Ladataan...
Viherpiiperö

Sitruuna on ihanan pirtsakka hedelmä, jota voi käyttää monella tapaa.  Meillä sitruunaa käytetään pääsääntöisesti vihreiden kasvisten kuten keitetyn parsakaalin ja keitettyjen papujen maustamisessa yhdessä valkosipulin sekä oliiviöljyn kera. Näitä italialaisia herkkuja syödään antipastina melko usein. Välillä saatan hieroa karheita käsiäni sitrunaalla siinä toivossa, että niistä tulisi pehmeämmät. Joskus saatan heittää sitruunan kuoret myös tiskiveden sekaan tehden lasista hieman kirkkaammat.

Jokin aika sitten sain sukulaiseni luona Italiassa maistaa luomusitruunoita, joita kasvaa heidän puutarhassaan. Sitruunat olivat aivan ihania - maku oli pehmeämpi ja makeampi kuin kaupasta ostetun sitruunan maku. Niitä olisi voinut imeskellä mielin määrin. Tuoksu oli myös voimakas ja erittäin aromikas. Vierailullani, sitruunapuiden oksat suorastaan nuokkuivat täynnä raakoja sitruunoita. Niitä teki mieli mennä hypistelemään.

 

 

Nämä luomusitruunat saavat vielä hieman odottaa poimimista.

 

 

Sitruunan kasvatus

Sukulaiseni kertoi, että heillä sitruunapuut tuottavat neljä satoa vuodessa. Sadon jälkeen, puut pitävät pienen tauon kunnes ne alkavat taas tekemään kukkia. He lannoittavat puita kuivatuilla lupiinin siemenillä, jotka murskataan puun juurelle. Ja tietenkin kastellaan. Puut viihtyvät suoajaisalla ja aurinkoisella paikalla, mutta liialliselta paahteelta ne pitää suojata. Myös talvella he suojaavat puut kevyellä harsolla, ettei kylmyys tee tuhoja. Sukulaiseni puut olivat olleet noin 2-vuotiaita, kun ne oli ostettu kaupasta. Maahan istuttamisen jälkeen ensimmäinen sato tuli noin kolmen vuoden päästä.

 

Makua ruokiin ja jälkiruokiin

Italiassa sitruunaa käytetään paljon ruoanlaitossa ja leivonnaisissa. Esimerkiksi jälkiruokiin raastetaan monesti sitruunan kuorta, joka antaa raikkaan maun. Itse löysin joskus ohjeen, jossa sitruunan kuorta lisättiin jäätelön joukkoon ja se oli muuten hyvää! Sitruunanmehulla voidaan kypsyttää raaka-aineita kuten kalaa. Sukulaiseni valmisti esimerkiksi tuoreita anjoviksia, joiden joukkoon lisättiin sitruunanmehua ja suolaa. Kalat olivat tässä seoksessa kunnes kala oli muuttunut valkoiseksi eli kypsäksi. Kalaa säilytettiin jääkaapissa noin päivän verran.  Kun kala oli kypsää, maustettiin se valkosipulilla, tuoreella chilillä, oreganolla, oliiviöljyllä ja ripauksella persiljaa. Tätä ohjetta voisi kokeilla soveltaa esimerkiksi silakoihin tai muikkuihin. Sukulaiseni paistoi myös kananfileitä, jotka maustoi vain suolalla, mustapippurilla ja lopuksi sitruunanmehulla. Kanafileiden kaverina toimii hyvin itse tehty pesto ja tietenkin kuviopasta. Tämä herkku onkin usein meidän arkiruokaa, koska sitä on nopea ja helppo tehdä. Ruoanvalmistukseen menee n. 20 - 30 min. Annoksen kruunaa keitetty parsakaali.

Sitruunoista sukulaiseni tekevät myös herkullista sitruunalikööriä eli Limoncelloa, joka oli parempaa kuin kaupan. Yllätyin miten pehmeältä itse tehty Limoncello maistui. Myös pieni loraus Limoncelloa espresson joukkoon antoi kivan raikkaan vivahteen kahviin. Limoncelloa voisi kokeilla tehdä vaikka itse:

Limoncello (1 litra n. 33% til.vol.)

  • 4-5 keskikokoista luomusitruunaa
  • 300 g sokeria

sekä

  • 4.5 dl 80% vahvuista alkoholia (esim pirtu)
  • 5.5 dl vettä

tai

  • 8.5 dl 40% vahvuista alkoholia (tavallista vodkaa)
  • 1.5 dl vettä

Kuori sitruunasta vain pelkkä keltainen kuoren pintakerros (ei siis valkoista osaa eikä mehua). Laita kuoret sopivan kokoiseen tölkkiin, johon on kansi. Lisää alkoholi (voit käyttää mitä tahansa maustamatonta kirkasta alkoholia). Laita kansi kiinni ja tölkki pimeään kaappiin kolmen viikon ajaksi. Kun kolme viikkoa on kulunut, lämmitä vesi ja sulata sokeri, anna jäähtyä. Voi myös tehdä niin, että lämmittää vain osan vedestä johon sulattaa sokerin. Sokeri liukenee veteen suhteesa 2:1 eli 200g sokeria liukenee 1dl vettä. Kun sokeri on sulanut ja vesi on haaleaa, kaada neste tölkkiin sitruunan kuorien ja alkoholin joukkoon.  Säilytä pimeässä pari viikkoa. Tölkkiä voi käännellä välillä. Siivilöi ja kaada pulloihin. Käytettäessä luomusitruunaa siitä saa paremman maun likööriin. Luomutuotteet ovat myös puhtaampia[1, 2, 3]. 

Tarjoilu: Säilytä limoncelloa esim. jääkaapissa tai pakkasessa. Tarjoile kivasta lasista ja nauti hyvässä seurassa.

 

 

Luomusitruunan maku on pehmeämpi ja makeampi kuin kaupasta ostetun sitruunan.

 

 

Lähteet:

[1] Clear differences between organic and non-organic food, study finds

[2] Organic food quality - axioms and ambiguities

[3] QLIF Integrated Research Project: Advancing organic and low-input food

Ladataan...
Viherpiiperö

Viime vuoden puolella olimme sukuloimassa etelän lämmössä ja saimme maistaa joitakin puutarhan antimia. Ajankohta ei ollut paras mahdollinen, koska paras satokausi oli mennyt. Onneksemme saimme maistaa viimeistä kaktuksen hedelmää viikunaopuntia. Muutama viikko aiemmin tuota maukasta hedelmää oli ollut kaktuksissa yllin kyllin. Itselleni hedelmä oli uusi tuttavuus. Maku muistutti hieman kaki hedelmää, muttei ollut niin makea. Hedelmän sisällä oli liman peittämiä siemeniä. Hedelmä oli todella herkullinen ja pehmeä. Taaperokin tykkäsi kovasti.

 

Viikunaopuntian hedelmä on makea ja todella herkullinen. Maultaan se muistutti kakia.

 

Viikunaopuntia on yleinen maailman kuivimmilla paikoilla ja se on tärkeä maatalouden viljelykasvi. Pääsääntöisesti sitä viljellään sen hedelmän takia. Kasvia voi kasvattaa myös huonekasvina aurinkoisella paikalla ja sitä kastellaan niukasti. Kaktusta voi kokeilla kasvattaa myös siemenestä. Jälkikäteen tajusin, että olisin voinut säästää siemenet ja kokeilla idättää niitä. No tällä kertaa siemenet meni parempiin suihin. Joskus aikaisemmin olen kokeillut kaktuksen kasvattamista siemenestä ja se ei ollut helppoa. Sain kaktuksen kasvamaan noin 1-2 cm mittaiseksi, mutta sitten se jostain syystä kuoli - joko kuivuuteen tai märkyyteen. Onko sinulla kokemuksia kaktuksen kasvattamisesta siemenestä?

Herkullisen maun lisäksi hedelmä sisältää vitamiineja. Tutkimusten mukaan hedelmä sisältää muun muassa C-vitamiinia sekä antioksidantteja. Lisäksi sillä voi olla vaikutuksia alentaa LDL-kolesterolia sekä sitä on käytetty mahahaavan hoidossa.

 

 

Kaktuksen hedelmä sisältää muun maussa C-vitamiinia.

 

 

p.s. Suosittelen ehdottamasti maistamaan hedelmää, jos siihen on mahdollisuus esimerkiksi ulkomaanmatkalla.

 

Ladataan...
Viherpiiperö

Tänä syksynä tulee kuluneeksi kolme vuotta siitä, kun aloitin astangajoogan. Huomasin, että eräällä kuntokeskuksella oli astangajooga-tunteja ja päätin lähteä kokeilemaan. Mieltäni hieman askarrutti se, että pitäisinkö siitä, koska olin joskus nuorempana kokeillut joogaa, joka oli enemmän venyttelymäistä sekä rentoutumista. Päätin kuitenkin rohkaistua, koska olen kärsinyt useita vuosia erilaisista kolotuksista kuten niska-hartia- ja alaselän säryistä sekä korvien soimisesta. Olin myös kankea. Olin kuullut joogasta vain hyviä kokemuksia.

Muistan kuin eilisen päivän ensimmäisen joogatunnin. Olo oli äärimmäisen energinen, mutta samalla myös väsynyt fyysisestä harjoituksesta. Loppurentoutuksen aikana tuntui kuin olisi leijunut jossakin. Opettaja oli mukava ja kannustava sekä hyvin elämänmyönteinen, josta tunsin saavani paljon energiaa. Tästä sain kipinän aloittaa joogan harrastamisen. Harjoittelun myötä olen saanut perusnotkeutta lisää ja mainitsemani kolotukset ovat pysyneet kurissa. Välillä on ollut kausia etten ole joogannut - ei ole vain löytynyt riittävästi aikaa. Onneksi opettaja on kannustanut omatoimiseen harjoitteluun, eli mysore-harjoitteluun.

Raskausaikana jaksoin tehdä harjoitusta varsinkin loppuvaiheessa lähes päivittäin - varioiden liikkeitä. Näin vahvistin kehoani ja mieltäni tulevaan koitokseen. Vauvelikin piti masussa samalla oman "joogaharjoituksen". Joogan myötä minusta on tullut rauhallisempi ja rennompi sekä se auttoi minua jaksamaan henkisesti ja fyysisesti vaikeassa synnytyksessä.

Reilun kolmen kuukauden päästä synnytyksestä menin ohjatulle mysore-tunnille. Harjoitus oli fyysisesti rankka, vaikka tein harjoituksen omaa kehoa kuunnellen. Olin yllättynyt siitä miten hyvin jaksoin ja olin jopa notkeampi kuin aikaisemmin. Olo tuntui hyvältä. Kesän aikana olen joogannut muutaman kerran myös vauvelin kanssa, mutta harjoitus ei ole eikä voikaan olla niin intensiivinen kuin normaali harjoitus. Vauvelin kanssa joogatessa mennään hänen ehdoillaan. Välillä vauveli on ollut omalla matollaan syömässä varpaitaan tai tekemässä lentoharjoituksia välillä ollut jalkojeni päällä liikkeissä mukana.

Aikaisemmassa kirjoituksessa kerroin, että olen nauttinut tästä kesästä paljon. Yksi syy siihen on myös se, että olen tänä kesänä saanut muutaman kerran joogata takapihallamme. Samalla olen saanut nauttia kauniista päivästä, raikkaasta ilmasta sekä tietenkin puutarhasta. Haasteellista on ollut pitää mieli vain harjoituksessa - ruohonjuuritasolta näkee rehottavat rikkaruohot, puskat joita tulisi leikata tai syntyy uusia ideoita kukkapenkkeihin. Loppurentoutus on tuntunut ihanalta ja on ollut mukava palata rauhassa todellisuuteen katsellen sinistä taivasta sekä luonnon ääniä kuunnellen. Mikä onkaan mukavampaa?

Pari viikkoa sitten tein päätöksen herätä kolme kertaa viikossa kello kuudelta tekemään joogaharjoituksen kuukauden ajan. Joogapäivät ovat maanantai, keskiviikko ja perjantai. Päätös perustui siihen, ettei päivällä löydy rauhallista aikaa, koska vauveli on nukkunut vaihtelevasti päiväunia ja ilta menee vauhdikkaasti. Lisäksi kehoni alkoi antamaan itsestään varoitusmerkkejä muun muassa niska-hartia säryillä sekä jalkojen puutumisen tunteella. Vaunulenkit ja huonot imetysasennot ovat tehneet osansa näihin vaivoihin. Aamukuuden herätys on tuntunut hurjalta, mutta joka kerta olen noussut, koska mieleen tulee aina tekemäni päätös. Olo on tuntunut harjoituksen jälkeen hyvältä ja jalat ovat tuntuneet kepeiltä vaunulenkillä. Kolotuksiakin on vähemmän sekä notkeutta, voimaa ja mielenrauhaa on tullut lisää. Tulen varmasti jatkamaan tätä.

Millaisia päätöksiä sinä olet tehnyt ja miten olet niissä pysynyt?

 

Joogailua puutarhassa, luonnon helmassa.