Ladataan...

Olen potenut jo useamman päivän ajan perinteistä vappuun liittyvää ongelmaa: mitä haluan tehdä? Kutsu on tullut kahtiin eri kotibileisiin, joista toisiin on pieni kävelymatka, ja toiset ovat ihan naapuritalossa. Asumme ihan kivenheiton päässä Turun vappuhulinoista, sillä meiltä kävelee vain pari minuuttia Taidemuseonmäelle, jossa vappuaattona kuullaan perinteinen Ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtajan vappupuhe sekä aina yhtä sykähdyttävä kehotus "Ylioppilaat, lakit päähän!". Hyvänä vaihtoehtona on myös ilmoittaa avokin kaveriporukalle meillä olevan avoimet ovet, jolloin kotona voi rentoutua skumppailemalla mukavasti.

Rehellisesti sanottuna haluaisin ennemminkin hengata kotona hyvän syömisen äärellä ja puuhailla kaikkea normaalia! En jaksaisi millään sitä kaikkea säätämistä, mitä vappuun aina perinteisesti on kuulunut, eikä pari viikkoa jyllännyt flunssa hirveästi paranna fiiliksiä. Vappuun kuuluu aina myös paljon odotuksia hurjan hauskasta juhlinnasta, joten väistämättäkin pettyy. Mieluummin vietän mahtavan skumppailuillan joskus myöhemmin enemmän ex tempore, ja kerään sellaisesta hyvät muistot talteen. Taidan myös karata lapsuudenkodin maisemiin heti vapunpäivänä!

Tunnistan tämän vappuahdistuksen helposti, sillä olen samojen kysymysten äärellä kaikkien suurien juhlimispyhien kynnyksellä. Oli kyseessä sitten vappu, juhannus tai uusivuosi, kysymykset pysyvät samoina: onko se niin paha jos jään kotiin? olenko tylsä? entä jos lähden jonnekin ja haluan kuitenkin kesken illan kotiin? entä jos valitsen illanviettopaikaksi aivan väärän paikan ja väärät ihmiset? miksi kaikki ei vain voi olla niin helppoa kuin silloin vuosia sitten ja mieleistä tekemistä vain löytyy? onko pakko juhlia silloin kuin koko muukin maailma?

Viimeisen parin vuoden aikana olen luovuttanut jo uudenvuoden juhlinnan suhteen, ja juhannuksen olen viettänyt rauhallisesti melkeinpä koko aikuisiän ajan, mutta vappu on ollut se viimeinen vankka linnake. Jopa valmistuttuani ja haalareiden käytöstä luovuttuani olen silti käynyt lakituksessa ja kammennut itseni ainakin yhtiin iltajuhliin, ja nyt olen kauhuissani, kun haluaisin ehkä luopua ainakin siitä iltajuhlaosiosta ja ehkä jopa lakituksesta. Minulle vappujuhlintaan on koko Turussa asumisen ajan kuulunut erottamattomana osana Taidemuseonmäen juhlallisuudet ja lakin päähän painaminen, ja olen jopa vähän kauhuissani sen perinteen mahdollisesta sivuuttamisesta, edes yhden vuoden ajaksi. Ensimmäisenä opiskelijavappunani soitin iloisen hiprakkaisen liikuttuneena äidilleni nähtyäni mäen laelta avautuvan lakkimeren ensimmäistä kertaa elämässäni, ja julistin muuttaneeni Turkuun tämän takia.

Onhan tämä aika säälittävää märehtiä näinkin triviaalia asiaa, mutta itselleni omien perinteiden rikkominen on iso asia. Asiasta tekee itselle vielä vaikeampaa se, että tällaisiin massajuhlintoihin on aikuistumisen alkuvuosina kuulunut hyvin vahvasti hyväksynnän hakeminen ja oman paikan löytäminen sen kaiken massan joukosta. Nyt yhtäkkiä haluankin tehdä jotain muuta kuin olla osa sitä massaa. Hämmentävää.

