NIILLE, JOILLE EI LÖYTYNYT SIJAA KENENKÄÄN MAJATALOSTA

Joulu on monenlaisten merkitysten juhla. Se mikä on useimmille onnellisuuden ja läheisyyden kuorruttamien lämpimien tunteiden juhlistamista – näyttäytyy toisille ennen kaikkea yksinäisyyden ja kaipauksen hetkinä. Yksinäisyys voi olla valinta – tai sitten ainoa mahdollinen valinta.

Joulu on omiaan herkistämään yhdessäolon ja kaipauksen tunnetta niille, jotka ovat jääneet tai jätetty yksin. Niille, joille ei löytynyt sijaa kenenkään majatalosta. Ihmisille, joiden edestä ovi toisensa jälkeen laitettiin kiinni.

Yksinäisyys voi lyödä Jouluna joskus niin kovaa, että Joulun merkityksiä voi joutua karsimaan kuten koristeita kuusesta. On helpompaa kohdata juhlapäivät, kun antaa niiden soljua arjen lailla ohitse. Kun antaa Joulun muuttua vain päiväksi muiden joukossa. Kun kääntää katseensa pois siitä, minkä haluaisi nähdä ja kokea. Siitä, missä haluaisi olla osallisena – näkyvänä ja hyväksyttynä.

Joulusiivous voi tarkoittaa yksinäiselle myös tunteiden siivoamista sivuun. Niin pitkälle, että ei ole enää niiden ulottuvilla. Koska muistot, jotka ovat pieniä ja hentoja ovat samalla myös äärimmäisen voimakkaita. Jos niille antaa mahdollisuuden, ne tarttuvat lujasti kiinni ja vievät mennessään. Joskus on helpompi katsoa niistä poispäin, eikä päästää sisään valoa.

Valolla on sellainen ominaisuus, että se voi tuoda näkyväksi asioita, jotka haluaisi piilottaa pimeimpään ytimeen. Valaistuminen ei kuitenkaan tapahdu katsomalla valoon, vaan katsomalla pimeyteen. Se mikä on pimeässä, pitää tuoda valon ulottuville. Pieni asia kerrallaan, pieni valonsäde kerrallaan. Vaikka se tuntuisi kivuliaaltakin?

Yksinäisyys voi olla vahvasti läsnä myös hetkillä, jolloin ei ole yksin. Se mikä on poissa, on samaan aikaan vahvasti paikalla. Silloin kun kaipaus on piirretty tarinoiksi ja kuviksi ihoon ja ihon alle. Kun se mitä kaipaa, muistuttaa olostaan muistoissa ja valon pienissä tuikkeissa. Kun jäljellä on enää toivoa; olisitpa vielä täällä?

Joulu kuuluu kuitenkin kaikille – myös yksinäisille ja yksin jätetyille. Niille, jotka nimenomaan haluavat olla yksin. Ja etenkin niille, jotka sydämensä pohjasta toivovat, että ei enää koskaan tarvitsisi olla yksin.

Toivon jokaiselle omannäköistä Hyvän Mielen Joulua. Lämpöä, läheisyyttä ja rakkautta – minne sen ikinä haluaakaan lähettää? Äiti Teresan sanoin: Tärkeintä ei ole mitä teemme, vaan miten paljon rakkautta teoissamme on.

Rauhaisaa Joulun aikaa!

Kommentit (1)
  1. Ihana-ihana kirjoitus ❤️

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *