Varpain jaloin sai pikkusiskon!

Syksyllä kirjoittaminen takkusi ja Varpain jaloin alkoi tuntua ahtaalta. Koska omat ajatukset alkoi kiertää kehää, kysyin neuvoa minua fiksummilta. Minulle ehdotettiin uuden omaan erityisalaani liittyvän blogin, eli kulttuuriblogin, perustamista. Ideoita alkoi sinkoilla päässäni ja pian paperille (kyllä käytän aina tärkeinä pitämiäni asioita pohtiessa paperia ja kynää) alkoi syntyä uuden kulttuuriblogin raamit.

Idean kehiteltyäni olin yhteydessä useampaan eri luotetavana pitämääni tahoon ja noukin heiltä saamani vinkit ylös ja muokkasin ideaa vielä uudelleen. Käsissäni oli uusi projekti, uusi blogi, joka yhdistäisi ammattiosaamiseni rakkaaseen harrastukseeni. Koska oli jouluun asti hyvin kiireinen töissä, päätin siirtää uuden blogin aloittamisen alkuvuoteen. Eilen Varpain jaloin kultturelli pikkusisar Miten ihanaa näki päivänvalon tervetulotoivotuksen ja esittelyn merkeissä. Tänään Miten ihanaa aloitti toimintansa ensimmäisellä aihealueeseen liittyvällä postauksella. Ainakin näin aluksi Miten ihanaa päivittyy yhdellä postauksella viikossa aina maanantaisin.

Miten ihanaa -blogissa kirjoitan taiteesta ja kulttuurista. Suurin rakkauteni ja ammattitaustani on näyttämötaiteissa (teatteri, ooppera, sirkus, tanssi), joten mielläni kirjoitan näistä. Lisäksi kirjoitan myös kirjallisuudesta, musiikista ja kuvataiteesta sekä museoista. Kritiikkejä tai arvosteluita ei blogissa tulla näkemään, mutta taiteesta voi kirjoittaa niin monella muullakin tavalla, ettei siitä ole huolta. Kirjoitusten painotus on kokemuksissa ja pohdinnoissa. Tulevaisuudessa tarkoitukseni on kirjoittaa fiilistelyjen lisäksi myös asiantuntijatekstejä. Toiveeni on, että Miten ihanaassa tullaan lukemaan tulevaisuudessa mahdollisesti myös kiinnostavien vieraskynien kirjoittamia tekstejä taiteen ja kulttuurin saralta. Otan mielelläni vastaan postausideoita ja -toiveita! Sen mistä en tiedä, lupaan ottaa selvää.

Olen hurjan innoissani tästä uudesta vielä pienokaisesta blogista. Innostuksen myötä myös Varpain jaloin -takki on tuntunut taas istuvan paremmin niskaani. Kuten sanottu, Miten ihanaa on Varpain jaloin pikkusisko, eli Varpain jaloin jatkaa toimintaansa ennestään tuttuun tapaan. Toivon tapaavani teitä jatkossa myös Miten ihanaa puolella!

Kulttuuri Kirjat Musiikki Teatteri

Viikko kanssani: Lauantai

Viikko kanssani -sarjassa jaan kanssanne kokonaisen viikon elämästäni jaettuna seitsemälle kuukaudelle. Aloitin syyskuun ensimmäisellä maanantailla ja siitä olen jatkanut aina seuraavaan kuukauteen ja seuraavaan viikonpäivään. Nyt on vuorossa helmikuun ensimmäinen lauantai.

8:35 Herään, kun kuopus hyppää päälleni. Halimme hetken ennen kuin pojalla on taas kiire omiin leikkeihin. Jään vielä torkkumaan ja pötköttelemään mieheni viereen, sillä tiedän valvovani illalla myöhään juhlissa.

9:20 Nousemme ylös. Mies lähtee ostamaan aamiaistarpeita ja minä teen pienen aamuveryttelyn: aurinkotervehdyksiä ja venyttelyä. Menen herättämään esikoista, mutta hän onkin omassa huoneessaan jo hereillä ja pukeissa.

9:55 Istumme koko perhe nauttimaan aamiaista: hedelmiä, tomaattia ja avokadoa, rieskaa ja croissantteja, omatekoista suklaamantelilevitettä ja tuorepuristettua appelsiinimehua. Lasten noustessa pöydästä leikkeihinsä, jäämme mieheni kanssa yhä lukemaan päivän lehtiä.

11:20 Alamme puuhata lähtöä kuopuksen kanteletunnille. Sovimme, että mies vie pojan ja minä hoidan lounaan valmistamisen. Käyn suihkussa ja valmistaudun lähtemään ulos, mutta jumitun lukemaan vielä Humisevan harjun arvosteluita, niitä joita en lukenut jo eilen. Tuntuu, että niistä kaikista puuttuu jotain olennaista esityksestä. Päätän, että minun täytyy vielä kirjoittaa esityksestä, vaikka kieltäydynkin kirjoittamasta arvosteluja. Onneksi teatterista ja kokemuksista voi kirjoittaa niin monella eri tavalla!

12:30 Lähden kirjastoon. Palautan vanhat lainat ja noudan muutaman varaamani teoksen lähikirjastostamme Oodista. Haen postitalosta paketin ja menen ruokakauppaan. Kesken ostosten keräämisen tulee palohälytys ja joudun jättämään korini ja postumaan rakennuksesta. Suuntaan viereiseen kauppaan tekemään ostokseni.

14:30 Istumme syömään. Valmistin lämmintä perunasalaattia, mikä maistuu hyvin koko perheelle. Esikoinen on akrobatiatunnilla, joten syömme kolmisin. Kuopus intoilee peleistä (koska sai luvan pelata pleikkarilla ruoan jälkeen), minä mietin jo illan juhliin valmistautumista ja mies pohtii jo illan näytöstä. Ruoan jälkeen juttelen miehen kanssa samalla kun laitan itseäni juhlakuntoon.

16:05 Lähden ystävämme luo Gastijuhliin. Gastijuhla on erään purjeveneen kapteenien ja miehistön talvikautta piristämään syntynyt, vuosittain järjestettävä, upea purjehdusteemainen, äärimmäisen juhlallinen ja itsetarkoituksellisen muodollinen perinnejuhla. Toivottavaa on juhlapukeutuminen kunniamerkein, kiusallinen pönötys ja kaikin puolin juhlallinen toiminta. Juhla alkaa toisen kapteenimme kotona maljainnostolla.

~18:00 Siirrymme salaiseen, vuosittain vaihtuvaan juhlalokaatioon, jossa juhlimme ruokaillen ja maljoja nostellen. Myös gastiadin kunniamerkit ja palkinnot jaetaan täällä. Hyvään käytökseen kuuluu myös puheita, lauluja ja laulullisia perinteitä. Toista kapteeniamme (aivan eri tilanteessa ja paikassa lausutuin sanoin) lainaten: ”Tämä on tavattoman paljon sivistyneempää, kuin miltä se saattaa vaikuttaa.”

~23:00 Mieheni liittyy juhlivaan joukkoon töistä päästyään. Gastit ja kapteenit ottavat hänet vastaan pitkin, raikuvan riemukkain aplodein.

00:00 Juhla jatkuu vielä drinkkien merkeissä ja sen jälkeen toisen kapteenimme kotona. Kotiin saavumme myöhään, vasta sunnuntain puolella. Herätämme lastenhoitajan sohvalta, kyselemme illan kuulumiset ja menemme nukkumaan lastenhoitajan lähdettyä.

Lue myös:

Maanantai

Tiistai

Keskiviikko

Torstai

Perjantai

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Tapahtumat ja juhlat