Neljä tärkeintä arvoani

Arvot ovat ihmiselle vähän kuin kompassi, joka ohjaa toimintaa. Ja siis oikeasti ohjaa, sitä konkreettista toimintaa. Ihmisen todelliset arvot tunnistaa siis siitä, mitä teet, ei siitä, mitä puhut. Jos esimerkiksi kerrot yhdeksi arvoksesi terveyden, mutta et arjessasi tee mitään terveyttäsi edistävää, terveys ei todellisuudessa ole arvosi. Arvot voivat elämän varrella myös muuttua ja niitä kannattaa tarkastellakin aika ajoin. Mun tulee toisinaan pohdittua omia arvojani ihan tietoisesti, toisinaan taas tulee vähän vahingossa pysähdyttyä niiden äärelle muuttuvien elämäntilanteiden töytäisemänä. Tässä vuosien varrella kuitenkin neljä arvoa ovat muotoutuneet melko pysyviksi ja tukeneet päätöksiäni jo aika pitkään. Jos jossain vaiheessa olenkin elänyt vaihetta, jossa hiertää vähän väliä, eikä ole hyvä olo omissa nahoissa, syy on yleensä ollut siinä, että joku noista arvoista ei ole päässyt vallalle vaan olen tinkinyt siitä syystä tai toisesta. Jos kompassi ei toimi, sitä tulee pyörittyä sinne tänne. 

Omat arvoni ovat vapaus, terveys, kehittyminen ja hyödyksi oleminen. Tämä järjestys ei ole tärkeysjärjestys, kaikki arvoni ovat samalla viivalla ja kaikkia arvoja toteutan useammalla elämän osa-alueella ristiin. Haastoin viime syksynä yhdessä postauksessani kaikki mukaan arvojen tonkimistuokioon! Haastan nyt uudestaan. Varsinkin, jos et ole koskaan aikaisemmin pysähtynyt miettimään, mitkä tienviitat ovat sulle elämässäsi tärkeitä, olisi ehdottoman järkevää tehdä tuo pohdinta nyt! Jos joskus olet pohtinut arvojasi, mutta siitä on jo kauan aikaa, kannattaa tsekata, onko niihin tullut muutoksia vuosien varrella.

Vapaus

Vapaus ja vapauden kaipuu näkyy elämässäni vahvasti. Se liittyy niin työ- kuin kotielämäänkin. Työelämässä haluan vapaasti valita oman suuntani ja työssäni arvostan vapautta tehdä töitä niin, että muhun luotetaan. Lapsena vanhemmat aina opettivat, että ”vapaus on vastuuta” ja se pitää paikkansa. Mutta myös vastuun pitäisi tarjota vapautta. Koska olen aina valmis kantamaan vastuuni kaikesta missä olen mukana, arvostan sitä, että myös vapauttani kunnioitetaan. En esimerkiksi voi ymmärtää yrityksiä, joissa nykypäivänä täytyy raportoida tunnin tarkkuudella esimiehille mitä etäpäivänä on tehnyt. Jos henkilö on yritykseen rekrytoitu ja hän suorittaa moitteetta omaa vastuualuettaan, miksi hänelle ei anneta vapautta? Uskomatonta, mutta tämänkin kaltaisia kokemuksia saa lukea vähän väliä LinkedInista varsinkin nyt, kun eletään etätöiden kukoistusaikaa…

Vapauden kaipuu oli ohjurina myös silloin, kun päätin lähteä yrittäjäksi. Nähtäväksi jää, kuinka sen homman kanssa tulee käymään, mutta näen yrittäjyydessä niin paljon vapautta tukevia seikkoja, että en kovin helposti tule tästä unelmastani luopumaan. Haluan vapauden päättää oman yritykseni suunnasta, palvelun tarjonnasta, aikatauluista ja työajoistani. Tämä ”yrittäjän vapaus” on kyllä rehellisesti sanottuna puhdas illuusio. Eiköhän sitä todellisuudessa tule tehtyä töitä paljon enemmän kuin perus palkkatyössä, mutta silti. Onpahan vapaus tehdä töitä itselleen tärkeän asian eteen.

Vapaus näkyy myös suhtautumisessani parisuhteeseen ja perheeseen. Arvostan parisuhteessa sitä, että toinen ei yritä muovata mua mihinkään tiettyyn muottiin (kotirouvaksi, edustusvaimoksi…) vaan saan vapaasti päättää, millaisen työuran esimerkiksi rakennan. Toisaalta taas vapaus näkyy siinäkin, että meillä vallitsee mieheni kanssa sanaton sopimus siitä, että jos suhteesta haluaa lähteä, saa lähteä. No niin, kuulostaapa karmaisevan julmalta – koska sehän olisi kriiseistä suurimpia – mutta en tarkoita sitä niin. Olemme olleet yhdessä 15 vuotta tällä vapauden periaatteella ja näköjään se on toistaiseksi toiminut. En kestäisi sitä, että toinen kokisi olevansa vääristä syistä sidottu tähän juttuun, vaikka pelkästä velvollisuudesta perhettämme kohtaan ja kokisi sen myötä itsensä onnettomaksi. Kuten Paula Vesalakin laulaa: ”… joka päivä avaan oven sun mennä, ja se jää auki, et oltais vapaat tietäen, onnellinen lintu pois ei lennä…” Lapsille puhun myös paljon vapaudesta suunnitella omia tulevaisuuden suuntiaan ja sitä, että päätökset tulevaisuuden jatkokoulutuksista, asumiskuvioista ym. on tärkeää tehdä oman sydämen äänen mukaan. Tavoitteidensa seuraaminen on vapautta, koska omat tavoitteensa saa valita itse.

Terveys

Terveys on arvo, joka näkyy elämässäni kaikkina päivinä. Teen päivittäisellä tasolla paljon tietoisia ja tiedostamattomia ratkaisuja siihen suuntaan, että ne edistävät terveyttä. Liikun paljon, puhun liikkumisen tärkeydestä myös lapsille ja toivon, että liikunnallinen elämäntapa olisi siirtynyt lapsillemme jo äidinmaidossa ja isän veressä. Toistaiseksi vaikuttaa ihan hyvältä. Vaikka tottakai herkuttelen ja osaan laiskotella, niiden osuus arjessa on juuri sen kokoinen, että ne palvelevat terveyttä, eivät haittaa sitä. Todellinen terveys kun ei ole sitä, että suoritetaan liikkumista pakonomaisesti tai syödään superterveellisesti kaiken aikaa. Koska olen koko ikäni liikkunut paljon, pyrkinyt tekemään ruokavalinnat 80%:n fiksusti ja rentoillut sopivissa määrin, kehoni reagoi heti, jos jollain saralla meinaa lähteä väärälle laukalle. Jos roskaruokailen useana päivänä putkeen, olo on karsea; vetämätön ja tunkkainen. Jos en pääse liikkumaan reippaillen ja hikoillen syystä tai toisesta moneen päivään, pää räjähtää; kiukuttelen kotona, pinna palaa jos hommat ei onnistu, paikkoja kolottaa… ja myös, jos jään sohvalle liian usein rentoilemaan, kadotan tsempin tarttua mihinkään asiaan. Aivot putoavat säästöliekille ja mitä kauemmin rötväily jatkuu, sitä kauemmin kestää hinata motivaatio ylämäkeen minkään asian tiimoilta. Olen myös maailman huonoin sairastaja. Sairastaessa kamalinta ei ole se sen hetkinen tila vaan tietoisuus siitä, miten kauan toipuminen taudin ohi mentyäkin vielä kestää. Liike on lääke, hikoilu on terapeuttista.

Kehittyminen

Kehittymisen halu ja tarve näkyy myös joka hetki. Kiinnostun todella helposti kaikenlaisista asioista ja olen porukassa aina se, joka kesken keskustelun kaivaa Googlen esiin, jos meistä joku ei tiedä jotain tai jos keskustellessa syntyy juupas-eipäs -väittelyä. Kun katsomme mieheni kanssa jonkun elämäkertaelokuvan, viimeksi esimerkiksi Olavi Virrasta, googlaan heti kaiken tiedon, mitä hänen elämän tarinastaan löydän. Olen myös huomannut, että jos en opiskele päätoimisesti, hakeudun uuden oppimiseen sitten vapaa-ajalla jotain kautta. Päivätöissä ollessani aloitin vapaa-ajalla teatteriopinnot, suoritin avoimen yliopiston kursseja ja etsin kursseja, jotka sopivat työhöni. Nyt kotona ollessani olen yrityswebinaarien ja self help -oppaiden suurkuluttaja, koska haluan koko ajan tietää enemmän yrittäjyydestä, ihmisen voimavaroista, tunnelukoista, mielenhallinnasta… Rakastan ahaa-elämyksiä ja sitä, kun monet tiedon palaset loksahtavat yhteen. Yksi kiinnostavimmista kokonaisuuksista on avaruus. Luen kaikki artikkelit, joita avaruudesta julkaistaan ja silmiini osuu. Pahaksi onnekseni muistini on kuin kanalla, enkä välttämättä enää viikon päästä muista, mitä Olavi Virrasta luin kuin ehkä pääpiirteissään. Enkä edelleenkään muista planeettojen kokojärjestystä, vaikka olen lukenut sen miljoona kertaa. Ehkä siitä syystä tuntuu, että mun kaltaisille tässä maailmassa on erityisen paljon opittavaa, kun kaikki pitää oppia useampaan kertaan 😀 Ei vaan. Asioihin perehtyminen ja syventyminen on tuonut mukanaan sen, että joskus päässäni on aivan uskomatonta knoppitietoa! (Jolla ei tee mitään muuta kuin satunnaisen vaikutuksen satunnaiseen keskusteluseuraan…)

Vanhemmuudessa kehittymisen näkee parhaiten silloin, kun muuttaa omaa suhtautumistaan tuttuihin tilanteisiin, ja lopputulos onkin aiempaa onnistuneempi. Tämän oman pään kehityksen näkee tehokkaasti perheemme esiteinien kanssa yhteen ottaessa. Kun vaihtaakin välillä onnistuneesti lähestymistaktiikkaa. Silloin tuntuu mahtavalta. Vaikka vanhemmuudessa toimii paljolti pers`tuntumalla, oman persoonansa kautta operoiden, palkitsevinta on juuri silloin, kun osaakin muokata niitä suhtautumistapoja itsessään, joiden on luullut olevan hyvinkin pinttyneitä. Lapset kasvattavat eniten sisintä, Google ja kirjat tietoa. Mä tosin opin parhaiten kokemalla. Heti, kun joku vie mut avaruuteen vierailemaan eri planeetoilla, väitän muistavani ne kokosuhteetkin paremmin.

Hyödyksi oleminen

Tämä arvo tulee ilmi parhaiten perhe-elämässä. Haluan olla hyvä äiti, haluan, että osaan äitiydelläni luoda lapsille sellaisen lapsuuden, että he kokevat sen kantavan aikuisuuteen asti vankkana ja turvallisena. Haluan opettaa lapsille kaikenlaista sellaista, mitä itse olen elämässä oppinut ja mitä pidän hyödyllisenä heidänkin tietää. Olisi hienoa, jos tulevaisuudessa lapset joskus voisivat aloittaa jonkun jutun sanoilla ”äiti aina opetti, että…” tai ”onneksi mulla on/oli äiti, joka…”.

Lisäksi koen työelämässä tärkeäksi sen, että voin olla hyödyksi. Työlläni pitää olla ehdottomasti joku muu merkitys kuin pelkkä palkan juoksu. Toisaalta taas, jos koen, etten pysty jossain työssä yltämään täyteen hyödyllisyyteeni, en motivoidu. En halua tehdä mitään vanhasta tottumuksesta tai vain päästäkseni helpolla. Tämä hyödylliseksi pyrkimisen arvo nousee esiin varsinkin nyt, kun suunnittelen omaa yritystoimintaa. Haluan olla hyödyksi kaikille maailman ihmisille omien tavoitteiden ja voimavarojen löytymisessä, ja parantaa sillä tavoin maailmaa yksilö kerrallaan. Jos yksikin ihminen voisi paremmin mun valmennusten kautta, olisin onnellinen.

Mutta tosiaan, nyt haastan sutkin miettimään arvojasi! Miten hyvin tunnistat ne? Miten kattavasti elät tällä hetkellä arvojesi mukaisesti? Jos jokin osa-alue elämässä mättää, voisiko se olla ristiriidassa arvojesi kanssa?

Ihanaa viikonloppua! Teethän paljon niitä asioita, jotka saavat sut voimaan hyvin!

hyvinvointi mieli terveys hyva-olo
Kommentit (4)
  1. Mie kans...
    19.4.2020, 19:43

    Ompas yllättäen haasteellista, vaikka olenkin arvojani paljonkin pohtinut. Neljä kantavaa arvoa, onkin haasteellinen koska harvoin samoissa tilanteissa joutuu pohtiin useampaa perusarvoa yhtäaikaa. Jossain määrin arvopohdintani sai apua osin samoista arvoista joita sinullakin on.

    Ensimmäisenä arvonani on myös vapaus, ehkä se on se mitä olen paljon pohtinut lähinnnä työn puolesta. Vapaus on todellakin vastuuta, vapaus päättää omista asioistani, tehdä tehtäväni niin että voin hyvin mielin tunnustaa aikaansaannokseni omakseni, meni sitten syteen tai saveen. sitten tehdään paremmin jos mokaan. eli yrittäjän vapaus. Olen tällä hetkellä palkansaaja sekä sivutoiminen yrittäjä, yrittäjyyttä kohti kuljen koko ajan. Vapaus on myös ajatusten vapautta , vapautta elää omien arvojeni pohjalta. Parisuhteessa pyrin tasa-arvoisuuteen ja luottamukseen, en vaan halua että minun tarvitsee vahtia tai kontrolloida kumppaniani, tai kumppani minua. ovi on auki jos minun kanssa on paha olla ,eikä vastaan tulemisestani ole apua.

    Toisena arvona on myös kehittyminen, fyysinen ja psyykkinen kehittyminen. Opiskelijana olen täydellinen kana aivo, mutta kädet muistaa, eli käsityöläinen olen, sillä rintamalla on aivan mielettömästi uusia juttuja opittavaksi, osalla on mahdollista tienata, osa sellaisia että tunnen vetoa kyseisiin taitoihin. henkinen puoli on se mistä olen viime aikoina tehnyt eniten oivalluksia omasta itsestäni. kyllä… onko mitään parempaa kuin päästä keskustelemaan syvällisemmin jostain aiheesta eri näkökulmia käännellen ja oppienkin. Oppien paremmaksi ihmiseksi, oppia sosiaalisia taitoja lisää, oppia sosiaalista pelisilmää

    kolmantena on minullakin auttaminen. on mukava tuottaa ympärilleen hyvää oloa olemalla tavalla tai toisella avuksi, useimmiten , se on nimen omaan käsillätekemistä, konttoripöydänkin takana saan jotain aikaiseksi, siinä kuitenkin olen vähän kuin vieraalla maalla. psygologia on mahdottoman kiinnostavaa leikkiä, siinäkin on isoin mutta , että siinä on itsellenikin vielä opittavaa jotta kelpaisin edes puoskariksi, kuitenkin aina opin lisää, kokemus opettaa.
    Yllättävän usein sitä huomaa kuinka hyvin vastavuoroisuus toimii, välillä niitäkin ihmisiä löyttyy jotka hakevat jotain hölmöä josta voisi hyötyä, onneksi harvoin näin käy huomaamattani.
    kaikki mitä teen, töissä tai vapaa ajallani, kaikella pitää olla merkitystä että jaksan tehdä ja mielenkiinto säilyy, pelkkä raha ei motivoi eikä pelkkä rakkaus lajiin.

    Sitten viimeisenä muttei vähäisimpänä. Luottamus ja rehellisyys. Luottamus on arvoistani kaikkein vaikeinta toteuttaa,. Kun toiselle kumarran niin toiselle pyllistän, siinä tulee niin paljon ristiriita tilanteita , on täysin mahdotonta olla kaikille 100% luotettava, vaikka kuinka haluan olla luotettava, siksi puhun mielummin rehellisyydestä, se on jo helpompi toteuttaa, eikä sekään ole helppoa. Kuinka todennäköisenä pidät sellaista henkilöä joka sanoo esimerkiksi olevansa rehellinen autokauppias jolla on 50v. ura alalta. Totta, sanoisin myös että yhtä todennäköistä on tavata yksisarvinen suoraan satujen maailmasta. Sen minkä olen huomannut että rehellistä pidetään useimmiten huijarina, huijaria puolestaan pidetään rehellisyyden esikuvana ja rehelliseltä vaaditaan todisteet rehellisyydestään. Haastavuudestaan huolimatta pidän tärkeänä tätä arvoa, uskon että lopulta hyvä voittaa tai itse ainakin kasvan paremmaksi ihmiseksi kun pohdin näitä asioita, sinänsä ihan perus asioita joita lapsena jo opetellaan oikeasta ja väärästä.

    Pohdin myös tuota terveys arvoa, onko se minun arvoni, tavallaan onkin hyvänä aikeena, mutta arvoksi asti se ei ole ylettäny, työn alla terveys asiat kuitenkin ovat, yritys on muovata elämääni sellaiseksi että terveys asiat voisivat nousta arvoksi.
    Yhtälailla mietin että onko luottamus ja rehellisyys arvoni, koska se on niin valikoivaa toteutukseltaan, mielestäni se on koska mietin ensimmäisenä miten voin tehdä asiani oikein ja reilusti, en mieti sitä miten saisin vedätettyä jotain henkilöä.
    Tähän haasteeseen oli kyllä jännä vastata, voi olla että jo kuukauden sisään muokkaisin joiltani osin ainakin arvon ja perus arvon välillä. 🤔☺️

    1. Kiitos ihanasta kommentista! 💗 Aivan loistavaa arvopohdintaa!
      Arvojen mukaan 100%:sesti eläminen ei ole helppoa, saattaa olla, että jopa mahdotonta joissain tilanteissa. Ja koska eri ihmisillä on niin eri arvoja, ristiriitoja tulee väkisin. Olen ajatellut itse niin, että kunhan yrittää tilanteessa kuin tilanteessa tehdä parhaansa sen eteen, että toimisi oikein välillä muita, välillä itseään kohtaan, se täytyy riittää. Ihmisiä täällä vain ollaan ☺️

      Ja tosiaan, arvot voivat muuttua, toiset vahvistua, toiset jäädä kokonaan unholaan. Me kuitenkin kasvamme ihmisinä kaiken aikaa 💗

      1. Mie kans...
        20.4.2020, 16:36

        Ei pelkoa että minäkään pääsisin 100% arvojeni toteuttamisessa. Se on enemmänkin ihanne mitä tavoittelen, itse asiassa sinä tiivistit sen ajatuksen hyvin , ja samaa mieltä olen. Eli ” Olen ajatellut itse niin, että kunhan yrittää tilanteessa kuin tilanteessa tehdä parhaansa sen eteen, että toimisi oikein välillä muita, välillä itseään kohtaan, se täytyy riittää. Ihmisiä täällä vain ollaan ☺️ ” näin se todellisuudessa toteutuukin, välillä niin että kumartaa ystävälle ja pyllistää itselleen ja välillä kumartaa läheiselleen ja pyllistää ystävälleen. Jokaisella meistä on omat arvomme, vaikka ne ensin kuulostaisivat samoilta kuin itsellään, siitä löytyy kumminkin jokaisen omat sävyt. Kun yrittää parhaansa niin silloin on onnistunut, ehkä jopa oppinut uutta ja vahvistunut . ☺️
        Onneksi meitä on miljoonia erilaisia ihmisiä , miljoonia eri tapoja elää ja ajatella.

  2. Mie kans...
    18.4.2020, 07:36

    Oikein hyviä arvoja sinulla ja hyvin purit ne auki, kyllä nuo ovat minunkin arvoja, mutta kuinka vahvasti. Otan siis haasteen vastaan, voi olla että menee muutama viikko , sillä todellakin nyt on aika pohtia uudelleen arvoni läpi. Siitä on kauan kun olen viimeksi pohtinut arvojani läpi, minulla on kuitenkin ollut vahvojakin arvoja elämäni aikana. Arvot ovat olleet lujassa testissä viimevuosina ,mutta ovatko ne muuttuneet vaiko edelleen ennallaan , vaikka olisin kohdannut vastoinkäymisiä.
    Kiitos tästä postauksesta ja palataan asiaan kun saan koottua ajatukseni tekstiksi .

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *