Yrityksen käynnistelyä ja typistettyjä yöunia

Heipä hei, aaaaivan liian pitkän blogihiljaisuuden jälkeen! Hävettää ihan, nimittäin juuri, kun blogini lukijamäärät syystä X kasvoivat huimasti, tuli pitkä postaustauko. Anteeksi siitä. Olette olleet mielessä paljon useammin kuin tänne on syntynyt tekstiä.

Viime viikkoina mua on vaivannut joko jonkin asteinen kevätväsymys tai sitten vaan ihan rehellinen, fyysinen univelasta johtuva väsymys. Tuntuu, että elämässä on tapahtunut niin paljon, erityisesti henkisellä puolella, että ehkä perinteinen kevätväsymyskin tuntuu tänä (korona)vuonna entistä kovemmalta? Tämä pään sisäinen myllerrys on liittynyt työelämään, ja kestänyt lähes yötä päivää noin vuoden verran, että ei kai se ihme ole, jos välillä kaikkeen ajattelemiseen ja suunnittelemiseen uupuu. Ensin syntyi tunnemylläkkä työpaikalla tapahtuneista, organisaatiota ja työtehtävääni koskevista muutoksista. Kun sitten päätin, että on tullut aika nostaa kytkintä niistä kuvioista, alkoi stressaaminen siitä, mihin suuntaan työelämäni kohdistan. Ajatukset pyörivät kuin ruletti yötä päivää ja tuntui, että kaikki on yhtä suurta kysymysmerkkiä; tulot, ura, tulevaisuus, omat tavoitteet… Kun kirkastui ajatus omasta valmennusyrityksestä, alkoi huolehtiminen siitä, miten saan sen konseptin käytännössä toimimaan. Konseptin sisältö päivittyi matkalla myös jonkun verran ja nyt, kun sen osalta alkaa olla suunnitelmat selvillä, käytännön tekeminen ja hiominen vie vuorokaudesta jättiosan valveillaolotunteja… ja nykyisellään näköjään myös niitä nukkumiselle varattuja tunteja. Emämoka numero yksi. Note to self: Älä helvetissä tingi yöunista, vaikka olisi kuinka kivaa! Näin väsyneenä kaikki kivakin muuttuu ahdistavaksi möykyksi tekemättömiä velvollisuuksia ja venyviä To do -listoja.

Sehän se ”ongelma” onkin, kun kaikki yrityksen eteen tehty työ inspiroi positiivisella tavalla niin valtavasti, että en malta ajatella tai paneutua mihinkään muuhun! Saatan istua kellon ympäri koneella kokoamassa materiaalia valmennuksiin, surffaamassa malleja markkinointisuunnitelmiin, opiskelemassa vinkkejä sosiaalisen median linjauksiin, etsien konkreettisia ohjeita podcastien tekoon, kokoamassa brändisisältöä ulkoasuratkaisuihin jne. jne. Joka päivä yritän päättää, että tänään teen vain 8h töitä ja sitten teen jotain ihan muuta, kuten ”tavallisessakin” työssä tekisin, mutta en ole kertaakaan vielä onnistunut siinä. En vain malta olla googlaamatta, kun jotain keksin. Ja onhan tässä vielä lisäksi suoritettavana kaksi opiskelukurssia samaan aikaan, ne tosin onneksi pitäisi saada purkkiin heinäkuun loppuun mennessä. Nuo molemmat kurssitkin saavat mut pursuamaan intoa, koska liittyvät yrittäjyyteen niin vahvasti! Niistä ehkä lisää myöhemmin, kun saan ne tehtyä. Ja kurssien sisällöt varmasti poikivat postausideoita myös tänne blogin puolelle.

Miksi maailmassa on näin paljon kaikkia ihania ideoita, kursseja ym. ja vain 24h/vrk?! 😀

Mutta tosiaan, kardinaalivirhe on, kun alkaa tinkiä yöunista. Se mun pitäisi lopettaa HETI. Kun päässä surraa miljoonaneljäsataatuhatta ideaa vielä klo 23 illalla, tulee vain pitkittäneeksi koneella istumista, kunnes siihen melkein nukahtaa pystyyn. Mutta kun pääseekin sänkyyn, uneen pääsy viivästyy, kun ajatuskela ei jätä rauhaan… Uneen pääsen torkahtamaan usein ehkä klo 01. Ja sitten saatan pahimmissa tapauksissa vielä havahtua hereille keskellä yötäkin ja jäädä pohtimaan jonkun asian toteuttamista. Kunnes taas aamulla nousen ylös pää pökkyräisenä, vain istuakseni takaisin koneelle suunnittelemaan… Sen oon oppinut, että luovimmillani näytän olevan selvästi illalla, mitä myöhempään, sen pah/rempi.

Onneksi aivan näin sekaisin ei unirytmi ole ollut kuin ehkä reilun kuukauden ajan vasta, joten mun on pakko löytää siihen joku balanssi vielä, ennen kuin lähtee enempää laukalle. Aikanaan ollessani palkkatyössä, ajattelin, että yrittäjänä sitten vaan tekee aikataulut tekemiselleen, helppoa! ”Enkä minä kyllä ainakaan ole se, joka nauliutuu koneelle vuorokaudeksi putkeen ja jolle perhe alkaa vihjailla ympärillä, että olisi ehkä muutakin tekemistä välillä.” Ja nyt olen juuri se! Mieskin vihjaili jo yhtenä iltana, että mun elämässä ei juuri muuta taidakaan enää olla meneillään kuin yritysasioita 24/7… Virallisista työajoista kun ei ole tietoakaan, niin kaikki se ihana vapaus täyttyy töillä. Yritän olla itselleni armollinen myös niin päin, että pakkohan tämä homma on saada pakettiin jos tässä aikoo tienestejä saada, joten nyt tehdään, kun tehtävää on. Mutta tiedostan, että riski uupumiselle voi silti olla olemassa, jos pää surraa kovin pitkään tähän tahtiin öisinkin, vaikka työt ovatkin mieleisiä ja yritystään haluaakin helliä kuin neljättä lastaan.

Tämä koronakevätkin on vähän kaksiteräinen miekka; toisaalta on ihanaa, kun on aikaa ja mahdollisuus heittäytyä homman suunnitteluun ja toiminnan käynnistämiseen täysillä, toisaalta taas, kun ei ole mitään muuta elämää, kaikki ajatukset pyörivät vain kehää näiden asioiden ympärillä. Oonkin niin onnellinen, kun nyt alkaa näyttää siltä, että aletaan vähitellen päästä harrastusten pariin, sekä lasten että omien. Jalkapallon toimihenkilötehtävät käynnistyvät taas kesäkuun alkupuolella ja pääsee näkemään kaikki ne ihanat 7-8 -vuotiaat futarit, joiden kanssa päästään rakentamaan uutta kesäkautta <3 Lisäksi kesäteatteritreenit käynnistyvät ensi kuussa vähitellen ja vieläpä varsinaisissa lavasteissa! Vaikka itse näytökset lykkääntyivätkin kesään 2021, on upea mahdollisuus päästä treenaamaan nyt kesän läpi juuri niissä puitteissa, jotka muuten olisivat ajankohtaisia vasta viimeisillä viikoilla ennen esitysten käynnistymistä. Ja vähän mainostan tähän väliin: Tervetuloa kesällä 2021 Nokian kesäteatteriin katsomaan Me tulemme taas! Siitä tulee niin upea näytelmä, mun kollegat ovat supertaitavia näyttelijöitä, suurin osa ihan ammattilaistasoa. Laulua, tanssia, huumoria… Rento ja leppoisa pätkä!

Uskon vahvasti, että nuo käynnistyvät harrastukset antavat loistavan hengähdystauon näistä yritys- ja opiskelukuvioista ihan luonnostaan. Niiden lisäksi taidan laatia kalenterin niistä asioista, mitkä hommat minäkin päivänä on ohjelmassa ja teen oikeasti vain ne silloin. Ja lyön itseäni kepillä näpeille, jos erehdyn väärille sivuille vääränä päivänä. Aikuista ihmistä pitää katsos näin rangaista, kun ei se muuten tajua aikatauluttaa.

Nyt, kun uusia lukijoita on tullut tänne blogiin, kokoan tähän alle vielä kasaan niitä postauksia (linkit), jotka ovat aikanaan koskeneet näitä omia ajatusmyllyjäni, joita olen läpikäynyt viimeisen vuoden aikana. Monenmoista syväanalyysia on oman pään sisällä pitänyt käydä. Tunnistatko samoja ajatuksia? Toivottavasti saisit näistä aiemmista postauksista myös vertaistukea, jos sellaiselle on tarvetta <3

Ihanaa, aurinkoista loppuviikkoa! Mä lähden nyt talkoilemaan kesäteatterille pyhäpäivän kunniaksi. Onpa mukavaa nähdä ihmisiä ja päästä ulkoilemaan!

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *