Matkalla unelmiesi työhön

Työ ei ole työtä, jos ei se ole vähän raskasta. Työstään pitää vähän voida valittaa jokaisessa sopivassa hetkessä. Työlleen pitää voida vähän kuivakasti naurahtaa ja kuitata jotain ”Jos nyt sen verran jaksaisi tehdä, että pääsee lomalle” -henkistä. Työ haittaa vapaa-aikaa. Työ on ainoa tapa päästä eläkkeelle. Tehdään ensin työt pois alta, jotta elämä voi alkaa! Työt ennen huvia, katsos. Pitää juhlia itsensä kanveesiin, koska raskas työ vaatii raskaat huvit.

”I hate Mondays!” ”Thank God it’s Friday!” ”Maanantai, taas saapuu aivan liian aikaisin kai…” ”Viikonloppu, missä olet?”

Jos joku sanoo ääneen nauttivansa työstään, on hän selvästi nauttinut jotain muutakin.

Tuttuja ajatuksia Sinulle?

Kun vuosia sitten haastattelin erästä työnhakijaa, kävimme mielenkiintoisen keskustelun. Jos en aivan väärin muista, hakija taisi olla jossain kuljetusalan hommissa, mutta se ei nyt ole kovin oleellista. Ala olisi voinut olla mikä tahansa. Kuljetusalan töitä hän oli hakemassa silloinkin, istuessaan siinä pöytäni toisella puolella, toispuoleisesti luhistuneessa ryhdissä. Vuodet ratin takana olivat muovanneet miehen asenteesta lakonisen ja tasaisen harmaan kuin maantien pinta.

Kuten yleensä, kysyin häneltäkin tapani mukaan, miksi hän päätyi hakemaan kyseistä tehtävää, mikä tehtävässä hakijaa innosti. ”Just. No ei mikään. Niitä hommia on tehtävä, kun ei muuallekaan osaa lähteä!”, hän vastasi kattoon tuijotellen. Kysyin, että jos voisit tehdä mitä tahansa, mitä siinä tapauksessa tekisit. ”No jotain kuule ihan muuta”, mies tokaisi vähän jopa huvittuneena päätään pyöritellen. ”No kerropa mulle, mitä se olisi? Mikä olisi sellainen unelmiesi työ?”, yritin virittää keskustelua. ”Ihan sama mikä se olisi, ei täällä kuule kaikki voi unelmiensa töitä tehdä! Kuka nämä hommat sitten tekisi?” äijän köriläs tiuskaisi.

Olin pitkään hiljaa. Yritin hahmottaa hakijan ajatusmaailmaa ensin omassa mielessäni, sitten pukea vastaukseni sellaiseen muotoon, etten kuulostaisi tylyltä. Kysyin häneltä, että ”Siis oikeastiko teet tuota työtä vain siitä syystä, että uskot, ettei kukaan muu sitä sitten tekisi?”  Mies ei vastannut mitään. Jatkoin: ”Onko se se syy, ettet lähde hakemaan työtä, joka olisi sinulle enemmän toiveidesi työ? Uhraudutko jatkamaan työssäsi siksi, ettei sitä kukaan muukaan tekisi?” Mies ei vastannut mitään. Jatkoin edelleen: ”Miksi ajattelet, että kuljetusalan työ ei voisi olla jonkun toisen unelmien työ, johon hänellä ei nyt ole mahdollisuutta päästä, koska vapaita paikkoja ei ole, kun sinä päätät väkisin jumittaa työssä, josta et vähääkään nauti?”

Odotin tovin, mutta mies ei vastannut mitään. Tuijotteli vain käsiinsä ja selvitteli kurkkuaan. Annoin asian olla ja jatkettiin muista aiheista.

Miten helposti ajattelemmekaan, että työn kuuluisi olla jonkinlainen uhraus. Työstä nauttiminen kuulostaa jopa rikolliselta. Silloin joko ihmisessä tai työssä täytyy olla jotain vikaa, työ on taatusti silloin liian helppoa! Työnhän kuuluu olla jotain, mikä on väkisin tehtävä saadakseen rahaa, lomaa tai eläkkeen.

Työ kuitenkin kuluttaa usein vähintään 1/3 vuorokautemme tunneista ja 1/2 valveillaolotunneistamme. Se on paljon se. Jos työ on jatkuvasti henkisesti tai fyysisesti liian kuluttavaa tai koet, ettei se anna Sinulle mitään muuta sisältöä kuin säännöllisen tulonlähteen, tulet uhranneeksi valtavan siivun aikuisikäsi elämästä. Jotta työstään voisi aidosti nauttia, tulee sen olla jollain tavoin itselle merkityksellistä. Jos et tällä hetkellä ole unelmiesi työssä, sitä kohti on aina mahdollisuus lähteä. Jos tämän hetkisessä työssäsi on jaksettava vielä jokin tietty aika, yritä tehdä kaikkesi löytääksesi merkityksellisyyden jokaisesta päivästä, jokaisesta työtehtävästä ja jokaisesta saamastasi kokemuksesta. Se lisää voimavarojasi ja kykyäsi olla kiitollinen. Mikään ei silti estä Sinua tekemästä edes pieniä valintoja löytääksesi unelmiesi työn. Jopa Sinun inhokkityösi, on jonkun toisen unelmatyö.

Muistan, kun ylioppilaaksi kirjoitettuani, pääsin työhön erääseen tukkuvarastoon. Työn oli tarkoitus olla alun perin kesätyö, levähdystauko opinnoista, kunnes haen jatko-opintoihin. Tukkuvarastotyö oli kesäisin hikistä, talvisin kohmettavan kylmää, aika ajoin todella likaista ja ihan jatkuvasti pölyistä ja fyysisesti raskasta. Työpäiväni kahdella bussilla kulkien, klo 06 alkavaan aamuvuoroon, alkoivat jo klo 04.15 (Luojalle kiitos nuoruusvuosista!). Iltavuorosta, joka päättyi klo 22, olin kotona busseilla sompaillen klo 23.30. Viihdyin työssäni kuitenkin 80% :sesti hyvin. Löysin työlleni merkityksen silloin säännöllisestä rahantulosta (tuoreelle ylioppilaalle mahdollistui yksin asuminen, monta bilereissua ja shoppailumatkaa palkan turvin), tiiviiseen työyhteisöön kuulumisesta (noista ihmisistä edelleen suuri osa on vähintään FB-kavereitani) ja mahdollisuudesta asettaa tavoitteita, joihin pyrkiä (”tuon tilauskasan selätän työvuoroni loppuun mennessä”). Se 20% työstäni kului manatessa kuumuutta, kylmyyttä, toisiaan monotonisesti toistavia päiviä ja epänaisellista oloa varastovaatteissa. Näissä varastohommissa kului kuitenkin melkein neljä vuotta, kunnes repäisin itseni AMK-opintojen pariin. Muistan miettineeni varastolla synkimpinä hetkinäni, ettei tästä raatamisesta ole kyllä ”oikealle elämälleni” hevonhumpan hyötyä!

Vähänpä tiesin.

Kun vuosia, vuosia myöhemmin pääsin unelmieni työhön HR-alalle ja sain ensimmäisen logistiikka- ja varastoalan asiakasyritykseni, tiesin välittömästi, missä maailmassa asiakkaani päivittäin elää. Tiesin, millaiset trukit toimivat parhaiten mihinkäkin tilaan ja tavaran laskuun/nostoon/siirtoon, millaisia kommervenkkejä kuljetusjärjestelyissä voi tulla eteen, miten suuri merkitys on pakkausmateriaalien valinnalla jne. Kun asiakas ihmetteli spesifejä, alan tuntemusta osoittavia kysymyksiäni, sain ylpeänä todeta, että olinpa melkein neljä vuotta näissä hommissa! Jää oli murrettu ja yhteistyömme alkoi onnellisten tähtien alla.

Varastotyö ei ollut unelmieni työ. HR-työ oli unelmieni työ.

En kuitenkaan olisi ollut niin vahvoilla unelmieni työssä, ellen olisi aikaisemmin työskennellyt mm. varastossa, kaupan kassalla, kallioporakoneita valmistavassa firmassa, toimistosihteerinä jne. Se, etten heti nuorena ollut unelmieni työssä, ei estänyt minua nauttimasta matkalla olleista työtehtävistä! Yritin aina tietoisesti etsiä jokaisesta työstä ”sen jutun”, jonka vuoksi sitä kannatti tehdä ja yleensä sitä ei edes tarvinnut etsiä, se löytyi kyllä, kun suhtautui kaikkeen avoimesti, uteliaasti, halukkaana oppimaan ja tunkemalla itseään myös niihin töihin, jotka sijaitsivat valovuosien päässä mukavuusalueeltani. Työt mukavuusalueen ulkopuolella mahdollistivat aina jonkun uuden oppimisen ja opettivat sitä kautta koko firman toiminnan ymmärtämistä, joka taas lisäsi merkityksellisyyden tunnetta.

En ole koskaan, yksittäisiä työpäiviä lukuun ottamatta, kokenut työntekoa raskaaksi. Työ ei ole milloinkaan näyttäytynyt itselleni välttämättömänä pahana, joka olisi vain tehtävä pois alta. Koen eläväni myös ollessani töissä. Töissä on naurettu kaksin kerroin kahvipöydän alla, itketty nurkassa työkaverin olkapäähän nojaten, koettu täydellisiä onnistumisia, todellisia vaikeuksia ja tasaisen turvallista taaplaamista. Siellä missä on tunteita, siellä on elämää. Ja siellä, missä on elämää, on merkityksellisyyttä. Vaikka jokainen työ ei ole ollut unelmieni työ, jokaisessa työssä on ollut palasia siitä ”isosta unelmasta”, jota tuskin vielä edes osaan täysin tunnistaa! Odotan täpinöissäni, mitä kaikkea saan vielä työkseni tehdäkään!

Mitä haluaisin sanoa Sinulle, joka haaveilet unelmiesi työstä?

Muista, että minkään elämänvaiheen ei tarvitse jatkua väkisin, ellet itse valitse niin. Kaikki ne voimavarat, joita tarvitset unelmiesi työn tavoitteluun, ovat Sinulla olemassa, mutta ne saattavat olla piilossa. Jos tismalleen nyt ei ole oikea aika toimia isosti unelmasi eteen, se aika tulee vielä, kunhan itse pidät huolen siitä, ettei viehtymys tuttuun ja turvalliseen, mutta kuoliaaksi turruttavaan, ole niin suuri, että se tyrehdyttää kykysi suunnitella muuta.

Olen juuri avannut uuden, henkilökohtaisen valmennuskokonaisuuden Kohti toiveideni työtä. Valmennus koostuu viidestä osiosta (60-90min./osio), jotka pääset käymään läpi kanssani Sinulle sopivassa aikataulussa (Google Meet). Valmennuksessa perehdymme nykyiseen työtilanteeseesi, tutkimme vahvuuksiasi ja voimavarojasi, pohdimme unelmiesi työn rakennuspalikoita ja etsimme tekijöitä, jotka luovat juuri Sinulle työn merkityksellisyyden tunteen. Viimeisessä osiossa saat työnhaun täsmävinkkejä. Valmennuskokonaisuus on jonkin verran räätälöitävissä sen mukaisesti, mitkä ovat omat tavoitteesi työelämän suhteen (esim. palkkatyö vrt. yrittäjyys). Valmennus soveltuu Sinulle, jolla ei vielä ole tarkkaa suuntaa siitä, mitä elämässäsi haluaisit tehdä tai Sinulle, jolla on jo hähmäinen suunta mielessäsi. Avoin suhtautuminen ja kyky ajatella myös boksin ulkopuolelta antavat pelimerkkejä valmennuksesi onnistumiseen.

Pääset tutustumaan valmennukseen täältä. Mitä minusta on tyyppinä ja valmentajana sanottu, näet täältä.

Jos ei valmennukseen osallistuminen ole juuri nyt ajankohtaista ja jäät vielä pohtimaan, tulethan kuitenkin mukaan sosiaalisen median kanavilleni! Siellä saat vinkkejä ja rohkaisua oman näköisen elämäsi muotoiluun ja voimavaroja työelämäsi koukeroihin.

Nähdään valmennuksessa ja some-kanavilla! Uskalla tarttua työelämäsi rakentamiseen! Innostava työelämä odottaa juuri Sinun tuomiasi ideoita ja tekemisesi synnyttämää iloa!

Halauksia,

Jenni

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *