Tänään oli harvinaisen onnistunut työpäivä, siihen päälle mukava salitreeni, keli mitä mainioin ja edessä 4 vapaapäivää, joista yhtenä toivottavasti saa aamiaisen sänkyyn ja pääsee ravintolaan syömään. Sen kunniaksi korkkasin hyvän irlantilaisen siiderin, nappasin kameran ja painuin pihalle.

Osa omenapuun alla pikkulammen äärellä kasvavista pienemmistä kotkansiipisaniaisista oli ihan varkain kerinyt kippuraisia saparoitaan auki. Nuoret ovat sitten hätäisiä. Vanhat ja viisaat ovat vielä tiukasti sykkyrällä miettimässä, että onko se kesä oikeasti jo alkamassa, vai onko tämä lämpö vain hetken huumaa.

Valkoiset särkyneet sydämet puolestaan antavat edelleen odottaa itseään. Pinkki on jo kovassa kasvussa, mutta valkoisissa ei näy sitten minkäänlaista eloa. Jos olisin tiennyt talvesta tulevan hankala, olisin tietysti suojannut ne ja fiksumpi olisi tehnyt sen ihan varmuuden vuoksi. Nyt ei auta kuin odottaa. Ehdin manata itseäni myös sammalleimun tappamisesta, kun se kasvaa muurialtaassa kaikkein aurinkoisimmalla paikalla enkä sitäkään suojannut mitenkään. Viikko sitten näytti vielä täysin kuolleelta ja meinasin leikata sen matalaksi, mutta tänään olikin jo täynnä uutta vihreää kasvua. Toivottavasti samoin käy ketoneilikoille, nekin näyttävät ihan kuivilta pehkoilta. Hätäisesti ei siis kannata kuollelta näyttäviä taimia hävittää. 

Onnistumisten puolelle merkitään myös kavereiden pihasta viime kesänä tonkimani hämyvuokot. Istutin ne purkkiin ja upotin purkin maahan, että erottaisin valkovuokoista ja nyt sieltä kasvaa kolme lehteä. Kukat olisivat tietysti kiva yllätys, mutta lehtiinkin olen tyytyväinen. Melkein kävi kyllä vahinko purkin upottamisessa, sillä aivan sen reunan vierestä puskee ainokainen varjoliljani, jonka löysin ojanpenkalta viime (vai oliko se jo toissa) kesänä. Se on ollut haavelistalla jo pitkään, mutta sipulit ovat niin hirvittävän kalliita, että en ole yksinkertaisesti raskinut niitä ostaa. Joskus kyllä mietin, että miksi voin silmää räpäyttämättä hankkia kalliin huonekalun, mutta puutarhaharrastukseen en ole valmis uhraamaan muuta kuin aikaa. Vastausta en ole toistaiseksi keksinyt 🙂

Skilloja

Pikkusydämetkin kohta kukassa

Tämä kuva kannattaa painaa verkkokalvolle, jos haaveilee köynnöshortensiasta. Ohuet oksat tarraavat seinään näin ja paksut sitten ihan tosi järeästi.

Marjapensaissakin jo nuput

Lammesta puskee keltakurjenmiekkaa ja rentukkaa (ja sammakoita)

Sammalleimu sittenkin hengissä