Kunpa tämän koronakriisin jälkeenkin…

… muistaisin luottaa siihen, että tarvittaessa omat lapset kykenevät hitsautumaan yhdeksi tiimiksi hyvinkin luontevasti.

… muistaisin olla kiitollinen silloin tällöin täysin tyhjää täynnä olevasta kalenteripäivästä ja sen mahdollistamasta pysähtymisestä.

… muistaisin, etten todellakaan tarvitse kaikkia niitä ex-tempore keksittyjä asioita, joita normaalissa tilanteessa saattaisin lähteä ostamaan.

… muistaisin hyödyntää erityisesti kuivakaapissa olevia aineksia niin tehokkaasti, että välttäisin useat kauppareissut.

… muistaisin olla kiitollinen lasten laajoista kaveripiireistä ja siitä hälinästä, mikä syntyy, kun kaverit kokoontuvat meille viettämään aikaa.

… muistaisin olla kiitollinen omien rakkaiden ystävien näkemisestä kasvotusten, ja siitä, ettei heidän halaukseen sulkemistaan saa pitää koskaan itsestään selvänä.

… muistaisin olla kiitollinen siitä, millaisia aarteita kehittymisen ja oppimisen näkökulmasta kirjastomme ovat.

… muistaisin, että keskuudessamme on yrittäjiä ja palkkalistoilla olevia, jotka normaalitilanteessakin kaipaavat silloin tällöin aidon kiitoksen tekemästään työstä maamme talouden ylläpitämiseksi ja ihmisten olemassaolon turvaamiseksi.

… muistaisin ruuhkavuosiväsymyksen keskelläkin, miten suuri merkitys kunkin perheenjäsenen omilla harrastuksilla on jokaisen onnellisuuden kokemuksessa ja miten merkitykselliseksi me kaikki koemme mahdollisuuden tehdä töitä tietyn tavoitteen eteen säännöllisesti.

… muistaisin olla kiitollinen siitä, miten arvokasta on, että saamme liikkua maapallolla sinne minne haluamme, milloin haluamme.

… muistaisin, että vapaus ja turvallisuuden tunne arjessa eivät koskaan ole itsestäänselvyyksiä.

… muistaisin, että ihmisissä on paljon potentiaalia toistemme tukemiseen, läheistemme arjen helpottamiseen ja yhteisöllisten ideoiden kehittämiseen tulevaisuudessakin, jos vain suinkin niin haluamme.

… muistaisin, että oman kaveriporukan kokoon kasaaminen videoyhteydellä myös normaaleina aikoina voisi olla tosi kivaa.

… muistaisin, miltä se tuntuu, kun joka ilta lapsia unille silittäessä miettii, että onneksi korona ei vielä tänäänkään saavuttanut meitä ja että saadaan mennä nukkumaan kotona, omassa sängyssä.

… muistaisin tämän tunteen, kun jokaisen tuntemattomankin ihmisen sairastuminen, työttömäksi jääminen ja yrityksen kaatuminen tuntuu kuin se osuisi omalle iholle, aivan lähipiiriin.

… muistaisin tämän oudolla tavalla yhteisöllisen tunteen siitä kuin maailma olisi paljon normaalia pienempi ja inhimillisempi paikka, kun kaikkia koskeva iso kriisi yhdistää.

… muistaisin, että tällainen aika joskus oli ja mitä siitä opimme. 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *