Apua, mikä tavaraK.A.A.O.S !!

Sain tänään senpäiväisen ahdistuskohtauksen poislaitettavan tavaran määrästä. Ahdistuin yhtäaikaa oman napani ympärillä, mutta myös ihan maapallollisestikin. Missä tavarapaljoudessa me eletään!

Mies oli tänään arkivapaalla ja räjäytettiin yhteistuumin 6v-eskarilaisen huone. Lasten huoneiden räjäytys (eli ”tyhjennä koko huone ja heitä roskiin/laita myyntiin/pyyhi pölyistä kaikki mahdollinen irtotavara”) on parasta silloin, kun he itse ovat pois jaloista luettelemasta, mikä arvo on rikkinäisellä Barbie-kengällä tai kuinka  hän saattaisi kuitenkin ehkä vielä joskus mahdollisesti leikkiä tuolla kumisella mikä-lie-hahmolla, jonka pää on irti ja jonka jalat on teipattu yhteen.

Huoneiden räjäytys ilman lasten läsnäoloa on tyydyttävää ja samalla hirmuinen riski! Se ruokkii toisaalta mun minimalistin luonnettani ihanalla tavalla! Ai että sitä tunnetta, kun huoneessa taas ovi aukeaa ja vaatekaapin ovet saa kiinni, eikä laatikoiden kannet ole aseteltuna pursuavan sisällön päälle keikkumaan. Huoneessa pystyy hengittämään! Samaan aikaan pitää koko ajan olla inessä siinä, millä jutuilla lapsi on säännöllisesti leikkinyt ja millä aarteilla on vuosien varrella ollut aito tunnearvo, koska en kuitenkaan halua heittää pois aivan kaikkea, joka on vain mulle arvotonta. Moneen asiaan liittyy lapsella paljon muistoja ja haluan tottakai kunnioittaa niitä.

Mutta noin yleisesti ottaen, miten voi olla m a h d o l l i s t a, että kaikenlaista sillisalaattitavaraa vaan kertyy ja kertyy lasten huoneiden nurkkiin vuosien varrella aivan tolkuttomia määriä, vaikka miten yrittää karsia! Nytkin tehtiin sellainen linjaus, että kaikki ne lelut, jotka eivät kuulu johonkin ”kokonaisuuteen” saavat luvan lähteä kiertoon tai roskiin. Kokonaisuuksiksi kaappiin jäivät mm. PetShopit, Schleich-hevostalli, Legot, Barbiet ja My Little Ponyt. Ja näihin liittyvä oheistavara. Nuo ovat sellaisia juttuja, joilla eskarilainen leikkii säännöllisesti ja ne luonnollisesti säästettiin. Hävettää tunnustaa, mutta se muu sälä (Mäkkäri-muoviroska, täyteen piirretyt väristyskirjat ja turhat yksittäiset lelut) olisivat tehneet määrältään noin kaksi jätesäkillistä, jos ne olisi laitettu samaan kasaan!! Aivan holtitonta. Laitettiin paraskuntoisimmat lelut myyntiin ja eka ostaja kävi tunnin sisällä ilmoituksen jättämisestä ne noutamassa. Tuli tosi hyvä mieli, että lelut pääsivät kotiin, jossa niillä oikeasti leikitään.

Meillä aletaan selvästi elää sellaista elämänvaihetta, että nuorimmainenkaan ei enää pyydä mitään erityisiä leluja joulu- tai synttärilahjaksi. Hän pitää vaatteista ja lahjakorteista, sekä käytännöllisistä jutuista, kuten vaikka rullaluistimista, joita toivoo ensi kesälle. Joululahjalistalla oli myös akustinen kitara. En tiennytkään, että hän haluaa soittaa kitaraa… 😉 Pukki miettinee sitä toivetta vielä vuoden verran ainakin, vaikka se hyvä toive onkin.

Luin jostain nettipalstalta jonkun äidin blogipäivitystä siitä, miten heillä oli ratkaistu lastenkutsujen lahjatoiveet ja sen myötä vähennetty lapsille kertyvän tavaran määrää. Perheen lapsi oli innostunut suuresti ajatuksesta, että jokainen kutsuvieras antaisi yhteiseen pottiin pienen summan rahaa (5-15€ tai mitä nyt kukin yleensä laittaisi lahjaankin), ja sillä kokonaissummalla lapsi voisi täyttää jonkun isomman, yksittäisen toiveen. Tuohon liittyi vielä, että lapsesta otettaisi valokuva hankitun lahjan kanssa ja se lähetetään kiitokseksi kaikille vieraille. Musta tuo oli aivan loistava ajatus!

Kerroin tästä ideasta miehelle, joka olikin varovaisempi ja vähän vastakarvaan… Hän pohti, että jos eskarilainen on vielä liian pieni siihen, että saisi lahjaksi kavereilta ”vain” rahaa. Hän perusteli sen sillä, ettei eskarilainen vielä ymmärrä rahan arvoa ja se voisi tuntua ”kylmältä” lahjalta. Aloin itsekin sen myötä epäillä, että olisiko se tosiaan niin, että lapsi kuitenkin haluaa vielä fiilistellä jokaisen ystävän lahjaa erikseen. Ja että lahjan tuojat ehkä haluaisivat vielä itsekin tuoda jotain henkilökohtaisesti… Pakko kyllä myöntää, että olisin itse yhteisen rahapotin puolesta ehdottomasti, jos joku sellaiset juhlat järjestäisi! Musta olisi kiva kuulla, minkä isomman toiveen sankari on saanut täytettyä lahjarahoilla. Sehän voi olla vaikka huppari, kampauspää tms. sankarille tärkeä juttu. Eipä näiden eskarilaisten toiveet vielä kovin suuria ja kalliita ole <3

Jäin tosiaan vähän niihin fiiliksiin miehen kommentin jälkeen, että ehkä me vielä säilytetään vanha kaava tammikuun kaverisynttäreillä. Kuitenkin tänään, kun neiti tuli eskarista kotiin ja kuuli, että huone oli siivottu tiptop, hän rynnisti yläkertaan ja puhkesi ihastuneisiin riemunkiljahduksiin! Hän tanssi ympäri huonetta ja kiljahteli, että ”Ihanaa, ihanaa, kiiiiiitos, kun siivositte täällä! Nyt täällä mahtuu taas tekemään vaikka mitä ja tää näyttää niin ison tytön huoneelta!” Ja tämä kyseinen eskarilainen on vielä kohtuu siisti lapsi muutenkin. Tavaraa vaan oli jo niin paljon, ettei hän enää kyennyt siivoamaan sitä toivomallaan tavalla piiloon. Kun kysyin, miten aiot säilyttää huoneen siistinä, vastaus tuli välittömästi: ”En halua enää yhtään sellaista turhaa tavaraa tänne, jolla en leiki!”

Sovittiin myös sääntö, että jos käydään Mäkkärissä ja siellä on lasten aterian oheistavarana kirjoja tai My Little Pony – juttuja, silloin voi ottaa lelun. Muussa tapauksessa otamme jatkossa aina pehmiksen. Viime vuosina eskarilaiselle on kertynyt niitä Mäkkäri-leluja vielä triplamäärä (onneksi keskenään erilaisia kuitenkin), kun isosiskot luovuttavat omansa suoraan nuorimmalle… 😀

Nyt sitten jäin pohtimaan tammikuun kaverisynttäreitä uudelleen tuon neidin oman kommentin perusteella. Olisiko aika siirtyä aktiivisesti vähentämään tavaraa vai vieläkö mennään samalla kaavalla kuin aiemmin? Itse olisin aivan valmis jättämään koko lahjonnan pois, mutta näille pienille se on kuitenkin vielä tärkeä asia niin saajan kuin antajan roolissakin, millä tahansa tavalla <3

Nämä ovat varmaan vähän persoonajuttujakin, miten lapsi tällaiseen ideaan suhtautuu. Tämä meidän eskarilainen sai viime jouluna lahjaksi vaikka ja mitä toivomaansa, mutta lopulta tärkein – aidot ilonkyyneleet silmiin nostattava lahja – oli hänen omalle unipupulleen lahjaksi tullut tonttulakki, jossa oli aukot pupun korville. Pukin muori oli sellaisen virkannut edellisenä iltana sormet rakoilla 😉 Kyseinen neiti on aina ollut hyvin kiitollinen hyvin pienistäkin asioista. Sen vuoksi ymmärsin yhtäkkiä hyvin, miten ahdistunut hän oli ollut täydessä huoneessaan. Se riemuisa kiljahtelu oli paras palkinto päivän siivousuurastuksesta <3 Tänä iltana onkin käynnistetty jo monta uutta leikkiä, kun on vaan niin ihanaa, kun kaikella on paikkansa ja poissiivoaminenkin on nyt helppoa.

Olisi kiva kuulla, millaisia juttuja muissa perheissä on keksitty ennen kaikkea ennaltaehkäisemään tavarapaljoutta. Toivoisin, että ylipäänsä uuden ”lyhytaikaisen” tavaran hankkiminen menisi pois muodista, ihan jo kulutussyistäkin. Täytettäisi mieluummin elämää kokemuksilla kuin tavaroilla.

Kommentit (4)
  1. Samaa olen miettinyt, millä ihmeellä sitä sillisalaattitavaraa saisi vähennettyä ja ainakin niin että sitä ei kertyisi enää lisää lastenhuoneisiin…Itse olen myös ihmetellyt nykysynttäreiden tapaa jakaa vieraille lahjapussukat, siis miksi? Kaikilla on varmasti jo ihan riittävästi ”ei niin välttämätöntä”pikkutavaraa nurkat täynnä… Tärkeintähän on kuitenkin itse juhlat ja kaverit.

    1. Hei tuo tapa tosiaan! En kans ymmärrä sen syytä 🤔 Eilen mietin myös sellaista, että miksi Suomessa aina se synttärisankari järjestää itselleen juhlat?! 😂 Eikös se olisi parasta, että se, jota juhlitaan, saisi olla juhlakalu ja nauttia muiden järjestämistä juhlista? Siis ihan aikuisenakin! Se olisi huippua!

  2. Lapsemme ovat olleet vieraina synttäreillä, joissa pyydettiin rahaa lahjaksi. Vaikka ymmärrän ajatuksen taustalla, tuntuu rahan pyytäminen oudolta. Ehkä se johtuu siitä, että niin ei ole perinteisesti tehty. Mutta asiat muuttuvat ja tästä voi hyvinkin tulla uusi perinne juurikin sen vuoksi, että kaikilla on tavaraa enemmän kuin tarpeeksi.

    Omien lasten kanssa noudatellaan kuitenkin linjausta, jossa sanotaan, että lahjaa ei tarvitse, mutta jos jotain haluta tuoda, lapsi vaikka kerää jalkapallokortteja tai askartelee, mikä nyt ikinä on asia, joka sopisi kaverisynttäribudjettiin.

    Kaikki kuitenkin jotain haluavat tuoda, joten ystävällisesti yritän ohjata siihen, että se ei olisi mitään kertakäyttöistä, nopeasti rikki menevää.

    1. Kiitos kommentista! ❤️
      Tuo on juuri se toinen puoli asiasta, jota jäin pohtimaan. Jonkinlainen kynnys mullekin tuli tuohon rahan pyytämiseen miehen ja nyt sunkin kommentista. Myös tietoisuus siitä, että se käytäntö jakaa vieraissakin varmasti mielipiteitä, tekee siitä vielä hankalampaa 😅 Vaikka ensin se tuntui niin helpolta idealta jopa lahjaa miettivien näkökulmasta.

      Voisihan jo kutsuun muotoilla toisiaan sen, että vieraan läsnäolo on lahjoja paljon tärkeämpää, mutta jos jotain haluaa tuoda, siinä olisi joku vinkki mihin aihepiiriin liittyen. Sellainen kultainen keskitie ehkä.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *