Kellariylläri, lillerilalleri

Pelästyin jo saaneeni tämän mukavan yllärin lisäksi toisen pelottavan yllätyksen, mutta juuri verikokeista tulleena voin huokaista helpotuksesta, ei malariaa! Korkea kuume nousi toissayönä äkisti ja joka paikkaa särki ja tosiaan pelkäsin saaneeni Dominikaanisesta malarian tai denguekuumeen. Jälkimmäinen on edelleen mahdollinen, sain lähetteen verikokeeseen, jolla se voitaisiin viikon päästä todeta, mutta tuskin menen siihen, jos tauti tästä tokenee. Todennäköisempi vaihtoehto on influenssa ja koska otin rokotteen, se mennee nopeasti ohi ja olo onkin jo huomattavasti parempi.

Mutta ennen tätä episodia kävin kylmäkellarissa katsastamassa isointa pasuunankukkaani. Siinä ei toistaiseksi näy mitään eloa, mutta olen toiveikas, että on silti hengissä. Kun saan tilattua mieheltä ajan, että kantaa sen päivänvaloon, niin asia selvinnee viikossa. Tulin samalla vilkaisseeksi pääoven kukkalaatikoita, joiden kesäkukat ovat kuolleet (ja törröttävät edelleen purkeissa kröhöm) ja monivuotiset keltapeippi ja ahomansikka sitkeilevät hengissä. Niiden lisäksi mullasta pilkisti iso sipuli ja siitä kalpea verso. Jonkin aikaa kesti, ennenkuin tajusin, että kyseessä ei ole kukkasipuli, vaan työmatkalta poimittu hevoskastanjan siemen, joka talven kylmäkäsittelyn jälkeen oli lähtenyt itämään! Sittemmin googlailin, että ei tämä nyt niin harvinaista olekaan, mutta hienoa silti. Puu kasvaa 15-metriseksi ja sellainenhan nyt ei meidän pihaan mitenkään mahdu, joten mietin, josko istuttaisin sen ruukkuun. Jos intoutuu todenteolla kasvamaan, niin lahjoitan sen 10 vuoden päästä jonnekin puistoon. Parempi vaihtoehto kuin joutua kaatamaan. Mutta ehkä keskityn nyt saamaan puun taimelle. Muistissa on vielä viime kevään intoilu pienistä alppiruusun taimista, jotka kuitenkin sittemmin kuolivat kaikki. En oikein tiedä, mitä tämän taimen kanssa pitäisi nyt tehdä, istuttaa ja viedä ulos lehtien alle, jättää sisälle viileään eteiseen, lämpimään olkkarin ikkunalle vai peräti tuonne pimeään kellariin. Mietinpä ensi viikonloppuun. Tältä se kalpea pienokainen näyttää:

hevoskastanja.jpg

 

Koti Sisustus

Maaliskuinen piha

Tänään oli ulkona ajoittain niin komea auringonpaiste, että oli ihan pakko vähän zoomailla melkein paljasta pihamaata. Matkakuvasarja saa siis hetkeksi jäädä odottamaan. Lumikellot kukkivat ja laventeli ja puksipuu näyttäisivät selvinneen oudosta talvesta. Myös parvekkeen ruukuissa kasvavissa pensaissa on jo isoja silmuja, mikä on kyllä suoranainen ihme, koska ne jäivät täysin suojaamatta ja kireitäkin pakkasia muuten leutoon talveen mahtui.

Lämpökompostorissa on lämpöä jo 20 astetta ja se alkaa olla aika täynnä. Mies sitä juuri vähän sekoittelee, josko saataisiin sitä vähän painumaan ja kompostointia nopeutettua.

Pojan kanssa pilkottiin aamupäivällä ainakin puolet kuusipölleistä ja mies jatkoi sitkeimpien kanssa, joten sekin urakka on loppusuoralla. Halot ovat jäljelle jääneiden kuusien alla kasassa melko hyvin sateelta suojassa, mutta jatkokuivattelupaikka on vielä suunnittelematta. Ja ne koivut vielä kokonaan kaatamatta.

Olin niin innoissani aamulla, kun hirveän vesi- ja räntäsateen jälkeen aurinko alkoi paistaa täydeltä terältä, että ryntäsin pihalle kuvaamaan pyjamassa, joten kuvista ei nyt sitten taas tullut mitään huippulaatuisia. Hätähousu mikä hätähousu 🙂

Ps. kellarissa odotti tänään ihan jymy-yllätys, mutta siitä sitten vähän myöhemmin.

Ensimmäiset lumikellot kukkivat. En ole jostain syystä koskaan saanut näitä kunnolla kasvamaan.

maalis1.jpg

Niukasti suojattu puksipuu näyttäisi olevan hengissä, varmuus toki saadaan vasta myöhemmin

maalis6.jpg

Japaninmarjakuuset ja alppiruusut tuovat muuten ankeaan pihaan väriä

maalis7.jpg

Laventelikin näyttäisi olevan hengissä, toki vielä on aikaista tehdä lopullisia päätelmiä.

maalis2.jpg

Pikkulampi on vielä jäässä.

maalis3.jpg

Penninvenyttäjätarhurilla on parveke täynnä pensaita, tässä pihlaja-angervo, joka on ilmeisesti selvinnyt talvesta täysin ilman suojaa.

maalis4.jpg

Näkymä parvekkeelta olkkarin ikkunan eteen.

maalis5.jpg

 

Koti Sisustus