Ladataan...
Vihreitä unelmia

 

 

Kesäkuu alkoi hyytävän kylmänä, tänään satoi rakeita! Monivuotiset kasvit eivät kylmästä ole ainakaan vielä olleet moksiskaan, luumupuu on valkoisenaan kukista ja marjapensaat kukkivat myös. Siirsin eilen kaikki ulkona jo hyvän aikaa olleet pelargoniat ja dahliat kasvihuoneeseen ja se onkin nyt täynnä. Onneksi ei ole vielä mitään vihannesten taimia, mitä sinne laittaakaan. Jouduin tosin tuomaan pöydän ja tuolit pois ja niinkuin tykkäsin siellä istuskella. Olisi kyllä mukava, jos ne sinne taas myöhemmin mahtuisivat, sillä tunnustettakoon, että olen ajatellut pitää tuota puoliksi huvimajana. Haaveissa olisi, että sinne mahtuisi muutama tomaatti, kukkivia köynnöksiä, ehkä pari amppelimansikkaa ja pari tuolia, joissa voisi sadepäivinä juoda iltapäiväteen tai nauttia viileistä illoista viinilasin kera. Kuvat nyt eivät näihin horinoihin liity mitenkään, mutta kun tänään oli lämpötilasta huolimatta niin kaunis ilta, niin halusin jakaa muutaman kuvan tännekin ja eksyin aiheesta (jota siis ei ollut :). Kuva kukkia täynnä olevasta luumupuusta kieltäytyy mahtumasta tänne, joten laitan sen Instagramiin.

 

 

Ladataan...
Vihreitä unelmia

Vanhempieni pihassa kasvaa vuorenkilpiä varmasti sata neliötä. Talo sijaitsee kallioisen rinteen juurella ja rinteeseen 50 vuotta sitten istutetut vuorenkilvet ovat tehneet kuihtuneista lehdistään oman multansa ja levinneet koko rinteeseen. Veikkaan, että vannoutunut vuorenkilven vihaajakin pitäis tuota näkyä kukinta-aikaan kauniina. Pitääkin joskus käydä kuvaamassa se. Sieltä olen tuonut meidän pihaankin  vuorenkilpiä tien vierustan matalan muurikiven vierelle koko tontin mitalle. Muualla niitä ei meilläkään kasva, koska leviää kovasti ja oikeastaan vaatii sen ison alan ollakseen näyttävä. Matalana kasvina ei kuitenkaan tasamaalla näytä hyvältä. Vuorenkilpi onkin siis parhaimmillaan hankalan kuivissa luiskissa ja rinteissä, joihin ikivihreänä on oikein omiaan estämään rikkaruohojen kasvu. Mennyt talvi oli ikivihreille perennoille hankala ja vuorenkilvetkin ovat poikkeuksellisesti ottaneet vähän siipeensä, joten vaatii jokusen viikon, että kuolleet lehdet peittyvät, pois niitä ei oikeastaan kannata kerätä, kun tosiaan tekee niistä oman multansa. Tajusin juuri, että blogi taitaa täyttää näinä päivinä 3 vuotta ja olen varmaan kirjoittanut joka vuosi nämä samat päivän kukkija -jutut. Pitääkin joskus verrata, että onko mieli muuttunut. Muutenkin homma varmaan toistaa itseään, sama pihahan tämä joka vuosi on, joten kukaan ei varmaan huomaisi, jos postaisin viimevuotiset jutut uusiksi ;)

Olisi muuten tosi kiva tietää, että mitkä ovat teidän inhokkikasvejanne ulkonäön puolesta, eli jos jätetään huomiotta esim. liiallinen leviäminen. Keltaisista kukista en ylipäätään juurikaan tykkää, mutta vaikka kuinka mietin, niin en kyllä nyt varsinaista inhokkia keksi. Tiedän kuitenkin, että monelle se on juuri vuorenkilpi.

Blogin yleisin kuva kautta aikain on varmaan niinkin kaunis kohde kuin kompostorin lämpömittari :) En koskaan lakkaa hämmästelemästä, miten kompostori pystyy osittaisen tyhjennyksen jälkeen lämpenemään 40 astetta parissa päivässä, niinkuin nytkin. Kompostorin vieressä voi käydä lämmittelemässä navakalta tuulelta, sillä kyljet suorastaan hohkaavat lämpöä. Multaa tiedossa siis taas.

 

Ladataan...
Vihreitä unelmia

Pihasuunnitelmassa tähän portinpielen pienelle pläntille oli piirretty 8 ruusuangervoa ja 2 pallohortensiaa. En muista, istutinko niitä koskaan siihen, vai siirsinkö myöhemmin ja korvasin perennoilla, koska tuohon kohtaan luodaan lunta sekä kaupungin toimesta että meidän. Ainakaan hortensia siinä ei olisi kestänyt, angervot periaatteessa olisi voinut vaikka leikata vuosittain alas. Nyt siinä kuitenkin kasvaa viiruhelpeä, jalopähkämöä, vuorenkilpeä, kurjenpolvea, hopeahärkkiä, kuunliljaa ja helminukkajäkärää. Ja yksi vuorimänty. Kaikki muut perennat ovat oman pihan jakotaimia, paitsi helminukkajäkkärän ostin kirpparilta pikkuisena tuntemattomana taimena. Jos olisin tiennyt, että kasvaa noin korkeaksi ja leviää helposti, olisin istuttanut sen lähemmäksi roskissuojaa. Kuten kuvasta näkyy, kiveysten puhtaanapito on inhokkihommani. Olen yrittänyt delegoida sitä miehelle ja lapsille, siinä kuitenkaan onnistumatta.

Roskissuojan orvokit ovat keväällä ostettuja, olisikohan peräti pääsiäiseksi tai niillä nurkilla. Ovat kukkineet koko kesän upeasti eikä niitä ole tarvinnut vielä edes leikata. Yleensä venähtävät keskikesään mennessä liian pitkiksi. Seuraksi istutin pihasta peippejä, joiden oli tarkoitus peittää ruma purkki ja kanaverkko. Välissä on joskus ollut sammalta, mikä näyttää varsinkin syksyllä kivalta.

Samalla kun katsastin tuota portinpielen pientä kukkapenkkiä, kiskoin vuorenkilpien kuihtuneet kukkavarret pois. Tähän aikaan ne lähtevät jo kevyesti vetämällä ja jos eivät lähde, niin pieni kierto viimeistään irrottaa varren. Tuli heti paljon siistimpi tienvierus, joka ei oikeastaan muuta hoitoa tarvitsekaan, sillä siinä eivät rikkaruohot mahdu kasvamaan.