Ladataan...
VEERA MARIA

Minulla on aina ollut melko vahva oma sisäinen ääni. Sellainen, joka tietää melkein heti, mikä on sydämen mielestä oikein. Tähän tuo haastetta se, että olen miellyttäjä tyyppinen ihminen. Usein ensimmäinen ajatus voi olla, että ”ei”. Jotenkin tiedän asian olevan minulle väärä. Sitten kuitenkin alan kyselemään muiden mielipidettä ja kuulen vaikka kuinka monta järkipuolen selitystä asialle. Salaa toivon, että joku olisi sen sydämen äänen puolella. Järjen ääniä löytyy monta. Silti jotenkin päätös tuntuu väärältä. Lopulta päädyn valitsemaan sen järjellä tehdyn ratkaisun. Menen siitä, mistä aita on matalin. Lisään vielä sellaisen asian soppaan, että alan miettiä ”mutta jos kadunkin valintaa, jos sanonkin ei”. Sitten on taas paljon asioita, joita olen tehnyt hetkessä enempää miettimättä ja vain suoraan sitä, mikä on sydämestä. Silloin olo on ollut vapautunut. Ne asiat myös ovat tuntuneet hyvältä. Ja arvaatte varmaan, että ne ovat olleet myös niitä, jotka ovat toimeen minulle parhaiten. Eikä niissä ole aluksi ollut edes mitään järkeä ja ehkä muut ovat ihmetelleet ja kummastelleet. :D Mutta niistä on sitten poikinut aivan mielettömiä juttuja. Miksi se on niin vaikeaa kuunnella sitä omaa ääntä? Miksi on vaikeaa kieltäytyä? Mikä siinä pelottaa? Ja mistä edes tietää onko se ääni sydämestä vai pelkoa? 

Usein ensimmäinen tunne sielä sydämessä on minulle oikea. Siitä menee 20 sekuntia ja järki alkaa sitten höpöttää siihen päälle jotain. Alkaa etsiä helppoa tietä ja värittää koko kuvaa. Pitäisikö vaan siis ryhtyä tekemään jokainen päätös heti siinä 20 sekunnin sisällä? Poistaa kaikki muut osapuolet, raha-ajatukset, yleinen mielipide ja muiden miellyttäminen ja keskittyä raa’asti tekemään oma ratkaisu. Tekisinkö tätä asiaa ilman näitä kaikkia järkipuolen juttuja? Jos en saisi tästä penniäkään enkä saisi päätöksellä miellettyä muutakun itseäni, tekisinkö sen? Joskus on toki hyvä edetä pienin askelin kohti unelmaa, mutta jos joku tuntuu väärältä, onko se järkevä polku? Jos ei saa tehdä aidosti juuri niin, kuin itse sen tekisi. Jos tuntuu, että on kuin sidottu? Vaikeita juttuja. Vai onko?

Menetkö sinä aina sydämen äänen mukaan ja mistä erotat, onko se pelko vai sydän, joka puhuu? 

 

Ladataan...
VEERA MARIA

1. Jooga, opintojen syventäminen, yhteisöllisyys, filosofia ja laajemman ymmärtämisen etsiminen. Paljon paljon muuta. Näitä lähden ammentamaan syksyllä. Odotan innolla alkavia opintoja. <3 Lisäksi voitin liput joogafestival tapahtumaan, joten kaikkea kivaa joogan saralla luvassa. Lisäksi olen haastanut itseni kuvaamaan ohjattuja joogavideoita, joita voi nähdä igtvssä sekä YouTubessa Veera Maria jooga -kanavalla.

2. Macrame, makramee. Näiden kauniiden käsitöiden ihastelu. Olen päässyt näkemään, kuinka @elnasdesign luo näitä kauniita ja yksilöllisiä töitä. On ollut ilo seurata, kuinka jokainen työ tehdään sydämellä tilaajaa ja tarinaa niiden taustalla ajatellen. En ole itse kovin lahjakas tekemään käsitöitä, joten olen hämmästellyt isosiskoni Elinan taitoa luoda jotain niin kaunista. Sain lahjaksi joogamatolle kantopussin, joka on ehkä kaunein mitä olen ikinä kantanut mukanani. On mahtava kantaa ylpeydellä suomalaista käsityötä ja ihanaa nähdä lahjakkaita ihmisiä työssään. Kuinka se rakkaus tekemiseen näkyy ja huokuu. Elinan töitä voi ihastella instagramissa ja Facebookissa. @elnasdesign. 

3. Positiivinen psykologia ja aiheet sen ympärillä. Tämä aihe on kiinnostanut jo pitkään. Syksyllä pääsen vihdoin kurkistamaan syvemmin aiheeseen. Kiitos ihanan Joyllan, pääsen osallistumaan: Kohti kukoistavaa elämää-verkkokurssille <3 Kurssilla keskitytään tuomaan tietoa ja taitoa merkitykselliseen ja kukoistavaan elämään. Valmennus pohjautuu positiiviseen psykologiaan ja kukoistuksen kehykseen, jonka osa-alueet ovat: myönteisyys, uppoutuminen, ihmissuhteet, merkitys, aikaansaaminen ja elinvoimaisuus. Odotan hyvin innolla näitä opintoja ja ajattelen, että tämä on jotenkin niin sellainen asia, jonka koen omaksi. Kerron varmasti lisää myöhemmin. On ollut mukava seurata @joyllafi  meininkiä esimerkiksi instagramissa. Sieltä huokuu rakkaus ja ilo tekemiseen. Onko muita kurssille osallistuvia? :) 

4. Luonto. Jotenkin kaipuu luonnon pariin on ollut tänä syksynä suuri. Olen aina mahdollisuuden tullen joogannut myös ulkona. Siellä on jotenkin herkempi olla ja sydän sekä mieli avoin.

Miltä näyttää sinun syksysi? <3 Kaikkea ihanaa tähän viikkoon, olet huippu <3

Ladataan...
VEERA MARIA

Millainen muisti sinulla on? Miten aistit maailmaa? Mitä sinulle jää tapahtumista ja asioista mieleen? Oletko super herkkä vaistoamaan tunnetiloja ja arvioit ehkä jatkuvasti ihmisten kasvojen ilmeitä ja peilaat niitä itseesi. -Onko tuo ilme sitä, ja kertooko tätä. Vai huomaatko tilanteesta ihmisten tyylin ja pukeutumisen tai kauniit yksityiskohdat talossa.  Vai analysoitko äänensävyjä ja muodostat niillä omia muistikuvia, omia ajatuksia tapahtumien kulusta. Yksi tilanne saa monta erilaista näkökulmaa, aina riippuen ihmisestä. Monta mielipidettä, monta kokijaa. Mitkä asiat muistamme ja ajattelemme ovat yksilöllisiä. Se mitä aivomme rekisteröivät tärkeäksi on se, mitä me tiedostomattomasti ja ehkä myös tiedostaen keräämme varastoon tulevaisuutta varten. Joku voi sanoa esimerkiksi minusta, että tiedän paljon ”nippelitietoa” ja erikoisia faktoja. Ehkä aivoni keräävät niitä sen toivossa, että niillä voisi olla ”viihdearvoa”, eli niitä kertoessani saan ehkä ihmisille jotain hassua kerrottavaa. Miksi aivoni ajattelevat, että ihmiset pitävät hassuista faktoista? Ehkä itse pidän niistä. Mutta minä en ole maailma. Enkä minä ole muut. Eikä muut ole minä. 

Tämän kuukauden aikana olen paljon pohdiskellut omaa näkökantaa asioihin. Olen myös koittanut kuvitella ja etsiä oikeaa tyyliä tehdä ja luoda uutta. Mutta kuitenkin tuskastellut sen tosiasian kanssa, että en pysty ikinä pääsemään täysin sellaiseen toteutukseen asiassa, jotta jokainen saisi siitä kaikki. Jotta se olisi jokaiselle oikea. Miten kertoa tarpeeksi ja olla kertomatta liikaa. Miten puhua niin, että saan asian tarkoituksen ymmärrettävästi kerrottua. Miten tiedän, onko tämä asia kiinnostava toisen mielestä. Miten pysyä mukana, kuitenkaan kadottamatta omaa ääntään. Omaa juttua. Miten oppia aidosti se taito, ettei vaan miellytä ja myötäile, vaan olla rohkeasti aidosti silti omalla tiellä. Miten oppia siihen, että toisen mielipide ei ole totuus. Sen ei tarvitse heti ohjailla. Se on vaan mielipide. Kuten minulla on myös omani. Kuka sen sitten punnitsee, mikä on oikea?  Minun aivoni sanovat tätä ja sinun tätä. Minä näen maailmaa näin ja sinä nuin. Miten sitten selvitä voittajana kaikesta?

Yksi asia, jonka tässä kaiken pohdiskelun ja tuskailun lomassa olen oppinut. Totuus on olla oma itsensä. Olla se kuka on ja luottaa elämään. Oikeastaan, kun on avoin ja se kuka aidosti on, silloin tapahtuu se taika. Silloin ehkä lähtee sellainen paineiden verho, joka tuntuu raskaalta. Joka estää asioita tapahtumasta. Kun olen vain se kuka olen, aidosti ja oma itseni, silloin löydän kodin mistä vain. Silloin olen aina oikein, sillä kukaan muu ei ole minä. Ja oikeastaan olen myös ymmärtänyt jälleen sen, että elämä ei ole kilpailu eikä täällä ole voittajia ja häviäjiä. En pysty ikinä miellyttämään jokaista ihmistä. Mielipiteiden ja neuvojen määrä on aina monilukuinen. On vain pysähdyttävä etsimään kaiken sen puheen, muiden mielipiteiden ja odotusten, lainatun tiedon ja oletusten keskeltä se oma ääni. Se voi kadota ja hukkua. Löytää se oma puhdas ääni ja kuunnella sitä. Sillä on merkitystä. 

Ehkä hyvin sekava kirjoitus, mutta minulle selkeä. Hassua myös ajatella, että mitä ikinä kirjoitankaan, luo kuitenkin lukija aina omat johtopäätökset ja merkitykset asioille. Oikeastaan en voi kirjoittamalla, tai elämässä muutenkaan ikinä pystyä siihen, että tulkitsisin asioita sellaisella merkityksellä, kielellä tai tavalla, että sen ymmärtäisi jokainen samoin kuin minä. Sillä jokainen on yksilö, joka peilaa ajatuksia omaan totuuteen ja olemiseen. 

siksi onkin hyvä olla armollinen itselleen ja muille. Ymmärtää ja hyväksyä. Jokainen on oikea omalla tavallaan. Minäkin ja sinä. <3

 ”Olla oma itsesi maailmassa, joka yrittää jatkuvasti tehdä sinusta jotakin muuta, on suurin mahdollinen saavutus.”

— Ralph Waldo Emerson

Pages