Ladataan...
Vihreitä unelmia

Mies täytti kesällä pyöreitä ja halusi toteuttaa suuren unelmansa futismatkasta suosikkijoukkueensa kotistadionille Liverpooliin. Niinpä seurasimme lauantaina mahtavaa Liverpool - West Bromwich -peliä paikan päällä. Keli oli täydellinen, tupa täynnä ja tunnelma katossa, kun kotijoukkue voitti 4-1 ja Suarez teki hattutempun. Söimme stadionin hospitality loungessa ennen peliä viiden ruokalajin lounaan, jolla viihdytti imitoija ja entinen pelaaja. Väliajalla maisteltiin juustoja ja pelin jälkeen vielä voileipiä ja leivoksia. Pelireissu päättyi yllättäen stadionin evakuointiin, kun palohälyttimet laukesivat. Onneksi tapahtui vasta pelin jälkeen. Matkasimme käsimatkatavaroin, joten kovin paljon ostoksia ei voitu tehdä, mutta yllättävän paljon pääosin fanikamaa mukaan tarttui.

Muina päivinä kiertelimme kaupunkia ja museoita, istuimme pubeissa syömässä ja juomassa ja katsomassa lisää jalkapalloa. On kyllä ihan luksusta päästä välillä matkaan ilman lapsia.

Laitan tänään kuvia kaupungista ja tuliaiskuvia myöhemmin. Kuviin on tietysti valikoituneet kauneimmat paikat, joten totuuden nimissä on todettava, että kaupunki kokonaisuudessaan ei ole ihan näin hieno. Stadionin ympäristö oli paikoin melkein slummia, kymmenittäin hylättyjä asuntoja.

Albert Dock

Beatles-museo

Fish and chips oli pakko syödä heti ensimmäisenä

Hotelli oli hieno, mutta ei sentään myöhemmän kuvan Hilton. Junior sviitissä oli neliöitä varmaan 60, mutta ainoa lämmityslaite taisi olla pyyheteline :) Olkkarin yksinkertaisten ikkunoiden välissä oli parin millin rako, jonka yöksi tukimme sohvatyynyillä. Onneksi muhkeassa sängyssä oli aivan valtaisa paksu täkki ja keli oli vielä melko lämmin. Ehdimme juuri pahimman myrskyn alta kotiin, sunnuntaina alkoi jo olla vaikeuksia kulkea satamassa. Manchester-Helsinki -lennolla oli niin kova myötätuuli, että saavuimme perille 20 minuuttia etuajassa.

Päästessäme 60-metrisen maailmanpyörän korkeimpaan kohtaan, tuli ukkoskuuro ja pyörä pysähtyi moneksi minuutiksi ottamaan ihmisiä kyytiin. Salamat välähtelivät ja kori keinui tuulessa, kokemus oli ikimuistoinen, mutta ei välttämättä maailman mukavin. 

 Anfield

When you walk through the storm
Hold your head up high
And don't be afraid of the dark
At the end of the storm
There's a golden sky
And the sweet silver song of the lark

Walk on, through the wind
Walk on, through the rain
Though your dreams be tossed and blown
Walk on, walk on, with hope in your heart
And you'll never walk alone
You'll never walk alone

Walk on, walk on, with hope in your heart
And you'll never walk alone
You'll never walk alone

 

Ladataan...

Ladataan...
Vihreitä unelmia

Sain vihdoinkin tehtyä kanerva-asetelmat. Vaikka äidilleni ostin kellokanervia ja siskolleni oranssiksi värjättyjä callunoita, niin minulle ainoat oikeat ovat vaaleanpunaiset ja valkoiset callunat. Tällä kertaa pitäydyin vaaleanpunaisissa.

 Jos omassa pihassa on tarjolla sopivia materiaaleja, niin on ekologisempaa käyttää niitä kuin metsän antimia edes luvan kera. Laitoin pohjalle kuivia lehtiä, kunnes korkeus oli sopiva. Kannattaa mieluummin laittaa vähän liikaa fyllinkiä kuin liian vähän, koska ajan mittaan painuvat. Sitten leikkasin vihreitä oksia sieltä täältä: tuijista, tuivioista, katajasta ja serbiankuusista. Minusta kaikki näistä ennemminkin tuuheutuvat kuin kärsivät pienestä leikkauksesta. Piilotin oksilla ja kanaverkolla ison ruman muovipurkin. Postilaatikkokatoksen pienen asetelman purkin piilotin hopeahärkillä. Pikkuasetelma on tehty vanhaan kanaverkosta tehtyyn pieneen sarveen, jonka yläosa on rullattu leveäksi ja siinä on koristeena myös muutaman kerran ympärikietaistu ja rusetille solmittu juuttinaru. Koristeeksi vielä ikivihreän pikkutalvion pitkiä rönsyjä ja koristeomenia. Kivannäköisiä tuli ja tämä on juuri sellaista puuhaa, mitä minä rakastan ja jossa ei oikeastaan voi epäonnistua. Ja tuttuun tapaan en uhrannut näihin kovin montaa euroa, pienet callunat (3 kpl) maksoivat euron kappaleelta, isot (3 kpl) inasen enemmän. Pienetkin olisivat minulle riittäneet, koska tykkään kovasti vihreästä enkä niinkään värikkäästä.

Asetelma numero uno rappusella vanhassa oksista tehdyssä purkissa

Numero kakkonen roskissuojassa ruostuneessa parvekelaatikkopitimessä & kanaverkossa

Numero kolmonen postilaatikkokatoksessa kanaverkkosarvessa

 

 

 

 

 

 

 

Ladataan...
Vihreitä unelmia

Vaihdoin juuri renkaat työpaikan lämpimässä, tasaisessa, hyvin valaistussa ja aivan autiossa parkkihallissa. En ymmärrä, miksen ole tuota aiemmin hoksannut, vaan olen yleensä vaihtanut räntäsateessa, pimeässä ja ahtaassa autokatoksessa. Miehen auto on lentoasemalla kesärenkaissa, joten katsoin parhaaksi nakata pyörät aamulla autoon, että pääsen varmasti itse kotiin ja saan tarvittaessa haettua miehenkin yöllä kotiin. Tosin nakkaaminen kuulostaa aika helpolta siihen nähden, että renkaat oli kellarissa, miehen auton valtavien pyörien alla, esikoisen pilkkikamat oli levitelty lattialle pyörien eteen ja kuopus oli rakentanut majan renkaiden kylkeen. Suurin homma olikin saada ne sieltä autoon, vaihtaminen on ihan lastenleikkiä. Olen vaihtanut renkaat itse siitä lähtien, kun hankin ensimmäisen autoni parikymppisenä. Hallitunkin kanssa aikaa meni puolisen tuntia. Eikä ollenkaan pidä pelätä, etteikö nainen saisi kiristettyä pultteja, itse kiristin edellisestä autosta yhdet pultit sileiksi :) Sain pultit lopulta irrottaneelta huoltomieheltä melkoiset pyyhkeet ja kiellon jatkovartiseen avaimeen (jota käytin tänäänkin, mutta vähän maltillisemmin).

Lähtiessäni kaupungissa oli jo lumet sulaneet, mutta meillä oli täysi talvi. Lehtikasat olivat peittyneet märkään lumeen, oksakasa nökötti keskellä pihaa silppuria ootellen, Kodin Ykkösen euron kanervat odottivat eteisessä kukkasipuleiden kera. Sorruin eilen osamaan vähän lisää sipuleita, alliumeja tällä kertaa, toivottavasti ehdin saada ne maahan. Ei olis kyllä eka kerta, kun kairaan niitä jäiseen maahan, kummasti tuo talvi aina yllättää täkäläisen viherpeukalon, autoilijaa ei niinkään.

Menin eilen ostamaan eteisen mattoa, kun edellinen homehtui pakkasta paossa olleiden kukkapurkkien alta :( Oli se kyllä jo vähän rispaantunutkin ja liian kapea. Maton valinta on tosi hankalaa, koska välioven ja lattian väli on tosi matala, eli ovi ei aukea kaikkien mattojen kanssa. Meillä on samaa ongelmaa talossa muuallakin, emme tajunneet tuollaiseen kiinnittää huomiota rakennusaikana. Päädyin vesihyasintti-palmunlehti -mattoon, joka on mielestäni tosi kaunis, mutta melko vaalea ja ohjeen mukaan ei kestä märkää. Niinpä suihkutin siihen kaksi kerrosta tekstiilisuoja-ainetta, oli kyllä aivan järkyttävää puuhaa, olis pitänyt hakea hengityssuojain. Koko koti haisee vieläkin, vaikka olen pitänyt välioven kiinni ja yrittänyt tuulettaa. Oikeasti olisin halunnut juuttimaton, mutta niissäkin varoiteltiin kosteudesta ja olivat aika kalliita, joten en uskaltanut riskeerata. Nämä matot olivat 70% alennuksessa, joten taloudellinen riski on pieni. Jos ei menesty eteisessä, niin laitan sitten ensi kesänä parvekkeelle. Koko oli aivan optimi, peittää melkein koko eteisen.

Uusi matto, kukkasipulit & kanervat

Ensilumi 17.10.2013

 

Ladataan...

Pages