Kuulumisia ja kulttuuria

Voi kylläpä on ollut ikävä näihin kirjoitushommiin!

Vaikka laiskahan se tekemisiään luettelee, niin nyt on kyllä ollut niin hurjaa menoa nilkka suorana, kaasu pohjassa reilun viikon ajan, että ei ole juuri jalat ehtineet maata koskettaa. Mutta kaikki taas niin mukavaa ja inspiroivaa, ettei sellaista negatiivista väsymystä ainakaan vielä ole tässä vauhtisokeudessa iskenyt. Vaikka silti, on nää pimeät ajat, jotka jatkuvat viikkoja putkeen silti vaan tosi ärsyttäviä. Pitää kellosta katsoa, onko aamu, päivä vai alkuilta, kun aina on pimeää kuin mörön ahterissa… Valoa kaipaan!

Opinnot alkaa olla loppusuoralla ja päivät olen väkertänyt kasaan viimeistä kurssia, joka onneksi on aika järkeenkäyvä. Lue: järkeenkäyvä = ei-niin-stressaava 😉

Viikon aikana ollaan käyty myös kannustamassa kahdessa futsal-pelissä ja neljässä säbä-pelissä, ja oon ehtinyt pari kertaa teatteriinkin. Urheilua ja kulttuuria nääs, mikäs sen rentouttavampaa kaamostekemistä.

Joskus aiemmin kirjoitinkin, miten rakas harrastus teatteri mulle on. Ihan sen kaikissa muodoissa. Kävin viime lauantaina Juulin kanssa katsomassa Tampereen Teatterissa näytelmän Elling. Häpeäkseni on myönnettävä, että tarina oli mulle ennestään täysin vieras, vasta jälkeenpäin olen kuullut sieltä täältä kehuja kyseisestä leffaversiosta. Se pitää ehdottomasti katsoa itsekin! Elling teatterilavalla oli sopivasti sekopäinen, leppoisa, ajatuksia ja tunteita laidasta laitaan herättävä, mutta myös onnistuneesti humoristinen. Tosi kiva yllätys siis. Ennen kaikkea oli ihanaa, että saatiin päivän varoitusajalla aikaiseksi treffit Juulin kanssa, vaikka ollaan molemmat lapsiperheellisiä ja eletään vielä tehokkainta pikkujoulusesonkia! Huikea flaksi, sille otettiin lasilliset väliajalla.

Eilen illalla sain deittiseuraa meidän neiti O:sta, jonka kanssa käytiin katsomassa Suomen Teatteriopiston Joulukatselmus Tampereen Komediateatterissa. Siellä oma teatteriporukkani esitti pätkän Romeosta ja Juliasta. Oon siis itse ollut tauolla tuosta harrastuksesta nyt tämän syksyn, kun aika on mennyt opiskelukuvioissa. Esitys – vaikkakin vain pätkä siitä – oli aivan ihana! Luulin tuntevani nämä ihmiset hyvin, mutta jo sen 15min. pätkän aikana tuli heistä aivan uusia puolia esiin. Miten ihania laulajia, tanssijoita ja eläytyjiä tuossa porukassa onkaan! Ainoa mihin olin pettynyt, oli se, että esitys ei jatkunut pidempään ja pidempään ja… En meinaa malttaa odottaa kevääseen, kun pääsen näkemään koko esityksen. Tosin kovasti houkuttelivat mua takaisin jo vuoden alusta, siellä olisi kuulemma vapaita roolejakin näytelmässä tarjolla. Mieli tekisi kyllä mennä takaisin jo pian, mutta pitää vielä pohtia sitä, miten ehdin treenata kahta näytelmää päällekkäin, kun tammikuussa alkaa Nokian kesäteatterin proggis myös. Tuo porukka vaan on niin… noh, ihana <3 Kiitos vielä eilisillan elämyksestä Prosperolaiset!

Katsokaa nyt noita! En ehkä kestä <3

Ja hei, sanomattakin on selvää, että suosittelen lämpimästi kaikkia Tampereen seudulla liikkuvia käymään kevätpuolella katsomassa Komediateatterissa tuon koko Romeon ja Julian. Eihän sitä tiedä, vaikka siellä olisi yksi tämänkin blogin kirjoittajista lopulta mukana 😉 Seuratkaa lipunmyyntiä!

Tässä tosi pikaisia kuulumisia tällä erää. Vuoden alkupuolelle oon suunnitellut kaikenlaista itseni kehittämisjuttua harrastusmielessä ja muutenkin, joten niistä riittää kerrottavaa varmasti. Ihanaa muuten, kun tulee joulu! Olen niin joulun fani kuin olla saattaa. Joulussa parasta on tunnelma ja se, ettei millekään tekemiselle ole aikataulua ja kaikki käy vähän hitaalla. Ah, parasta <3

Palataan taas!

Ja hei, kiva kun ootte seuranneet niin ahkerasti tätä blogini joulukalenteria. Ihan vielä en kilpaile Eino Leinon kanssa samassa sarjassa, mutta läheltä liippaa jo, eikös?

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *