Eksoottisia viherkasveja hedelmänsiemenistä

Lumista maaliskuun ensimmäistä päivää!

Jotenkin ironista, että mulle maaliskuu on aina ollut ensimmäinen virallinen kevätkuukausi ja juuri tänään, kun on 1.3., sataa ainakin täällä Tampereen ympäristössä lunta enemmän kuin koko talvena yhteensä 😀 Miten tähän nyt sitten osaa asennoitua?!

Mutta yksi asia ei muutu: kun alkaa kevät, alkaa meikäläisen istutuspuuhat! Olen perheessäni aiheuttanut useina vuosina naureskelun sekaista hymähtelyä kevään istutuksillani. Olen nimittäin vuosien varrella joka kevät istuttanut mm. chiliä, basilikaa, minttua ja herneenversoja, mutta kesään mennessä ne kaikki taimet ovat kuin ihmeen kautta kadonneet (lue: kuivuneet, luovuttaneet, lopettaneet kasvunsa, ruskistuneet…). Jos siis kaikki menneiden vuosien istutukseni olisivat vielä hengissä, elettäisi täällä melkoisessa yrttifarmissa. ”Eih, taas tämä mullan levittelyhässäkkä alkaa!”, mies naureskelee. Oltaisikohan me ehkä kerran saatu yksi chili syödäksemme niistä mun istutuksista? Basilikaa enemmänkin, se olkoon puolustukseni.

Vaan enpähän luovuta, en tänäkään vuonna. Nyt siirsin yrttien istuttelun myöhemmälle keväälle, mutta aloin kasvattaa VIHERKASVEJA. Enkä mitä tahansa viherkasveja vaan eksoottisten hedelmien siemenistä kasvatettavia viherkasveja! Olen niin täpinässä tästä ideasta, että käyn melkein tunnin välein kurkkimassa mullan pintaa, vaikka juuri päivällä vasta tein istutukset… Hahah. Kumma kyllä, ei näy vielä mitään.

Tässä kaikki istuttamani viherkasvin alut. Limen tosin jätinkin vielä pois ruukusta.

Istutin granaattiomenan siemeniä, joista pitäisi tulla sellainen melko kevytrakenteinen puumallinen viherkasvi, joka kuulemma leviää valtavan kokoiseksi lyhyelläkin aikaa. Granaattiomenan siemeniä istutin sekä pieniin turveruukkuihin, että isompaan ruukkuun siltä varalta, että joku niistä ei lähtisi itämään lainkaan. Siemenet olivat helppoja ja miellyttäviä käsitellä. Auoin hedelmän varmuuden vuoksi kylppärissä, mutta yllättäen se ei värjännytkään niin paljon kuin pelkäsin.

Muutamiin ruukkuihin istutin myös passionhedelmän siemeniä. Tämä oli kaikkein työläin istutettava, koska passionhedelmän siemenissä hedelmäliha on tosi sitkeästi kiinni. Siemenet piti ensin huuhdella, mutta se ei juurikaan auttanut hedelmälihan irtoamiseen. Se vain peitti siemeniä entistä hyytelömäisemmin, sössö oli vähän kuin sammakonkutua putsattavana. Sain siemenet putsattua, kun otin ne talouspaperin väliin ja hankasin ne puhtaaksi.

Istutin myös vanhoja tuttujani; punaista, keltaista ja vihreää chiliä, joiden suhteen odotukset ovat korkealla. Ne on ainakin pakko saada itämään, kun eivät ole mitään kovin eksoottista tavaraa! Niitä laitoin myös useampaan ruukkuun, jokaista lajiketta omaansa.

Mulle täysin uusi tuttavuus olivat nuo madon näköiset, pitkulaiset kurkuman juuret! Ootko joskus nähnyt kurkuman juurista kasvatetun viherkasvin? Tosi kaunis! Isot, vahvat, ylöspäin kasvavat lehdet ja vaaleanpuna-violettisen sävyiset kukinnot. Näistä mun istutuksista kurkuman pitäisi olla eniten kukan näköinen, muut eivät välttämättä tule kukkimaan kovinkaan näkyvästi.

Tuikkasin ruukkuihin myös muutaman kastanjan. Pelkään, että niistä ei tule yhtään mitään. Jotenkin vaikea kuvitella, että kastanja lähtisi kasvamaan, enkä oikein tiennyt, miten sitä olisi pitänyt ”esivalmistellakaan”. Tökkäsin ne vain ruukkuun ja odotellaan, kuinka käy. Jos joku tietää, miten tuollainen kovakuorinen kastanja pitää käsitellä ennen istutusta, kerro, vielä ehdin kaivaa ne ylös 😀

Noille osalle istutuksille pitäisi hankkia saviruukut, jotta ne hengittäisivät paremmin. Taidan vaihtaa ne sellaisiin sitten, kun itäminen on vähän lähtenyt käyntiin.

Istutukset tuovat aina mieleen kevään, uuden alun. Sen vuoksi näitä on jännää seurata varsinkin nyt, kun en ole näistä suurinta osaa koskaan edes yrittänyt kasvattaa! Mä olen todellinen viherkasvifriikki. Rakastan viherkasveja, valitettavasti tosin paljon enemmän kuin he minua. Ne harvat, jotka saan pysymään hengissä ja voimaan hyvin, ovat muodostuneet mulle suorastaan rakkaiksi. Nytkin mulla on yksi kultaköynnös, jonka ostin vähän kitukasvuisena vihermyymälästä, jossa oli vain yksi niitä jäljellä. Olin kuitenkin päättänyt, että juuri sellainen sopii tuohon olohuoneen kattoon roikkumaan, joten ostin silloin sen kitukasvuisen yksilön ja nyt se rehottaa niin onnellisena ja kasvattaa uutta köynnöstä koko ajan. Se pitäisi istuttaa korkeaan ja kapeaan lattiaruukkuun, josta köynnöksiä voisi alkaa ohjailla huoneen nurkkiin ja katonrajaan asti. Tämän kultaköynnöksen kanssa ollaan löydetty selvästi yhteinen kieli valon, kosteutuksen, lannoituksen ja ruukun koon suhteen. Mä en ole mikään puutarhaihminen tai pihan tonkija kovinkaan aktiivisessa mielessä, joten mulle tällainen pienistuttaminen sopii hyvin. Kerron täällä sitten, kun nähdään, miten nämä lähtevät kasvamaan!

Miten muilla? Onko siellä kevätkylväjiä muitakin? Millaisia viherkasveja sä saat parhaiten pysymään hengissä tai onko sulla vinkata jotain tällaista harvinaisempaa, eksoottisempaa kasvia kokeiltavaksi vielä näiden lisäksi?

koti sisustus diy
Kommentit (2)
  1. Erikoiset Asiantuntijat
    1.3.2020, 19:49

    Siemeniä en ole kylvänyt ruukkuihin, mutta kesäkukat olen parina kesänä kasvattanut pienen pienistä taimista, jotka ole ostanut puutarhamyymälästä. Niistä kokosin amppelit ja laatikkokukat ulos. Ne alkoivat kukkimaan kunnolla vasta juhannuksen jälkeen, mutta jatkoivat kukkimista sitten pitkälle lokakuuhun, ihan pakkasten tuloon asti. Komeimmat amppelikukat ovat olleet nämä itse kasvatetut. Vaatii siis vähän kärsivällisyyttä, koska puutarhalta saa upeasti kukkivat amppelit jo toukokuussa.

    1. Hei loistava vinkki, kiitos! 😍 Usein valmiiden amppelikukkien joukossa on aika kuiviakin yksilöitä ja parhaat menevät nopeasti, joten tuolla tavoin saa varmasti parempaa laatua! Mihin aikaan vuodesta siis istutat pienet taimet? Nyt jo näin maaliskuussa?

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *