Ensimmäinen puu on kaadettu ! Jäisiä koivuja miehet eivät suostuneet kaatamaan, koska ne pitää kaataa kiipeämällä ja voivat kuulemma haljeta hengenvaarallisesti. Niiden aika on sitten vasta maaliskuussa. Mutta maanantaina kävivät kaatamassa isohkon kuusen nosturilla. Olimme onneksi itse töissä, joten emme nähneet, millaisen kalapaliikin tien katkaiseminen aiheutti. Rakennusaikana kun katkaisimme tien hetkeksi, joku kutsui paikalle poliisit. Teimme viikolla niin pitkiä työpäiviä, että kotona ei oltu hetkeäkään valoisana aikana, joten oikeastaan vasta tänä aamuna näimme, millainen kaaos pihalla oli. Olin ohjeistanut, että naapurin pensasaitaa ei saa vahingoittaa ja siitä olivat pitäneet kiinni, muuten rungot ja oksat oli pätkitty sikin sokin. Alle oli jäänyt muun muassa neilikkaruusuja, seppelvarpuja, angervoja, ruusukvitteni, pieniä havukasveja ja koko kivikkokukkapenkkini. Huhkimme koko perhe aamupäivällä pari tuntia kahden kirveen, sahan ja vesurin kanssa ja minä ja mies vielä iltapäivällä vähän aikaa ja saimme raivattua koko hela hoidon. Ja yllätys yllätys, kaikki alla olleet pensaat näyttivät ihan hyväkuntoisilta. Alimmaisina oli isoja paksujan havunoksia, joten pensaat eivät olleet moksiskaan. Nyt tarvitaan vielä moottorisahaa ja sitten pääsee varsinaiseen halkojen tekoon. Havuista syntyi jättimäinen kasa, josta olisi syksyllä ollut kovasti iloa, mutta nyt se tarvii varmaan roudata kaatopaikalle haketettavaksi. Tykkään kovasti tällaisesta fyysisestä työstä, kun varsinaisessa leipätyössä rasittuvat vain aivot.