Mitä sinä aiot tehdä vappuna? Juhlia muun kansan kanssa riehakkaasti? Keskittyä hyvään ruokaan ja juomaan? Skumppailla sivistyneesti? Ottaa vapaaehtoisesti vapun työvuorot? Sulkea silmät juhlilta ja katsoa televisiota kotisohvalla omien herkkujen kera?

 

Kuva: The Variety Show
(Bruka-popparikulho saatu Samsungilta)

Ladataan...

Tämän tiistain päivänpiristys televisiosarjojen saralla on ehdottomasti ollut Orange Is the New Black -sarjan tulevan kolmannen kauden virallisten hahmokuvien julkaiseminen! Oikeasti kuvat taisivat ilmestyä eilen, mutta minä tein niistä havainnon vasta tänään, joten näillä mennään. Kuten sanon täällä blogissa kerta toisensa jälkeen, rrrakastan promokuvia kaikessa värikylläisyydessään ja ihanan photoshopattuina, ja nämä uudet OITNB-kuvat ovat sieltä parhaimmasta päästä ehdottomasti.

Ylempi kuva viittaa enemmänkin tatuointeihin, ja nimenomaan munomahani-tyylisiin perinteisiin tatuointeihin, joissa on nimi ja vähän härpäkettä ympärillä, ja joita todennäköisesti näkee perinteisissä vankilasarjoissa. Alempi kuva tarkentaa kuitenkin kuvan merkityksen katolilaisiin rukouskynttilöihin, joissa on perinteisesti kuvattuna erilaisia pyhimyksiä. See the irony? :) Jokaisella merkittävällä vangilla on oma kynttilänsä, ja alarivistä onkin helppo huomata kolmantena vasemmalla oleva uusi hahmo. Itse sarjassa pyhimyskynttilöitä on nähty ainakin Glorian taustatarinassa, kun hänen pahoinpitelevä miehensä palaa kuoliaaksi vastaavanlaisen kynttilän kaaduttua vahingossa.

Täytyy toivoa, että Netflix markkinoi Orange Is the New Black -sarjan kolmatta kautta näille promokuville uskollisesti, sillä minun sarjahyllyni voisi kaivata selkeästi muutaman kynttilän koristeeksi. Äh, rakastan myös kaikkia hauskoja markkinointitempauksia! :)

 

The Variety Show on osa Netflixin Stream Teamiä

Kuvat: Netflix

Ladataan...

Yhteistyössä Nutisal

Minun lapsuudessani meillä kotona tehtiin usein juhliin riisimurosuklaaherkkuja, jotka kovetettiin muffinssivuoissa jääkaapissa. Nämä olivat kätevä ja kohtuullisen edullinen tapa tehdä iso määrä lapsia iloiseksi kerralla, ja selkeästi niistä on jäänyt hyviä muistoja. Itse en ole tehnyt näitä riisimuroherkkuja kertaakaan itsekseni aikuisiällä, joten helposti 15 vuotta on saattanut vierähtää myös näiden syömisestä. Kun mietin hyvissä ajoin etukäteen taannoisien pääsiäispirskeidemme tarjoamisia, halusin tehdä jotain helppoa ja hyvää muutaman näpertelyvaihtoehdon rinnalle, ja yhtäkkiä keksin tämän lapsuudesta tutun juhlaherkun!

Kun sain Nutisalilta pähkinöitä testiin pari viikkoa sitten, päätin näyttää teillekin tämän nostalgisen herkun päivitetyn version. Rehellisesti sanottuna helpotan tällä postauksella myös huonoa omaatuntoani, sillä lunastan vihdoin jo varmaankin vuoden vanhan lupauksen reseptien jakamisesta täällä blogissa! Ideana oli jo aikaisemmin näyttää helppoja reseptejä hauskoista herkuista, jotka sopivat television ääreen lempisarjojen seurassa mussutettaviksi, mutta ajoituksen puolesta nämä sopivat mahtavasti myös vappurientoihin.

Marian äidin riisisuklaa n. 30 kpl

125 g kookosrasvaa

2,5 dl tomusokeria

1 dl kaakaojauhetta

7 dl riisimuroja

pähkinöitä

1. Sulata kookosrasva kattilassa [sulaa ihan hävyttömän nopeasti ja saa koko asunnon haisemaan myöskin ihan hävyttömältä].

2. Levitä tarjottimelle tai muulle vastaavalle tasaiselle alustalle muffinssivuokia valmiiksi.

3. Siirrä vähän jäähtynyt rasva kulhoon, ja lisää ensin tomusokeri siivilän läpi, puuhaarukalla sekoittaen [nuolijalla kannattaa ottaa reunoille levinneet ainekset käyttöön]. Toista sama kaakaojauheelle [pitää olla leivontakaakaota kaupan jauhohyllystä].

4. Sekoita joukkoon varovaisesti kaikki riisimurot kerralla [nuolija on tässä kätevin].

5. Annostele lusikoiden avulla riisimuroseosta muffinssivuokiin, ja painele päälle pähkinöitä [jaottelussa kannattaa olla suhteellisen nopea, sillä varsinkin tätä suurta määrää tehdessä seos alkaa loppua kohden kovettumaan jo kulhossa; pähkinöitä voi murskata halutessaan jo valmiiksi; minä murskasin omani etukäteen pakastepussissa vitamiinipurkilla pöytää vasten paukutellen; pähkinät kannattaa oikeasti painaa kevyesti kiinni seokseen vuoissa, sillä muuten ne helposti rapisevat pois].

6. Nosta jääkaappiin kovettumaan.

Nämä riisimuroherkut muodostuivat meidän pääsiäispirskeidemme kannalta erittäin toimivaksi ratkaisuksi! Tein ne etukäteen juhlapäivän aamuna, ja niitä oli helppo lisätä pöytään jääkaapista säilytysrasiasta. Nopean kovettumisen jälkeen näitä pystyy helposti pinoamaan myös päällekkäin, vaikkakaan mitään rasiaa ei kannata ahtaa liian täyteen, sillä rikkihän tällaiset riisimuroherkut menevät paineen alla aika helposti. Myös pirskeiden jälkeisenä aamuna nämä menivät kaupaksi kaikille muille paitsi kaikista eniten kärsineille juhlijoille (lue: avokki), ja siinä varmasti vaikutti suolaisten pähkinöiden vaikutus. Perinteiseen reseptiinhän eivät nuo pähkinät kuulu, mutta halusin itse tasapainottaa makeutta pienellä suolaisuudella, ja tähän mallireseptiin valitsin Nutisalin Enjoy Mixin, joka sisältää kevyesti suolattuja kuivapaahdettuja pähkinöitä. Makean tosiystäville voisin kuvitella riisimuroherkkujen päällä toimivan esimerkiksi minivaahtokarkkien, ja melkeinpä mitä vaan voi kokeilla rocky road -henkisesti!

Avokilta sain kuulla tämän mallireseptisetin tehtyäni, että näitä on välillä hiukan hankala syödä, joten sovimme, että seuraavalla kerralla teen riisimuroherkkuja minimuffinssivuokiin. Tämäkin riippuu paljon syöjästä, eikä sisäsiisteissä aikuisjuhlissa välttämättä toimi sama ruoan fyysinen muoto kuin lastenjuhlissa. Meinasin tämän postauksen kuvia varten tehdä myös yhden jättimäisen riisimuroherkun amerikanmuffinssivuokaan, ja sen olisinkin ilmeisesti sitten saanut mussutella ihan rauhassa!

Resepti on helppo tehdä myös puoliksi, ja tähän hauskaan puuhasteluun on helppoa ottaa mukaan myös lapset tai muu leivonnassa kokemattomampi osapuoli. Vappupöytään nämä herkut sopivat erityisen hyvin, sekä aattona että vappupäivänä, ja ne voi tehdä erinomaisesti jääkaappiin valmiiksi jo vaikka aatonaattona! Minä suuntaan vapunpäivän iltana todennäköisesti lapsuudenkodin maisemiin, ja ajattelin kenties vieväni lapsuuden herkkuja tuliaisiksi!

Muista: jos minä osaan, sinä osaat myös! :)

 

Kuvat: The Variety Show

Pages