Hei työelämä pliis, olisit inhimillinen!

”Perhe myi omaisuutensa ja muutti purjeveneeseen Honoluluun!”

”Urakiidossa olleen Annelin työtahti pysähtyi vasta, kun hän sairastui työuupumukseen!”

”Työelämä kriisissä, missä kaikki työntekijät ovat?”

Työssä uupuminen ja totaaliset irtiotot työelämän oravanpyörästä tuntuvat olevan yhä useammin esillä mediassa. Toisaalta ihmetellään, missä työhön halukkaat tekijät ovat ja miksei paikkoja saada täytettyä. Miksi työelämä vaikuttaa nykypäivänä ihmisiin näin rajusti, että se jopa sairastuttaa tai vain oma-aloitteisesti irrotetaan ankkuri ja sanotaan heipat kellokorteille? Olen ollut vuosikausia työelämässä ja suurimmaksi osaksi toiminut vahvasti yritysrajapinnassa, joka on ollut erinomainen näköalapaikka niin erilaisten yritysjohtojen kuin työntekijöidenkin suuntaan. Korvan taakse on kertynyt kokemustarinoita puolin ja toisin. Toiset surullisia, toiset toiveikkaita, jotkut totaalisia pohjakosketuksia, jotkut puhtaita menestystarinoita.

Työpaikoille tyypillistä on nykyään, että tasaisin väliajoin julkaistaan entistä kunnianhimoisempia rahallisia tavoitteita, vähennetään väkeä kulujen minimoinnin toivossa, pienennetään tai jopa poistetaan ylitöistä maksettavia korvauksia ja tehostetaan prosesseja entistä tehokkaamman työajan varmistamiseksi. Tässä ilmapiirissä se tunnollinen, kovan työntekemisen mallin edeltäviltä sukupolvilta oppinut Ihminen, yrittää päivästä toiseen lunastaa työnantajan kasvavia odotuksia, tehdä itseään tärkeäksi työpaikalla, usein jopa tinkimällä vapaa-ajastaan. Aina on joku, joka sanoo tästä hektisyydestä nauttivansa ja voivottelee heitä, joille vapaa-ajalla palautuminen on niin merkityksellistä. Mutta on myös heitä, jotka ihan oikeasti uupuvat tai jotka vain kyllästyvät siihen, ettei mikään riitä. On heitä, jotka sairastuvat vakavasti, ja heitä, jotka päättävät totaalisesti irrottaa köydet ja suunnata sen purjeveneen nokan kohti Honolulua pelkkä menolippu taskussa. Kun nämä uutiset loputtomista tulosvaatimuksista ja uupuneista työnsuorittajista leviävät yhteiskunnan medioihin, saavuttaen uusien, työelämän kynnyksellä kurkkivien sukupolvien silmät, he kääntyvät kannoillaan ja päättävät panostaa merkittävimmän energiansa jonnekin, missä sitä arvostetaan ja mistä he saavat jotain itsekin. Eikä se välttämättä ole se perinteinen ”kahdeksasta neljään -työaika, maanantaista perjantaihin”. Usein siinä ratkaisuja tehdessään tulevat myös leimatuksi pullamössösukupolveksi, jota ei työnteko kiinnosta.

Jep, joukossa on heitäkin, ihan oikeasti työntekoa vieroksuvia nuoria ihmisiä, jotka eivät olisi valmiita tinkimään omasta mukavuudestaan herätyskellon pirinän vertaakaan. Nyt en puhu heistä. Puhun heistä, jotka ovat vuosikausien ajan tottuneet antamaan kaiken energiansa esimerkiksi opintoihinsa ja ylittämään tavoitteitaan tentistä toiseen. Joilla ei tavoitteiden asettamisessa ja niihin pyrkimisessä ole ollut ongelmia, jotka ovat valmiita oikeissa olosuhteissa antamaan itsestään paljon. Jotka haluavat tehdä töitä koko potentiaalillaan, mutta ovat tarkkoja siitä, missä olosuhteissa ja minkä yrityksen imagon puolesta, minkä työnantajan arvomaailmaa todeksi eläen.

Koska yhtään yritystä ei ole olemassa ilman Ihmisiä, eikä tuloksia saavuteta ilman hyvinvoivia Ihmisiä, miksi edelleen useissa johtoportaissa kopisee asenne , että ”sinun tehtäväsi on tehdä sitä, mistä sinulle maksetaan, joten suu suppuun ja hommiin!” tai ”jos ei tämä meno kelpaa, et ole korvaamaton, hei hei ja tervetuloa SEURAAVA!”

Mitä jos nykyinen työntekijä osoittautuukin korvaamattomaksi, eikä seuraavaa tilalle tulijaa enää joku päivä olekaan jonossa?

Väitän rajusti, että ainoa salaisuus yrityksen pitkän linjan menestykseen ovat hyvinvoivat, innostuneet, arvostusta ja vähän hemmotteluakin vastaanottavat työntekijät. Heihin panostaminen maksaa rahaa, mutta tuottaa takaisin vuosien varrella ylivoimaisesti enemmän. Parhaat tulokset saavuttavat yritykset, joissa työntekijät kokevat tulevansa aidosti huomioiduksi Ihmisinä, tuntevina ja kokevina, joilla on omat vahvuutensa ja omat haavansa, omat kokemuksensa ja omat unelmansa. Nämä Ihmiset sitoutuvat ja yltävät parhaimpaansa. Mikään ei ole yritykselle kalliimpaa kuin toistuvasti purkautuvat rekrytoinnit, varsinkin jos ne olisi voitu välttää Ihmisen kohtaamisella ja arvostamisella – ajoissa.

Jospa työelämän uudet trenditaulut olisivatkin täynnä vaatimuksia välillä työnantajayritysten johdon suuntaan:

  • Huomioi työntekijäsi yksilöinä, tutustu heihin Ihmisinä niin hyvin kuin suinkin mahdollista.
  • Budjetoi heidän hyvinvointiinsa rahaa, jotta voit perustella myös ne heille suunnatut tulokselliset vaatimukset.
  • Ole herkällä korvalla jokaisen jaksamisen suhteen ja reagoi rohkeasti ja pian, jos hälytysmerkkejä on ilmassa.
  • Pyri tarjoamaan aidosti hyvinvointia parantavia etuja, kuten avoimet keskustelutilaisuudet, liikunta- ja lounasedut, luottamuksen osoitus avoimeen etätyöhön, omaan työhön vaikuttamisen mahdollisuuksien lisääminen ym.
  • Ole esimiehenä aidosti läsnä ja tavoitettavissa, käynnissä oleva keskustelu voi osoittautua tärkeimmäksi pitkään aikaan käymistäsi keskusteluista.
  • Ole ihminen ihmiselle ja uskalla toisinaan luopua esimiesroolisi mukaisesta ”käsikirjoituksesta” päästäksesi samalle aaltopituudelle.

Millaisessa työelämässä Sinä haluaisit työskennellä? Työelämä koostuu ihmisistä, joten se muodostuu sellaiseksi, millaisia ihmisiä me olemme toinen toisillemme. Valitaan se parempi tapa.

Aitoja kohtaamisia ja lämminhenkistä alkavaa työviikkoa! <3

Kommentit (2)
  1. Hyvä Jenni! Tällaisilla arvoilla varustettuja johtajia kun saataisiin enemmän työelämään niin nähtäisiin varmasti aikamoinen muutos. ♥️

    1. Näin voisi olla ❤️

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *