Luovuuden kukka puhkesi tylsyydessä

Taidan tällä hetkellä elää koronan suhteen jonkinlaista vedenjakaja-aikaa…? Olen toisaalta onnistunut yllättämään itseni, koska olen viihtynyt kotioloissa todella kivasti ainakin tähän asti. Musta on jopa kuoriutunut jonkinlainen introvertimpi ekstrovertti, koska huomaan nauttineeni siitä, kun ei tarvitse, eikä saakaan, lähteä minnekään. Meidän perhe on ottanut koronarajoitteet ihan tosissaan, eivätkä lapsetkaan ole tavanneet kavereitaan videopuheluita lähempää. Aluksi se oli toki lapsille hankalaa, mutta parissa päivässä hekin tottuivat siihen. On kuitenkin väliaikaisesta asiasta kyse ja väliaikaisesti ihminen kyllä kestää mitä vain, kun asiallisesti perustellaan miksi. Halusimme myös opettaa lapsia tietynlaiseen yhteiseen vastuuseen tässä kaikkia koskevassa asiassa. Mielestäni lasten tulee oppia huomioimaan ja toiminnallaan suojelemaan myös heitä, joiden emme vaikkapa ennalta tiedä kuuluvan riskiryhmään. Siksi pidimme tukevasti kiinni hallituksen suosittelemista ja linjaamista rajoista. Nyt, kun rajoitteita aletaan vihdoin purkaa ensin koulumaailman suhteen, koen suurta ylpeyttä tytöistä. Ensinnäkin siksi, että he ovat – isoissa kaveriporukoissa viihtyvinä – niin tunnollisesti osallistuneet näihin korona-kotitalkoisiin, mutta myös siitä, miten hienosti he ovat hitsautuneet yhteen sisaruksina. Uskon, että tämä kotoilukausi on antanut paljon eväitä myös heidän keskinäiseen siskosuhteeseensa. Välillä pienin on joustanut isompien siskojen toiveissa ja välillä isommat ovat suostuneet kotileikkiin ym. pienimmän vuoksi. Paljon yhteistäkin hommaa on löytynyt, kuten trampalla hyppelyt, eväsretket takapihan metsään ja TikTok-videoiden luonti.

Tosin, pakko myöntää, että välillä nuo ovat vähän turhankin yhteen hiileen puhaltavia… Nuorin ja vanhin olivat nimittäin salaa tässä eräänä iltana sopineet huoneidensa vaihtamisesta. Ovat kyllä pyytäneet huoneiden päikseen vaihtoa jo kuukausien ajan, mutta koska projekti kahden perheen boheemeimman (kröhöm, sotkuisimman) lapsen huoneiden suhteen on valtaisa, ollaan onnistuneesti lykätty muuttoa milloin minkäkin syyn varjolla. No, nyt näillä kahdella sitten oli kai tullut mitta täyteen vanhempien tekosyistä, koska olivat tosiaan yhdessä sopineet, että alkavat vaivihkaa siirtää tavaroitaan toistensa huoneisiin. Ei ollut ihan niin vaivihkainen projekti, kuin kädet ristissä alakerrassa toivoin 😀 Ovat nyt toista päivää ahertaneet tuolla yläkerrassa. Vappukin heillä kului kivasti niissä merkeissä, mitä nyt muutaman ilmapallon puhalsivat sinne tavarakasan päällimmäiseksi juhlan kunniaksi keikkumaan. Mutta pakko myöntää, että huoneista tuli ihanat! Ja hyvin käytännölliset. Ja tyhjät, tuli sieltä nimittäin roskaakin noin 5-6 säkillistä… Ja kierrätykseen lähteviä vaatteita ainakin yksi säkillinen. Vaihto oli kokonaisuudessaan hyvä idea ja toteuttajat sinnikkäitä puurtajia.

Mutta niin, kuten alussa sanoin, koronan suhteen elän itse ehkä vedenjakaja-aikaa. Tähän asti on ollut leppoisaa, mutta nyt olen kuluneella viikolla alkanut havaita tylsistymisen merkkejä. Monta viikkoa rullatut samat, päivittäiset lenkkipolut alkavat tulla korvista, koko ajan ei jaksaisi olla ”tärkeä” vain yrityshommiin liittyvissä asioissa, siivouksia siellä täällä kotona on saanut toteuttaa ihan riittämiin… Alkaa oikeasti olla ikävä normaalia ruuhka-arkea! Treenikuskauksia, pelireissuja, teatteriporukkaa, omia ystäviä, rytmitettyä aikataulua…

Tylsyydessä on hyviäkin puolia. Mun luovuus kukkii parhaiten silloin ja sen on kyllä saanut taas huomata. Olen tässä korona-aikana neulonut ehkä viidet villasukat, kohta jo oman neuletakkinikin valmiiksi, opetellut makramee-juttuja, leiponut enemmän kuin tähänastisen elämäni aikana yhteensä, järjestellyt paikkoja, ollaan pyöräilty Pyhäjärven maisemareitti (joka oli aikataulutettu vasta kesälle), ollaan katsottu telkkarista kaikki mahdolliset tv-sarjat läpi suoratoistopalvelujen kautta kokonaan tai etukäteen…

Tässä näitä korona-ajan hommia vielä valokuvien muodossa:

   

Makramee-solmeiluun hurahdin heti. Juuri sopivan hippiä hommaa mulle! Tuollaisen hiuspannan solmii kevyesti yhdessä illassa. Haaveilen sellaisesta isosta, monimutkaisesta ja 3-osaisesta makramee-seinävaatteesta makuuhuoneeseen, mutta siihen ei ihan vielä taidot riitä. Pitää opetella vielä useampia solmutekniikoita, jotta sellaisen pystyy toteuttamaan.

Tänään vietimme lasten kanssa parin tunnin mindfulness -hetken. Kuuntelimme äänikirjana Heinähattua ja Vilttitossua, ja värittelimme värityskirjoja. Tuohon hommaan päädyimme ihan ex-tempore, kun eilen tyttöjen huoneiden siivouksen yhteydessä löytyi tuollainen zen-värityskirja. Miten rauhoittavaa värittäminen onkaan! Voin hyvin ymmärtää, miten esimerkiksi taidemaalarit uppoutuvat työhönsä ja kuulemma aika kuluu siinä puuhassa kuin siivillä. Jos tätä koronakaranteenia jatkuu vielä pitkäänkin, taidan seuraavaksi hankkia maalaustarvikkeet! Olisi mahtavaa päästä näkemään kankaalla kaikki se, mitä mun sisäisessä maailmassa on käynnissä. Tulisi luultavasti itsenikin yllättävä teos. En ole nimittäin koskaan maalannut yhtä ainuttakaan taulua.

Tuo Pyhäjärvi -maisemareitti tuli viime sunnuntain ohjelmaan vähän vahingossa. Lähdettiin vaan pyöräilemään, kun ei – yllätys – ollut mitään tekemistä ja sitten ajeltiinkin aika kauas. Ja sitten, kun oltiin jo siellä kauempana, ei maltettu enää palata takaisin vaan lähdettiin pidemmälle kierrokselle. Lähtiessä aurinko paistoi keväisesti ja matkan varrella ilma muuttui syksyiseksi ja lopulta talviseksi. Mulla paleltuivat reidet ja jalkalihakset jämähtivät kylmyydestä täysin. Enemmän tai vähemmän sakeassa lumisateessa saatiin nimittäin pyöräillä suurin osa matkasta. Mutta teki mielelle hyvää, nähdä uusia maisemia ja tietysti kuntoilla.

Lupasin karanteenin alussa itselleni, että nyt onkin hyvä hetki kasvattaa hiukset omalle värille ja antaa hiustenkin nauttia korona-ajasta täysin siemauksin värjäämättä niitä, mutta lopulta alkoi oma homssuinen peilikuva ärsyttää niin paljon, että varasin kuitenkin parturiajan ja värjäytin ja leikkautin hiukset. Se piristi aivan älyttömästi! Tuntuu mukavalta katsoa taas peiliin ja kietoa pään päälle (se iänikuinen) nuttura, kun hiukset ovat sentään ihanan väriset! Meikinkin suhteen voisi välillä panostaa, olen meikannut karanteeniaikana ehkä kaksi kertaa. Ja nekin kerrat paikalliseen kauppaan mennessäni. Ne on sellaisia juhlan hetkiä nykyään…

Tästäpä tuli nyt tällainen korona-ajan päiväkirja. Ajattelin, että jospa jättäisin julkaisematta. Uskon, että vaikka ihmisillä olisi kuinka tylsää, ei heillä varmasti niin tylsää ole, että pitäisi lukea vielä jonkun toisen tylsyydestä. Mutta sitten kävikin niin, että sattumalta myös bloggaava ystäväni sattui soittamaan juuri, kun tämä teksti oli vielä luonnosvaiheessa ja jaoimme kokemuksia siitä, miten tekstejä aina hinkaa niin antaumuksella ja miten kriittinen sitä on itseään kohtaan julkaisun hetkellä, ja siinä päätimme yhteistuumin, ettemme ole enää. Joten julkaisen tämän päiväkirjatekstinkin nyt kuitenkin. Jos joku vaikka innostuukin makramee-jutuista tämän myötä? Tai joku haluaa lähteä talvikelissä pyöräilemään 50km? Tai löytää vanhan zen-värityskirjan ja alkaa värittää? Tai menee vaikkapa parturiin? Eipä sitä tiedä. Sitten teksti on ollut hyödyksi.

Keväistä viikonlopun jatkoa! Kivoja ja lämpimiä ilmoja on luvattu alkuviikosta viimeistään, joten mennään kaikki ulkoilemaan. Nythän siellä ei reidet pääse jäätymään, joten ei tietenkään ole niin spartalaista meininkiä, eikä saa yhtä marttyyrimaista uhriasennetta synnytettyä, mutta voi se liikunta olla kiva juttu lämpimässäkin säässä. Puss och kram!

koti hopsoa hyva-olo diy
Kommentit (8)
  1. vilhelmiina hellstén
    3.5.2020, 12:55

    Ihana makrameepannat! Rakastuin😍

    1. vilhelmiina hellstén
      3.5.2020, 12:56

      ..ja minäkin oon pyöräillyt nyt kuukauden aikana tosi paljon, kilometrejä en ole tosin laskenut, mutta paljon! Pyöräily on ollut mahtava uusi-vanha harrastus tähän hetkeen 🙂

      1. Ja mitä pyöräilyyn tulee, se on niin parasta keväässä ja kesässä! ☀️ Pääsee nopeasti kauas ja maisemat vaihtuvat! Kun pysähtyy välillä kahviloihin kahville ja jätskille, matka taittuu kovinkin leppoisasti!

        1. vilhelmiina hellstén
          3.5.2020, 14:45

          Juuri näin :)! Kauniita kesäpäiviä odotellessa <3

    2. Voi mahtavaa! Kiitos kun kommentoit, sitten postaus ei ollutkaan niin turha kuin se omassa päässä tuntui ❤️ Makrameet on tavallaan niin helppoja, että koukuttavat, mutta silti sen verran haastavia, että houkuttelevat oppimaan kokoajan uusia solmuja! 😄

  2. Mie kans...
    3.5.2020, 08:51

    Kyllä olikin ihan mukava lukea tälläinenkin postaus, jäi kiva fiilis. Pyhäjärven ympäri on ymärtääkseni hyvät kävelyreitit, minun on tehnyt mieli sellaiseen retkeen, kilometrejä tulee vähempi kun reitti oikoo monta kohtaa, itse tulisin kumminkin autolla lähemmäs ettei vallan kunto nousisi 😃
    Minä olen siinä suhteessa onnellinen ja onnneton että minulla ovat työt jatkuneet normaalisti, korona etäisyyttä asiakkaisiin on pystynyt hyvin pitämään . Kotona on puolestaan omakotitalon askareet ja puutarhahommat, joten puuhaa on riittänyt. Turinahetket ystävien kanssa ovat jääneet turhan vähälle. Tuntuu sille että moni on passivoitunut kotiinsa omiin askareihinsa. Koronan myötä puhelinkin on soinut harvemmin.

    Hyvää sunnuntaita ja mukavan jänniä hetkiä tulevaan viikkoon. ☺️

    1. Eiköhän tämä elämä tässä kesän aikana ala vähän normalistoitumaan, nyt ainakin jo tuntuu, että ihmiset ovat olleet enemmän liikkeellä. Kunpa vaan muistettaisi ne turvavälit ja käsien pesut ym. entiseen tapaan silti. Kiitos kommentista, sinne myös ihanaa päivää! ☀️

      1. Mie kans...
        3.5.2020, 10:29

        Kesä tuo toivoa siihenkin että ihmiset saattavat olla enemmän hajallaan, eivätkä kaikki samalla luontopolulla, veneilykausikin alkamassa ☺️

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *