Häät holvikaton alla

Varpain jaloin

 

Ensimmäisiä kysymyksiä hääjärjestelyiden osalta oli juhlatila. Lyhyen pohdiskelun jälkeen päädyimme siihen tulokseen, että haluamme pitää häämme kotikaupungissamme Helsingissä. Keskustelussa vilahti mahdollisuus juhlia myös Lappeenrannassa, mistä mieheni on kotoisin ja missä hänen isällään on suuri kaunis talo Saimaan rannalla. Muta päädyimme kuitenkin Helsinkiin sen helppouden vuoksi. Ensinnäkin asumme täällä, toisekseen suurin osa ystävistämmekin asuu täällä, kolmanneksi on helpompi hoitaa hääjärjestelyjä kaupungissa, jonka molemmat tuntevat ja jossa juhliessa meidän ei tarvitse pohtia vieraiden majoitusjärjestelyitä, välimatkoja tai mahdollisuuksia tavata palveluntarjoajia tarvittaessa henkilökohtaisesti järjestelyjen aikana.

 

 

Lähdimme etsimään netistä juhlatilaa, johon mahtuisi noin 50-150 henkeä ja joka sykähdyttäisi meitä jollakin tapaa ja ennen kaikkea tuntuisi oikealta. Tilan kustannukset ei kuitenkaan saisi olla liian korkeat. Sinne pitäisi olla hyvät kulkuyhteydet ja sen täytyisi olla helposti saavutettavissa myös niille vieraille, jotka saapuvat Helsingin ulkopuolelta. Lisäksi kaipasimme tilalta jotain erityistä, jotain mikä nostaisi sen arjen yläpuolelle ja tekisi meille juhlavan olon. Näillä hakukriteereillä löytyi tietenkin valtava määrä juhlatiloja. Lähdimme rohkeasti selaamaan hakutuloksia ja karsimaan armotta toiveitamme vastaamattomat tilat pois. Yritimme selkeyttää hakukriteerejämme keskustelemalla siitä mikä olisi paras mahdollinen tila, mutta tyylillemme uskollisina pääädyimme pohdinnoissa niin raskaisiin ylilyönteihin, ettei keskustelusta tullut nauramiselta mitään.

 

 

Lopulta päädyimme tutkimaan juhlatiloja Suomenlinnasta. Ensimmäistä kertaa alkoi tuntua siltä, että olimme lähellä etsimäämme. Jo joulukuussa 2015 saimme henkilökohtaisen esittelykierroksen Pirunkirkon juhlatilassa joulun välipäivinä. Etukäteen nauroimme, että mustan joulukuun rännässä ja tuiskussa näkisimme tilan mahdollisimman kurjassa valossa, emmekä varmasti ihastuisi turhaan. Tutustumispäivä valkenikin upean lumisena, ilma oli raikan ja taivas vaaleanpunainen ja lähes pilvetön. Suomenlinnan puihin oli jäätynyt kuuraa ja lautasta astuessa tuntui kuin olisimme kävelleen satumaisemaan. Tila vastasi odotuksiamme ja hintakin oli kohdallaan.

 

 

Tiesimme nyt missä halusimme juhlia, ja kuin samasta suusta totesimme, että kesähäitä meille ei sitten tule. Haaveenamme oli helmikuiset lumiset häät. Mutta teatterialalla viikonloppuvapaiden saaminen on hyvin vaikeaa ja koska suuri osa vieraista ja kaasot ja bestmanit työskentelevät myös tällä alalla päädyimme pääsiäislauantaihin, joka perinteisesti on ollut teattereissa vapaapäivä. Pidempää pohdiskelua emme hääpäivän suhteen tehneet, sillä tilan löydettyämme halusimme varata sen mahdollisimman pian. Teimmekin ennakkovarauksen jo samana iltana, kun palasimme kaupungilta kotiin.

 

 

Pirunkirkossa on kaunis puinen vanha lattia, holvikatot ja sopivan rouhea mutta romanttinen tunnelma. Pidämme myös kovasti siitä miten lauttamatka Suomenlinnaan tuo tunnun matkustamisesta, irtautumisesta kaupungin sykkeestä. Ja kuitenkin Suomenlinnan puolella lauttarannasta on vain lyhyt kävelymatka juhlatilaan. Pöydät saamme järjestettyä niin, ettei niitä tarvitse siirtää tanssin alkaessa. Juhlatilassa on myös kolme kabinettia, joista suurimmassa suoritetaan seremoniallinen vihkiminen ja yhteen kabinettiin perustamme leikkihuoneen lapsivieraita varten. Pieni kabinetti saanee toimia pukuhuoneena häseurueelle.

 

 

Nyt, un juhlaan on enää 14 viikkoa, tuntuu silti kuin tuo yli vuosi sitten tehty vierailu olisi tapahtunut vain muutamaa kuukautta sitten. Aika todella lentää kuin siivillä! Pian pääsemme jo juhlimaan. Tätä morsianta alkaa jo hieman jännittää, mutta vain hyvällä tavalla!

 

Kuvat täältä.

Kommentoi