kantanut tulosta?

Koska toisisissa kodeissa todistusta saatetaan lukea pettymyksen kyyneleet silmissä, haluan muistuttaa siitä, että kaikissa lapsissa on jotain hyvää! Ja jos haluaa myönteistä kehitystä, positiivisiin hetkiin ja onnistumisiin kannattaa tarttua kaksin käsin. Vaikka kaikki muu olisi mennyt pieleen, niin yleensä löytyy kuitenkin jotain, mistä kiitellä. Muistetaan, että hyvä tuo mukanaan lisää hyvää, ja se vahvistuu, johon kiinnitetään huomiota. Suorituskeskeisessä maailmassa peli on kovaa ja aiheuttaa suorituspaineita myös lapsille. Numeroitakin tärkeämpää on siis antaa lapselle tunne, että hän on tärkeä ja arvokas juuri sellaisena kun hän on!

Eräs opettajani – kokenut psykoterapeutti ja entinen luokanopettaja – kertoi omasta menetelmästään, jota hän käyttää työskennellessään kouluikäisten lasten kanssa. Kun hänet kutsutaan paikalle ratkaisemaan jonkun oppilaan pulmaa, hän avaa ensitöikseen Wilma-järjestelmän ja etsii sieltä kaikkien negatiivisten merkintöjen joukosta yhden positiivisen poikkeaman. Edes yhden asian, joka on mennyt nappiin. Vaikka sen yhden ainoan aamun, jolloin oppilas on tullut kouluun ajoissa. Ja tähän tartutaan. Se on työskentelyn lähtökohtana.

Joskus oman lapsen kiittäminen on kuitenkin todella vaikeaa. Kun asiat menevät huonosti, on nalkuttamisen sijaan vaikea tarttua hyvään. Tässä kohtaa on hyvä muistutella itselleen, että aikuisen odotukset lapsen suoriutumista kohtaan saattavat olla suhteettoman suuria. Meillä vanhemmilla on ikävä taipumus kasata paineita lastemme niskaan. Ja vaikka tuntuisi kuinka vaikealta tarttua hyvään – yritä, koska harjoitus tekee tässäkin mestarin!

Muistathan siis kiitellä lastasi. Kiitä siitä, että hän jaksoi tsempata koko vuoden tai edes osan siitä. Kiitä kaveritaidoista, ihmisarvosta ja tärkeydestä. Ja usko siihen, että uusi syksy tarkoittaa uutta mahdollisuutta. Positiivisella asenteella ja tsempillä kaikki on mahdollista. Toivottomia tapauksia ei olekaan. Haastavia kyllä, mutta mahdottomia ei.

Oheisen linkin takaa löytyy Unicefin ”kympin todistus”. Sellaisen saisi mieluusti printata kaikille lapsille. Ja ideaa saa vapaasti käyttää hyväksi – ehkä sivustolta löytyy jokin pieni ajatus siitä, mistä lasta kannattaa kiitellä. https://www.unicef.fi/kympintodistus/?fbclid=IwAR07I6AP3AC8YNOOOhaa8i7F8aivw8GmXB_7HWGwlUKxxT-kF7HBPsEqyFU

Niin ja pssssst…. vanhemmat! Ihan kivasti meilläkin meni. Ei se niin vaarallista ole, vaikka luokkaretken eväät tai uintivarusteet unohtuivat laittaa lapsen reppuun lukuvuoden aikana. Ne on ne ruuhkavuodet. Sitä sattuu kaikille. Ihan hyvän me vedettiin!

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *