Ladataan...
Vihreitä unelmia

Jotta pihakuviot eivät jäisi tyystin matkapostauksien jalkoihin, niin tässä vähän sekalaisia pihakuvia viime päiviltä. Kirjoitteluun ja kuvailuun on ollut hyvin aikaa, kun vettä sataa vähän väliä ja puoli perhettä on jalkapalloturnauksessa ja loma jatkuu.

Kameliajasmikkeen kerrotut kukat ovat todella kauniit ja tuoksuvat vienosti. Kauneuden kääntöpuoli on taas se, että sade tekee kukista painavia ja oksat painuvat. Ensi vuonna voisi ehkä yrittää hieman tukea pensasta, tosin tueksi tarvittaisiin jotakin heinäseipään kokoista, sillä pensas alkaa olla suuri. Ensimmäiseen kukintaan meni monta vuotta eikä vieläkään kuki kuin muutama oksa. Mutta kaunottarillehan nyt sallitaan pientä oikuttelua.

Tämä pihan sivusta näyttää jo hieman siltä, millaiseksi sitä suunnittelin, kun ennen matkaa kaivelin tästä pois kuunliljoja. Eli violettia jalopähkämöä ja valkoista kanadanvuokkoa. Korkeus ja värit sopivat mielestäni hyvin yhteen ja saavat kasvaa sekaisin, sillä tuota vuokkoa ei tietyssä paikassa saa pysymään.

 Etupihan kanadanvuokot kukkivat myös edelleen ja tässä alkaa olla todella ahdasta. Nauhusten siementaimet ovat kasvaneet etualallakin suuriksi, missä niitä ei pitäisi kasvaa laisinkaan. Olen taas ollut liian löperö niiden kitkemisessä ja meinaavat peittää kuunliljat.

Ei liene tarpeen tunnustaa, että ukonkello jäi tänä vuonna vallan tukematta. On se kumma, ettei näitä kasveja voi jalostaa sellaisiksi, että pysyisivät suomalaisessa kesäsäässä pystyssä.

Ensimmäinen kärhön kukkakin on auennut ja se on multiblue, joka muuten näyttää tänä vuonna kukkivat huonosti.

Ja koska edellisestä kuvasta jo paljastui, että värejä löytyy taas tällä hetkellä joka lähtöön, niin lienee turha piiloitella punaista palavaa rakkautta ja keltaisia alpeja. Suikeroalpista en näköjään pääse koskaan eroon.

 

Ladataan...
Vihreitä unelmia

Työviikko ja osa edellistäkin kuuluvat niihin, jotka mielellään jättäisi kokematta tai ainakin unohtaisi pian. Kymmentuntiset päivät toisensa jälkeen vaativat veronsa ja väsyttää ihan valtavasti. Tänään nälkäisenä ja väsyneenä tyhjään kotiin tullessa kellon lähennessä seitsemää ei tarvinnut kuin kiertää talo, tervehtiä jokaista eilisen jälkeen kukkaan puhjennutta nuppua ja työmurheet oli sillä kuitattu (ja kyllä se hellalla vielä vähän lämpimänä odottanut ruokakin auttoi asiaa :). Pitkään mietin, että voinko tehdä toista postausta samana päivänä, kun ehdin viikonloppuna ajastaa koko viikon jutut, kun arvasin, että työpäivät venyvät. Sitten totesin olevani ihan hassu, perustin tämän blogin osittain juuri siitä syystä, että säästän kavereita iänikuisilta facebook-kukkakuvilta, kun ne niin harvaa kiinnostavat. Täällä sen sijaan käyvät vain ne, joita puutarhajutut kiinnostavat. Eli nyt tulee täydeltä laidalta aurinkoisen, mutta ihan valtavan tuulisen illan kuvia. Tuuli oli niin kova, että muutaman kerran kameran tarkentamisen ja laukaisun välillä koko kukka katosi kuvasta ;) Akileijat, ukkolaukat, särkynyt sydän ja kalliokielo ovat juuri puhkeamassa kukkaan. En itse asiassa edes tiedä, että miltä tuo viimeisin näyttää kukassa, eli ovatko jo täydessä kukassa vai vasta nupulla. Rautatienomenapuu on aivan täydessä kukassa ja ihan käsittämättömän kaunis, kadett-koristeomenapuu sen sijaan on vasta nupulla, mutta aivan täynnä niitä. Puu on kasvanut todella isoksi ja yltää meidän yläkerran makuuhuoneen ikkunoihin. Aivan ihana näky aamulla verhoja avatessa.

Särkynyt sydän, taustalla purppurasydäntä

Tulppaani

Ukkolaukka, tämä on jostain syystä venynyt metrin korkuiseksi.

Rautatienomenapuu

 

Rautatienomenapuu

Palava rakkaus odottaa tukemista, taustalla lemmikkiä.

Kadett-koristeomenapuu

Kalliokielo

Ja tämän nimeä en ole vielä oppinut, sain tämän kaverilta viime kesänä.

 

Ladataan...
Vihreitä unelmia

Vaikka meidän pihan istutukset on saatu aikaan ihan minimaalisella rahallisella panostuksella, niin en ole silti siemenestä kylvänyt kuin ihan muutaman lajin.  Ne ovatkin sitten kyllä ihan superhelppoja ja taimia tulee kerralla helposti neliön tai useammankin alalle, joten näiden taimiin ei kannata rahaa hassata. Näitä ovat palavarakkaus, sormustinkukka (2-vuotinen), ketoneilikka, akileija ja lemmikki (2-vuotinen). Kaksi viimeistä ovat jo kukkineet, joten tässä on kuvat kolmesta ensimmäisestä. Olen myös vihdoin onnistunut kunnolla maariankellon kasvattamisessa, mutta sitä jouduin harjoittelemaan pari kertaa ja se ei ole ihan vielä kukassa. Tulikellukan olen alunperin ostanut, mutta sitä olen lisännyt sittemmin myös siemenestä, samoin harjaneilikkaa. Kylmänkukkaakin kasvatin siemenestä, mutta sen henkiinjäämisprosentti oli aika pieni ja ensimmäiseen kukkaan kului useampi vuosi. Varmaan on muitakin perennoja, joita voi siemenestä kylvää, olisi hauska kuulla, jos jollakulla on kokemusta, mutta mitään 5-vuotista pioninkasvatusprojektia en kaipaa (tosin siihenkin sain juuri kaverilta ohjeet ja ajattelin ihan uteliaisuuttani kokeilla, että itävätkö siemenet, koska en ole koskaan yhtään siementainta nähnyt enkä sellaisesta kuullut).

Uusia kukkijoita on taas niin paljon, että ymppään tähän myös yhden sinisen pallon, joka varmaankin on yksivuotinen ja kylväytyy itsekseen joka vuosi tuohon samaan paikkaan. Se on oikein nätti ja sopii hyvin mirrinmintun joukkoon, koska kukkii vähän myöhemmin. Nimestä ei ole mitään havaintoa.

Kuvin käsittely jostain syystä tässä nyt taas tökkii, joten annan olla erikoikoisina ja ilman otsikkoja, päivä vilahti Mäntässä hienossa Serlachius-museossa, joten nyt ei ehdi enää hienostella :)