Parasta parisuhdeaikaa

Varpain jaloin

Lokakuun alussa Lilyssä puhuttiin parisuhteesta. Karoliina kirjoitti etäsuhteesta ja Julia "keskusteluista". Näitä tekstejä lukiessa aloin pohtimaan omaa parisuhdettani ja sitä millä tavalla ollaan kasvettu yhteen. Mikä tekee meistä me?

Kun tavattiin miehen kanssa oli mies lähdössä kesäksi kiertämään Eurooppaa ja minä kesätöihin Savonlinnaan. Tilanne ei oikeastaan ollut lainkaan otollinen tapaamiselle. Olin tehnyt kuukausitolkulla eroa entisestä poikaystävästäni ja mies oli valmistautunut sinkun seikkailureissuun. Tarina on pitkä, mutta lopputulos oli se, että mies lähti kolmansilta treffeiltä suoraan lentokentälle ja minä parin päivän päästä Savonlinnaan. Kuukauden päästä koputteli tuo sama mies oveani Savonlinnassa. Nyt reilut 6 vuotta myöhemmin meillä on sormukset sormessa ja yhteinen rakkauslapsi.

Häissä usein puhutaan ihanasti hääparin rakkaudesta. Jostain syystä meidän häissä meitä verrattiin lähinnä luonnonvoimiin. Pienen pohdinnan ja asialle nauramisen jälkeen totesimme miehen kanssa, että emme taida juurikaan söpöillä muiden läsnäollessa. Emme myöskään jaa söpöilykuvia somessa tai kirjoittele julkisia rakkaudentunnustuksia muiden nähtäville. Meidän herkät hetket on varattu vain meille kahdelle. Emme edes halua tuijotella toistemme silmiin sosiaalisissa tilanteissa, mielummin me sitten lähdemme kotiin tuijottelemaan jos siltä tuntuu. Osaamme myös viestiä toisillemme hyvin pienin elein, niin että se ei näy koko seurueelle.

Nykyisin arki on aikamoista pyöritystä ja näemme toisiamme arjessa hyvin vähän. Mies tekee kaksiosaista työpäivää ja minä teen työni toimistoaikaan ja olen illat kotona lasten kanssa. Aamulla, kun kuopus herää (liian) varhain meistä toinen nousee ja toinen jää vielä hetkeksi nukkumaan. Mikäli mies nousee ensin, menee hän vielä vuoteseen minun noustuani. Aamulla minä painelen töihin omia aikojani ja mies vie kuopuksen päiväkotiin ennen kuin tulee teatterill eharjoituksiin. Vaikka työskentelemme samassa talossa, emme välttämättä nää työpäivän aikana kertaakaan. Minä teen töitä toimistossa tai juoksentelen tapaamisissa talon ulkopuolella ja mies on kiinni harjoituksissa. Kun minä tulen kotiin on mies jo hakenut kuopuksen päiväkodista ja tehnyt ruoan. Istumme koko perhe yhdessä syömään, minkä jälkeen mies pyyhältääkin jo takaisin teatterille iltaharjoitukseen tai näytökseen. Joskus odotan häntä kotona hereillä, jotta voimme jutella hetken hänen syödessään iltapalaa, joskus olen jo nukkumassa hänen tullessaan kotiin. Pääsemme viettämään aikaa yhdessä sunnuntaisin, kun kumpikaan ei työskentele.

Arjen keskeltä varastamme toisinaan pieniä hetkiä toisillemme: sovimme yhteisen lounaan tai mies käy pyörähtämässä työhuoneessani ennen kuin lähtee harjoituksista kotiin. Tämä ei kuitenkaan riitä pitämään parisuhdetta hyvinvoivana pidemmän päälle, vaan kaipaamme myös niitä hetkiä, kun saamme olla yhdessä vain me kaksi. Olemmekin jo puolentoista vuoden ajan pitäneet huolta siitä, että pääsemme kerran kuussa treffeille ilman lapsia. Joskus treffit tarkoittaa illallista näytöksen jälkeen, joskus yhteistä retkeä taidemuseoon ja erityisemmissä tapauksissa jopa koko päivän tai koko viikonlopun mittaista haahuilua yhdessä. Yhteiset treffit kerran kuussa on asia, josta emme luovu.

Ruuhkavuosien kiireet on opettaneet meidät nauttimaan niistä pienistä hetkistä kun saamme olla yhdessä. Automatkat on osoittautuneet todelliseksi laatuajaksi. Ajaessa mitkään laitteet tai mediat eivät pääse häiritsemään yhdessäoloa (mies ajaa ja minä voin pahoin jos luen tai sometan autossa). Etenkin pitkillä automatkoilla on aikaa jutella kaikesta maan ja taivaan välillä tai kuunnella yhdessä musiikkia. Näiden häiriöttömien keskustelujen ja musiikkifiilistelyjen aikana aina muistaa ne asiat, mihin toisessa on alunperinkin rakastunut, kun arjen vaatimukset ja aikataulut eivät ole häiritsemässä vuorovaikutusta.

Pienet muistutukset siitä mihin toisessa on rakastunut pitävät meidät yhdessä myös silloin, kun arki jyrää päälle ja väsyttää. Aina ei tarvita suuria romanttisia eleitä, vaan joskus pieni rauhallinen hetki pyörityksen keskellä on parasta mitä voi tapahtua. Loppujen lopuksi lempi paikkani maailmassa on oman rakkaan sylissä.

 

 

Kuva lainattu Pinterestistä ja linkki vie tänne.

Kommentoi