Arvojen tärkeydestä

Oi, minkä inspiroivan aamupäivän koin tänään! Sain nimittäin kaveriltani Kattalta kutsun Tampereelle, MOW Supernovan ihkaensimmäiseen aamiaistilaisuuteen kuuntelemaan Sitomon Nina Rinnettä ja Riikka Seppälää. Aiheena Johtajuuden uusimmat tuulet maailmalta. Aamiaistilaisuudet tulevat jäädäkseen, joten menkää kuuntelemaan jos kulloisenkin aamun aihe resonoi!

(Nina Rinne ja Riikka Seppälä stagella)

Olipa ihana parituntinen! Nina ja Riikka puhuivat paljon rohkeudesta, omien arvojen mukaan toimimisesta ja siitä, mistä jäämme paitsi – ja mitä ylläpidämme – jos rohkeutta ei ole. Vaikka paikalla olevat taisivat suurin osa olla työelämässä, ehkä esimiestehtävissäkin toimivia, ei aamupäivä keskittynyt vain työpaikan esimiestoimintaan. Johtajan roolin saa ottaa niin usein muuallakin, esimerkiksi oman perhe-elämän sisällä. Tai johtajuuteen saatat päätyä vaikka lapsen kaveripiirin riitoja ratkoessa. Ja onhan itsensä johtaminenkin johtamista tärkeimmillään! Ihan taatusti jokainen aamulla läsnäollut sai kotiinviemisinä syvällistä pureskeltavaa!

Aamiaistilaisuuden jälkeen menin pizzalounastreffeille Nooran, äitiyslomalla olevan kollegani kanssa. Noora on mulle sellainen ”brother from another mother” -henkinen sielunsisko <3  Nyt kun Noora on ollut pitkään poissa työelämästä ja itsekin hengailen opintovapaalla, meillähän riitti kuulumisten päivitettävää! Mutta kuinka ollakaan, jo ensimmäisten minuuttien aikana sukellettiin altaan syvään päähän ja aamusta inspiroituneena alettiin jutella elämän ARVOISTA!

Oikeastaan elämässä parhaita asioita ovat ihmiset, joiden kanssa on niin samalla levelillä syvällisissä keskusteluissa. Juteltiin Nooran kanssa kaikesta siitä, mikä elämässä on arvojen mukaista ja mikä niiden kanssa ristiriidassa. Ja miten paljon energiaa se viekään, jos joutuu elämään millään elämän osa-alueella arvojensa vastaisesti… ellei tiedä sen olevan vaikka väliaikaista… ja vie se energiaa silti.

Ehkäpä jokaisen olisi syytä aika ajoin pysähtyä omassa elämässään miettimään sitä, miltä osin elämän valinnat vastaavat omiin arvomaailmoihin vai tuleeko sitä toimineeksi jollain autopilotilla vaan päivästä toiseen, itseään kuuntelematta… Ainakin itse huomaan herkästi, jos joku ”ei vaan tunnu jotenkin hyvältä” ja tulee vahva tunne, että nyt on ”muutettava jotain”. Yleensä aina silloin löytyy joltain osin ristiriita oman arvomaailman kanssa. Ainakin mulla.

Aina ei ole helppoa tunnistaa niitä paineita ja ehkä kuviteltujakin arvoja, joita tulee ympäröivästä todellisuudesta: parisuhde asettaa odotuksia, työpaikalla odotetaan suoriutumista, perhe-elämä vaatii oman osansa, hartioillaan kantaa kaikkia elämänkokemuksiaan, oppimiaan – osin tiedostamattomiakin – toimintamalleja, oma ikäpolvi luo toisilleen mallia siitä, miten ”kaikkien kuuluisi toimia”… jne. jne. Ei tässä hötäkässä varmasti kovin usein ehdi aloittaa arvokeskustelua itsensä kanssa! Ja sitten tuntuu ahistavalta, eikä tunnu saavan mistään kiinni.

Joutuu kyllä toisinaan uppoutumaan todella syvälle omiin ajatuksiinsa, että sieltä kirkastuu ne ihkaomat arvot ja aidot valintojen perustat. Ja sitten pitäisi vielä muokata elämän sellaiseksi, että toimisi niiden mukaan. Uh, ei ole helppoa, mutta niiiiiiin voimaannuttavaa, kun alkaa yksitellen muuttaa elämäänsä siihen suuntaan, joka itselle on se oikea 🙂

Voimaannuin aamun tilaisuudesta niin, että päätin heti tehdä elämässäni kunnon arvojen tonkimistuokion, pitkästä aikaa! Päätin, että käyn ensin läpi kolme suurta kysymystä:

  1. Mitkä ovat elämäni tärkeimmät arvot?
  2. Toteutuvatko ne tällä hetkellä perheessä, parisuhteessa, työssä, harrastuksissa, vapaa-ajanvietossa?
  3. Miltä osin eivät toteudu?

Sitten teen uuden listan:

  1. Mikä on aikanaan ajanut valitsemaan näissä asioissa arvojeni vastaisesti?
  2. Mitä työkaluja tai kenen apua tarvitsen  omaan arvoremonttiini?
  3. Mikä on remonttisuunnitelma jatkon varalle?

Itse olen huomannut, että elämää pystyy jonkin aikaa elämään niin, että tunnistaa jonkin arvoristiriitaisen valinnan ja tekee töitä yksittäisen asian muuttamiseksi. Eli tavallaan tiedostaen, väliaikaisesti. Mutta jos kauhukseni joskus huomaisin, että vähän joka elämän osa-alueella toteutan Jonkun Muun elämänkatsomusta, puhun Jonkun Muun suulla, työskentelen Jonkun Muun unelmien eteen tai olen uskollinen jollekin sellaiselle aatteelle, josta en itse (enää) saa iloa, huomaisin sen olossani välittömästi; tyytymättömyytenä, stressinä, selittämättömänä ahdistuksena, ja lankojen irtoamisena omista käsistä… Oirekuvaus itsessäänkin on jo aika kuluttava. Saati, että eläisi siinä aamun ensimmäisestä tunnista illan viimeiseen. Meillä on kuitenkin vain tämä yksi elämä. Ja on muuten totta, että ihminen voi jopa sairastua jos joutuu elämään vuosi toisensa perään ”jonkun muun elämää” ja hylkäämään oman itsensä aidon kuuntelun.

Haastankin kaikki teidät pitämään arvotutkimuksen oman pään sisällä ja sen jälkeen tarvittaessa laatimaan arvoremonttisuunnitelman, jos ristiriitoja löytyy 🙂  Lempeyttä, myötätuntoa, kirkastuneita arvoja ja sen myötä sisäistä rauhaa toivon löytyvän!

Ihanaa loppuviikkoa <3

hyvinvointi ajattelin-tanaan mieli syvallista
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *